6-vuotiaan päteminen ja jatkuva puhuminen

Lapset ovat sellaisia. 11-vuotias tekee juuri samaa eikä loppua näy. Helvetin ärsyttävää se silti on. 

Peruspikkulapsi.

Teininä vaikenee.

Ihan tyypillinen eskari-ikäinen, välillä ollaan niin isoa mutta välillä taas halutaan äidin tai isän syliin. Normaalia kehitystä älä huoli 😊

Terveisin eskariryhmässä useita vuosia työskennellyt

Hän on pieni lapsi. Jos ärsyynnyt mieti tarkemmin mistä johtuu, kyse sinun tunteistasi ei lapsesta. Lapselle normaali kehitysvaihe. Älä vaan droppaile lasta ethän. Tue häntä

Äitiinsä tullut.

Laittaisin kapulan suuhun.

Normaalia jatkuva höpötys tai ADHD.

Jätä se sika.

Ehkä aspergeri, joka pitää maraton puheita itselleen tärkeästä aiheesta, vaikka pienenä lapsena ei siitä vielä tiedä paljoakaan. 

Tossa iässäkö noi kehittyy. Moni aikuinen samalla tasolla laulamista lukuunottamatta. Ehkä voisi vähän kuitenkin kasvattaa lasta tuosta pois? Kuten sanottu, joillakin, joita ei kasvateta, toi jää päälle.

Ärsyttävä pentu t. Lastenhoitaja

Älä yritä nätisti, vaan tiukasti.

Sano, että nyt kaipaat hiljaisuutta. Opeta myös tuo ns. näsäviisaus ajoissa pois, eihän sitä jaksa pidemmän päälle kukaan - tämä voisi olla perusteluna. Urputtelee aikansa, mutta kyllä oppii.

Meille 50-luvun lopun lapsille hoettiin - älä lesota. Toimi.

Tuo on todella yleistä, oma lapseni oli eskarissa aivan loppu siihen että tosi moni oli tuollainen "minä minä minä olen paras" - tuo on opetettavissa pois lapselta mutta kuten tosiaan tuo eskarityöntekijän kommentti osoittaa, sitä pidetään harmittomana vaikka se on aivan todella törkeää muita kohtaan ja myös toisille lapsille hyvin raskasta.

Älä torppaa sen ajatuksia ja korjaile. Se ei hyödytä yhtään. Kerro, mitä itse ajatelet aiheesta, mistä eskarisi puhuu. Tärkeintä on ajatusten vaihto, vuorovaikutus. Voitte myös yhdessä lukea netistä, mitä aiheesta kirjoitetaan. Tärkeää ei ole se, oletko sinä oikeassa. 

Kärjistetty esimerkki:

Lapsi: Maa on litteä.

Aikuinen: Oletko jutellut jonkun kanssa siitä ja se joku sanonut maan olevan litteä, vai oletko itse päätynyt tuohon ratkaisuun. Meinaan kun minä olen lukenut, että maa on pyöreä. Mennää tietokonelle tutkimaan aisiaa....

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyypillinen eskari-ikäinen, välillä ollaan niin isoa mutta välillä taas halutaan äidin tai isän syliin. Normaalia kehitystä älä huoli 😊

Terveisin eskariryhmässä useita vuosia työskennellyt

Joillakin osa ns normaalia kehitystä, oma 15v kokemus aiheesta kertoo että osa lapsista on opetettu olemaan muille ystävällinen ja reilu, ja tuollainen itsensä korostaminen ja pakonomainen voitonhalu sekä muiden vähättely ei ole mikään välttämätön osa ihmisen kehitystä. Kaikki lapset ovat joskus tökeröitä ja tulee erilaisia tilanteita, mutta näihin asioihin tulee aktiivisesti puuttua sillä tuota menettelyä ihmissuhteissaan käyttävät eivät muutu mikäli saavat vapaasti jatkaa muiden piinaamista.

Ottanut mallia lastenohjelmista jostain Pikku Myystä? Kannattaisi palauttaa maan pinnalle hienovaraisesti nyt, ettei koe traumoja vaikka koulussa, kun huomaa ettei olekaan oikeasti sellainen lastenohjelmien hahmo. Tuo on vähän kuin mielikuvitusleikkiä, jossa kuitenkin sekoittuu todellisuuden rajat liikaa. Toisaalta helpompaa kun täytyy vain hillitä puhetulvaa ja kuvitelmaa kaikkivoipaisuudesta, kuin yrittää saada lasta puheliaammaksi.

Onko lapsella leikkikavereita ja millainen hän on heidän seurassaan? Riittävän isossa lapsiryhmässä oleminen palauttaa tehokkaasti takaisin maan pinnalle ja pakottaa huomioimaan myös muita. Ehtisikö lapsen saada vielä johonkin leikkipuistoryhmään loppukesän ajaksi? Kuukausi lapsilaumassa olisi lapselle hauskaa aikaa mutta samalla saisi hänet käsittämään, että on vain yksi lapsi muiden joukossa muille paitsi vanhemmilleen.

AP on ihan oikeassa, että käytöksessä on pieni ongelman siemen aluillaan. Vanhemman ei ole pakko sietää pätemistä lapselta. Suoraan sanottuna jos käytöksen sallittaisiin jatkua, se voisi kehittyä narsismiksi. Narsisteille on tyypillistä päteä joka hemmetin asiassa samalla tavalla myös aikuisina.

Vierailija kirjoitti:

Älä torppaa sen ajatuksia ja korjaile. Se ei hyödytä yhtään. Kerro, mitä itse ajatelet aiheesta, mistä eskarisi puhuu. Tärkeintä on ajatusten vaihto, vuorovaikutus. Voitte myös yhdessä lukea netistä, mitä aiheesta kirjoitetaan. Tärkeää ei ole se, oletko sinä oikeassa. 

Kärjistetty esimerkki:

Lapsi: Maa on litteä.

Aikuinen: Oletko jutellut jonkun kanssa siitä ja se joku sanonut maan olevan litteä, vai oletko itse päätynyt tuohon ratkaisuun. Meinaan kun minä olen lukenut, että maa on pyöreä. Mennää tietokonelle tutkimaan aisiaa....

Tuossahan puhutaan uskomattomasta höpöttäjästä, ei keskustelijasta. Mallisi on lässy.

Vierailija kirjoitti:

Älä torppaa sen ajatuksia ja korjaile. Se ei hyödytä yhtään. Kerro, mitä itse ajatelet aiheesta, mistä eskarisi puhuu. Tärkeintä on ajatusten vaihto, vuorovaikutus. Voitte myös yhdessä lukea netistä, mitä aiheesta kirjoitetaan. Tärkeää ei ole se, oletko sinä oikeassa. 

Kärjistetty esimerkki:

Lapsi: Maa on litteä.

Aikuinen: Oletko jutellut jonkun kanssa siitä ja se joku sanonut maan olevan litteä, vai oletko itse päätynyt tuohon ratkaisuun. Meinaan kun minä olen lukenut, että maa on pyöreä. Mennää tietokonelle tutkimaan aisiaa....

Mun sisäinen 6-vuotias:

Oletko jutellut jonkun kanssa siitä ja se joku on sanonut maan olevan litteä > vaara, nyt sanoin jotain väärää ja äiti yrittää viestiä taas kerran sitä tällä tavalla?

vai oletko itse päätynyt tuohon ratkaisuun >> lisävaara, viestin oikea merkitys: vai ihanko itse olet päätynyt noin tyhmään ratkaisuun

Meinaan, kun minä olen lukenut >>> huh, helpotus, äiti osoittaa selittelyn tarvetta eli olen sittenkin niskan päällä ja tuo matelee - mutta miksi se matelee? Sehän on meistä kahdesta se aikuinen, tuntuu tosi turvattomalta nyt.

Meinaan kun minä olen lukenut, että maa on pyöreä >>>> nöyryytys, no niin sieltähän se taas monen mutkan kautta tuli se OIKEA vastaus. Et sitten heti voinut sanoa. Ja mitä tuo ainainen kiemurtelu oikein ON!??

Mennään tietokoneelle yhdessä tutkimaan asiaa... >>>>> No niin, lopullisen nöyryytyksen paikka. Otetaan vielä ne auktoriteetit tähän näyttämään, miten oikeassa äiti onkaan ja miten koko maailma on hänen kanssaan samaa mieltä. Ja tehdään väärässä olemisen osoittaminen tällä tavalla "hienovaraisesti" (= mahdollisimman nöyryyttävästi), niin äidin ei tarvitse ottaa siitä vastuuta. Hän voi vierittää vastuun netille ja minulle, joka joudun omin silmin ruudulta lukemaan, miten väärässä olen, kun äiti siinä vieressä valvoo, että kaikki tulee ymmärretyksi - toki taas se lempeä hymy kasvoillaan.

>>>>>> Miksi kaikilla muilla on äiti, joka ottaa syliin ja kertoo, miten asiat on? Vitsit, miten paha ja nöyryytetty olo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä torppaa sen ajatuksia ja korjaile. Se ei hyödytä yhtään. Kerro, mitä itse ajatelet aiheesta, mistä eskarisi puhuu. Tärkeintä on ajatusten vaihto, vuorovaikutus. Voitte myös yhdessä lukea netistä, mitä aiheesta kirjoitetaan. Tärkeää ei ole se, oletko sinä oikeassa. 

Kärjistetty esimerkki:

Lapsi: Maa on litteä.

Aikuinen: Oletko jutellut jonkun kanssa siitä ja se joku sanonut maan olevan litteä, vai oletko itse päätynyt tuohon ratkaisuun. Meinaan kun minä olen lukenut, että maa on pyöreä. Mennää tietokonelle tutkimaan aisiaa....

Mun sisäinen 6-vuotias:

Oletko jutellut jonkun kanssa siitä ja se joku on sanonut maan olevan litteä > vaara, nyt sanoin jotain väärää ja äiti yrittää viestiä taas kerran sitä tällä tavalla?

vai oletko itse päätynyt tuohon ratkaisuun >> lisävaara, viestin oikea merkitys: vai ihanko itse olet päätynyt noin tyhmään ratkaisuun

Meinaan, kun minä olen lukenut >>> huh, helpotus, äiti osoittaa selittelyn tarvetta eli olen sittenkin niskan päällä ja tuo matelee - mutta miksi se matelee? Sehän on meistä kahdesta se aikuinen, tuntuu tosi turvattomalta nyt.

Meinaan kun minä olen lukenut, että maa on pyöreä >>>> nöyryytys, no niin sieltähän se taas monen mutkan kautta tuli se OIKEA vastaus. Et sitten heti voinut sanoa. Ja mitä tuo ainainen kiemurtelu oikein ON!??

Mennään tietokoneelle yhdessä tutkimaan asiaa... >>>>> No niin, lopullisen nöyryytyksen paikka. Otetaan vielä ne auktoriteetit tähän näyttämään, miten oikeassa äiti onkaan ja miten koko maailma on hänen kanssaan samaa mieltä. Ja tehdään väärässä olemisen osoittaminen tällä tavalla "hienovaraisesti" (= mahdollisimman nöyryyttävästi), niin äidin ei tarvitse ottaa siitä vastuuta. Hän voi vierittää vastuun netille ja minulle, joka joudun omin silmin ruudulta lukemaan, miten väärässä olen, kun äiti siinä vieressä valvoo, että kaikki tulee ymmärretyksi - toki taas se lempeä hymy kasvoillaan.

>>>>>> Miksi kaikilla muilla on äiti, joka ottaa syliin ja kertoo, miten asiat on? Vitsit, miten paha ja nöyryytetty olo!

Tässä ei puhuttu traumatisoituneesta aikuisesta, jota ei päästetty syliin lapsena, vaan lapsesta, josta on tulossa ärsyttävä pätijä. Ymmärrän, että sulle on tärkeää käydä tätä sun asiaa nyt läpi, mutta tämä ei ole oikea ketju siihen. Voit avata ihan oman ketjun. Muista myös hakea vanhoja ketjuja, niitä löytyy kyllä tästä sinunkin aiheesta runsaasti.

Ja nyt takaisin tämän ketjun aiheeseen!