Synkkä on aihe, mutta tämä on kuolemisessa,

Kuolema on kuulemma kuin uni, mutta siitä ei herää. Sen nukahtamisen tiedostaa yhtä huonosti kuin muutkin nukahtamiset.

Toisin kuin kirkko opettaa, Raamatussa sanotaan ettei kuollut tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on kuulemma kuin uni, mutta siitä ei herää. Sen nukahtamisen tiedostaa yhtä huonosti kuin muutkin nukahtamiset.

Kuka kertoi?

Kuoleman lähestymistä/tapahtumista vierestä seuranneena totean, että ainakaan sairauden vuoksi tajunnan tason ollessa olematon niin en usko, että aivoissa tapahtuu yhtään mitään tiedostettua/älyllistä toimintaa kuin korkeintaan silmänräpäyksien ajan ehkä välillä, jos ärsykettä tulee ulkopuolelta.

Sitä hiipuu ja hiipuu kunnes elimistö antaa periksi ja "koneisto", myös aivot, sammuu kokonaan.

Mutta ennenkuin ihminen on tuossa tajunnan taso on/off-vaiheessa niin todnäk tietää, aavistaa, itse sen, että loppu on lähellä. Ja sen haistaa, sen voin sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin kirkko opettaa, Raamatussa sanotaan ettei kuollut tiedä mitään.

Eikös raamattu myös opeta että kuolleet herätetään tuomiolle?

Sairaalassa lääkitään ihminen ettei tiedä mitään.

Katso Netflixista Surviving Death. Kuolema ei mielestäni ole synkkä aihe, osa elämää siinä missä syntymä. Kuoleman porteilla käyneet ovat kokeneet vaihtelevia asioita, mutta kaksi kuolemaa todistaneena, se vaikuttaa olevan kuin putoaminen seuraavaan sielun vaiheeseen.

Osa ihmisistä luulee lähtevänsä matkalle. Joku pakkaa tavarat ja eräs mummo pyysi käsilaukun, koska "lähti lentämään." Sen saatuaan hän henkäisi ja kuoli.

( Tämä paikalla olleen hoitajan mukaan. )

Eräs tuntemani vanha mies arvasi loppunsa lähenevän, kun koira oli kiinnostunut hänen petivaatteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin kirkko opettaa, Raamatussa sanotaan ettei kuollut tiedä mitään.

Eikös raamattu myös opeta että kuolleet herätetään tuomiolle?

Kyllä, jos toimit nyt oikein (eli elät Raamatun ohjeiden mukaan) voit elää uudelleen ja ne jotka herätetään saavat myös mahdollisuuden toimia oikein jos sitä ei aikaisemmin ollut.

Kuolemaa työn puolesta läheltä seuranneena tiedän että se voi tapahtua monella tavalla. On ollut äkkilähtöjä, toiset tekevät kuolemaa monta päivää, toiset vajoavat koomaan eivätkä herää, ja joskus ihminen löydetään aamulla kuolleena. Tajunnantaso vaihtelee kovasti, joskus ihminen on tajuissaan ja vain korahtaa.

Noihin kuolemanjälkeisiin en ota kantaa koska en sellaisiin usko, mutta olen hoivakodin sairaanhoitajana kyllä kuolevia ja kuolemaa nähnyt.  Se tiedostaako ihminen riippuu siitä tajunnan tilasta missä hän on - osa on henkisesti skarppeja vaikka keho on jo antamassa periksi ja osa käytännössä pois tästä maailmasta jo kauan vaikka ruumis on vielä sinnitellyt, ja kuolinsyystä ja ajankohdasta. Esim.  hyvin äkillisistä syistä kuten aivoverenvuoto tai sydäntapahtuma tulevaa kuolemaa ihmiset ei yleensä aavista, mutta sen järjissään ja tajuissaan olevat voi aavistaa kyllä, jos vähittäinen sairauksiin ja/tai vanhuuteen hiipuminen on siinä pisteessä, että lähtö voi tulla vaikka ensi yönä.

Joskus näyttää siltäkin, että ihminen ikään kuin valitsee sen lähtöhetken. Sinnittelee kurjassa kunnossa kunnes on saanut omaiset hyvästeltyä tai jonkun asian selvitettyä, ja sitten kuolema tulee hyvin pian kun rauha on saatu. Mutta vähemmistöä nämä ovat. 

Joskus, joitakin päiviä ennen kuolemaa saattaa tulla niin sanottu kalman haju, hyvin erikoinen, pistävä tuoksu. Usein tulee lautumia jalkoihin, nenä siirtyy ylöspäin ja leuka kapenee. Näistä merkeistä usein tietää että kuolema on lähellä. Loppuvaiheessa tulee hengityskatkoksia, joista tietää että aikaa on alle vuorokausi. Silloin yleensä soitetaan omaiset paikalle hyvästelemään.

On ollut monenlaista kaltoinkohtelua ym. Olen jotenkin uskovainen, jotta jaksaisin elää. Pahuutta on niin paljon. Kuitenkin ajatus mistään jatko-osasta on karmaiseva. Toivon, että kun aika tulee aikanaan täyteen, en jatku missään muodossa.

Moni kuolee nukkuessaan, en usko että sitä perusterve aavistaa.

Äitini oli viimeisillä hetkillään aivan tajunnantason ulkopuolella, ei reagoinut mihinkään, hengitti hyvin vaivalloisesti koristen ja silmät olivat kiinni.

Kuoleman hetkellä otti kuitenkin syvän henkäyksen ja avasi silmänsä ja ne kirkastuivat hetkeksi. Kuin olisivat välähtäneet hetkeksi ja sulki ne kuoleman hetkellä.

Ihan kuin olisi nähnyt jotain.

Minä näin kun hirveissä kivuissa kuolevalle vanhukselle ei annettu kipulääkkeitä vanhainkodissa, "koska emmehän halua hänelle riippuvuutta"

Miksi Suomessa on sadisteja lääkäreinä niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman lähestymistä/tapahtumista vierestä seuranneena totean, että ainakaan sairauden vuoksi tajunnan tason ollessa olematon niin en usko, että aivoissa tapahtuu yhtään mitään tiedostettua/älyllistä toimintaa kuin korkeintaan silmänräpäyksien ajan ehkä välillä, jos ärsykettä tulee ulkopuolelta.

Sitä hiipuu ja hiipuu kunnes elimistö antaa periksi ja "koneisto", myös aivot, sammuu kokonaan.

Mutta ennenkuin ihminen on tuossa tajunnan taso on/off-vaiheessa niin todnäk tietää, aavistaa, itse sen, että loppu on lähellä. Ja sen haistaa, sen voin sanoa.

Mä en ole koskaan ollut läsnä kenenkään kuoleman hetkellä joten kiinnostaisi millainen se haju on?

Vierailija kirjoitti:

Joskus, joitakin päiviä ennen kuolemaa saattaa tulla niin sanottu kalman haju, hyvin erikoinen, pistävä tuoksu. Usein tulee lautumia jalkoihin, nenä siirtyy ylöspäin ja leuka kapenee. Näistä merkeistä usein tietää että kuolema on lähellä. Loppuvaiheessa tulee hengityskatkoksia, joista tietää että aikaa on alle vuorokausi. Silloin yleensä soitetaan omaiset paikalle hyvästelemään.

Meillä kävi vanhempi hoitaja katsomassa äitini jaloista kuinka monta tuntia enää menee. Nosti peittoa ja totesi, että nyt enää kaksi tuntia jne.. Ja näin siinä menikin. Myös hajun muistan, oli makea.

Ellei kuole suoraan saappaat jalassa sairauskohtaukseen tai onnettomuuden seurauksena, kuolema on sellaista poishiipumista. Ihan lopussa ei enää ole voimia eikä ymmärrystä siitä, että nyt lähtee.

Vierailija kirjoitti:

On ollut monenlaista kaltoinkohtelua ym. Olen jotenkin uskovainen, jotta jaksaisin elää. Pahuutta on niin paljon. Kuitenkin ajatus mistään jatko-osasta on karmaiseva. Toivon, että kun aika tulee aikanaan täyteen, en jatku missään muodossa.

Moni kuolee nukkuessaan, en usko että sitä perusterve aavistaa.

Onko sinusta "karmaiseva" ajatus terveenä ja hyvävointisena maapallolla mistä pahuus on poistettu? Minusta ei. Näinhän Raamattu opettaam

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman lähestymistä/tapahtumista vierestä seuranneena totean, että ainakaan sairauden vuoksi tajunnan tason ollessa olematon niin en usko, että aivoissa tapahtuu yhtään mitään tiedostettua/älyllistä toimintaa kuin korkeintaan silmänräpäyksien ajan ehkä välillä, jos ärsykettä tulee ulkopuolelta.

Sitä hiipuu ja hiipuu kunnes elimistö antaa periksi ja "koneisto", myös aivot, sammuu kokonaan.

Mutta ennenkuin ihminen on tuossa tajunnan taso on/off-vaiheessa niin todnäk tietää, aavistaa, itse sen, että loppu on lähellä. Ja sen haistaa, sen voin sanoa.

Mä en ole koskaan ollut läsnä kenenkään kuoleman hetkellä joten kiinnostaisi millainen se haju on?

Se oli makea, vähän oksennusmainen. En tiedä liittyykö ketoosiin.