Mitä miinuspuolia olette oppineet hyväksymään suhteessanne?

Sen, että Elämäni Rakkaus on vielä naimisissa. Asiat hoidettava järjellä ja tunteen laitettava piiloon siksi aikaan...

Mieheni on kärsimätön ja huolimaton. Joudun monesti muistuttamaan asioista ja myönnän lelliväni häntä usein. Hän on laiska kotitöissä. Mutta ihana isä lapsilleen, aidosti iloitsee heistä, nauraa ja leikkii. Muutenkin luonteeltaan sellainen energinen ja iloinen.

Alkoholismi. Aluksi en voinut sietää vaimoni päivittäistä juomista, mutta hiljalleen tajusin, että rakastan häntä vaikka hän useimmiten jonkinasteisessa pöhnässä olikin. Kun lopetin murehtimisen vaimoni juomisesta, meillä on sujunut paljon paremmin.

Mies on kovaääninen, spontaani, suorasanainen ekstrovertti ja polttaa tupakkaa. Minä olen hiljaisempi, varautunut, kiertelen sanomisissani ja introvertti enkä polta. Molemmat yrittää tulla puoleen toista vastaan ja hyväksyä toisensa. Olen hyväksynyt, että mieheni on luonteeltaan omanlaisensa, turha jankuttaa luonteenpiirteistä ja tavoista, muutos on lähdettävä itsestään, jos haluaa muuttua. Mies hyväksyy minussa myös häntä ärsyttävät jahkailut ja hissuttelut.  

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 16:50"]

Alkoholismi. Aluksi en voinut sietää vaimoni päivittäistä juomista, mutta hiljalleen tajusin, että rakastan häntä vaikka hän useimmiten jonkinasteisessa pöhnässä olikin. Kun lopetin murehtimisen vaimoni juomisesta, meillä on sujunut paljon paremmin.

[/quote]

Oli? Onko hän sittemmin lopettanut vai oletteko eronneet?

6: Emme ole eronneet.

T. 4

Kaikkien ovien auki jättäminen, ulko-ovi ja auton lienee ainoat, jotka varmasti menee kiinni. Ajoittainen kuorsaaminen. Leivän tekeminen avoinaisen jääkaapin äärellä. Treenikamojen jättäminen suljettuihin muovipusseihin.... Mutta hei, nämä on kyllä pieniä! Positiivisista tulis niiiiiiiin pitkä lista <3 Ja yhteiseloa takana 20v.

Mies oli aika rahaton ja valitteli sitä, vaikka töissä kävikin. En välittänyt, huolehdin itse omista asioistani.

Mies oli aika haluton, mutta lupaili parempaa. Annoin tilaisuuden.

Mies oli välinpitämätön, valitti kiireitä töissä. Ajattelin, koska helpottaisi.

Mies oli aika sohvaperuna, yritin kannustaa liikkumaan ja vaadin mukaankin.

Mies makasi muutaman vuoden sohvalla ja valitti. rahat ei riittäneet ikinä, vaikka palkka oli omaani parempi. Seksi väheni vähenemistään, lopulta kerta vuodessa oli saavutus. Alkuun oli sentään hellä, sekin loppui vähitellen.Sitten mä lähsin, mutta vuosia elin ilman mitään miehistä huomiota, seksiä, erotiikkaa tms. valittavan sohvaperunan kanssa, joka mm. lihoi vähitellen 15 kg. Lisäöksi tissutteli pitkin viikkoa ja viikonloppuina molempina iltoina. Muuta ei viitsinyt tehdäkään. Yök ja moi!

Ei kannata sietää liikaa!