masennusta?

Vauva on mitä ihanin ja helppo, tyytyväinen mussukka. Mies tekee kotitöitä ja pärjää koko ajan paremmin vauvan kanssa. Koirakin alkaa tottua uuteen tilanteeseen eikä riehu enää.

Silti on paha olla, jokin sisäinen levottomuus. Sätin itseäni sisäisellä puheella pienistä asioista, jotka tajuan naurettaviksi. Hermostun kaikesta, koiran kuolalänteistä, mies ei pyyhi hellaa puhtaaksi ruoanlaiton jälkeen. Vauvaan en ole koskaan hermostunut, muttajos en nyt pysäytä itseäni niin ehkä karjun vauvallekin vielä naama punaisena..

En osaa levätä, vaan aina on päättymätön tehtävälista mielessä. Silloin kun pääsen yksin lenkille, rentoudun, mutta se on harvinaista herkkua.

Neuvolassa puhuin mielialan vaihteluista ja kireydestä, mutta se ilmeisesti kuuluu neuvolatädin mielestä tähän vaiheeseen. Masennustestissä saan vaihtelevasti lievän tai sen keskitason masennuksen tulokseksi.

Minulla on ollut masennusta, mutta silloin menetin toimintakykyni enkä ollut kireänä, vaan enemmänkin tuuliajolla, kun mikään ei tuntunut oikein miltään. Nyt teen koko ajan jotain enkä voi lopettaa, ja jos lepään niin mielessäni haukun itseäni laiskaksi paskaksi Tajuan kyllä mm. nukkuvani liian vähän.

Missä masennuksen raja menee? Onko tää tavallista nuoren äidin opettelua uuteen elämänvaiheeseen? Onko muita joilla on kiristänyt kaikki, miten selvititte sen ja mikä oli syy?

Mistä haen apua, terveysasemalle aika ja lääkkeet?