Terveydenhuollon työntekijä! Oletko kohdannut Munchausen by proxy -tapausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää by proxy siis se muoto, jossa jollekin toiselle henkilölle aiheutetaan oireita? Eli esim. äiti tekee lapsensa sairaaksi, jotta saa itse huomiota? Vai meneekö se niin, että oireita aiheutetaan, jotta saa sitten hoivata lasta? Mikä siinä on motivaationa?

HBO:lla on hieno sarja The Act. Siinä tytär järjestää äitinsä tapetuksi. Sitä ennen äiti on pakottanut tyttärensä istumaan pyörätuolissa koko ikänsä, ajellut tältä hiukset ja jopa antanut vedättää hampaat pois tehdäkseen hänestä sairaan. Äiti nettosi tällä kivan elintason sekä jopa omakotitalon ja sai nauttia säälistä ja myltätunnosta, kun on kohdannut sellainen tragedia sairaan lapsen kanssa.

The Act perustuu oikeaan tapaukseen, Gypsy Roseen. Ihan hirveä elämä hänellä ollut.

Joo, olen tavannut kolme sen suuntaista. Eivät suoranaisesti vahingoita suoraan, mutta liioittelevat ja pyörittävät järjestelmää. Sellainen pienen tason esimerkki: Älä mene uimaan, kun sitten aurinko paistaa ja pää tulee kipeäksi. Lapsi katsoo hölmönä ja sanoo, ettei pää tule koskaan kipeäksi uinnista. Menee uimaan, pitää hauskaa, eikä ainakaan seuraavaan päivään mennessä ole pääkipua. Eli vanhempia, joiden aika menee selitellessä lapsen erikoisia vaivoja ja rajoitteita, mutta silti ne tuntuu olevan enemmän vanhemman päässä kuin lapsessa itsessään.

Muutama psykiatri on kyllä tarjoillut eräällekin potilaalle kaikenlaisia titteleitä mutta äijä tarvitsi perheelleen evästä elikkä hoiteli terveitäkin kunnon runttauksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää by proxy siis se muoto, jossa jollekin toiselle henkilölle aiheutetaan oireita? Eli esim. äiti tekee lapsensa sairaaksi, jotta saa itse huomiota? Vai meneekö se niin, että oireita aiheutetaan, jotta saa sitten hoivata lasta? Mikä siinä on motivaationa?

HBO:lla on hieno sarja The Act. Siinä tytär järjestää äitinsä tapetuksi. Sitä ennen äiti on pakottanut tyttärensä istumaan pyörätuolissa koko ikänsä, ajellut tältä hiukset ja jopa antanut vedättää hampaat pois tehdäkseen hänestä sairaan. Äiti nettosi tällä kivan elintason sekä jopa omakotitalon ja sai nauttia säälistä ja myltätunnosta, kun on kohdannut sellainen tragedia sairaan lapsen kanssa.

The Act perustuu oikeaan tapaukseen, Gypsy Roseen. Ihan hirveä elämä hänellä ollut.

Kyseessä oli alunperin todennäköisesti isän syyllistäminen. Isähän jätti äidin ja meni uusiin naimisiin tytön ollessa pieni tai jopa jo odotusaikana. Äiti halusi tn. kasata kivisiä hiiliä isän niskaan ja esittää ympäristölle, millainen sika jättää hänet yksin sairaan lapsen kanssa. Toisaalta äidin toimintaa katsoessa voisi sanoa, että isä oli oikeassa. Nainen oli sairas, ei tuollaisen kanssa voi elää. Sääli, että lapsi joutui sotkuun mukaan.

Tottakai äiti hyötyikin asiasta mm. sen seurakunnan rakentaman talon verran. Yhtä paljon kyse oli siitä henkisestä puolesta kuten mainitset. Harmi, että tyttö sai vankeutta. Ei olisi ansainnut. Hoitoon tyttöraukka olisi pitänyt ohjata.

Kaivoin tämän ketjun esiin, koska olen alkanut epäillä tätä lapseni ystävän vanhemmasta. Kyseinen ystävä on siis aina ollut äidin kuvailun mukaan erittäin sairas, oireiden kirjo on suuri. 

Kun hän on käynyt kylässä, on aina ollut joku uusi ruokarajoite, ilman että lapsi itse tarkkaan tiesi miksi. Kuulemma oli lähinnä pierettänyt. Hän on iloinen ja sosiaalinen, kunnes äiti ottaa yhteyttä. Sitten alkaa vatsakipu tai muut vaivat. Äidin mukaan lapsi ei voi juurikaan olla kodin ulkopuolella ilman äitiään. Tutkimuksissa on käyty, mutta oireiden syy ei koskaan selviä. Lääkkeitä on monta, ja kokeiluja moninkertaisesti. 

Koulussa lapselle on haettu ties minkälaisia tukitoimia ja erityisstatuksia, mutta typerät opettajat eivät kuulemma ymmärrä lapsen ongelmia. Ne eivät näy, koska lapsi tsemppaa koulupäivän ajan. Tämähän on ihan mahdollista, eikä harvinaistakaan, joten uskoin toki kun hän niin kertoi. Vaikken itse huomannut mitään silloin, kun lapsi tuli tyytyväisenä suoraan koulusta meille oman lapseni kanssa. 

Nyt siis saimme ensimmäistä kertaa lapsen mukaamme muutaman päivän reissuun, mikä oli ihme. Olin varautunut jatkuvaan huoleen lapsen jaksamisesta, mutta mitään oireita ei ollut. Ei kertakaikkiaan ensimmäistäkään niistä lukemattomista, miten lapsi äidin mukaan päivittäin oireilee. Varmistelin usein jaksaahan hän ja annoin mahdollisuuksia lepoon ja hiljaisuuteen. Hän ei halunnut niihin tarttua. Äiti oli jatkuvasti yhteydessä kysellen lapselta oireista. Ei siitä mitä oli tehty ja missä oltu, vaan siitä mikä oli olo.

Minä en ymmärrä, oma lapseni ei ymmärrä, lääkärit ja hoitajat eivät ymmärrä, eivät myöskään opettajat ja psykologit. Äitihän on ainut joka lapsensa läpikotaisin tuntee, ja näin ollen oikeassa. Vai onko?

Vierailija kirjoitti:

Kaivoin tämän ketjun esiin, koska olen alkanut epäillä tätä lapseni ystävän vanhemmasta. Kyseinen ystävä on siis aina ollut äidin kuvailun mukaan erittäin sairas, oireiden kirjo on suuri. 

Kun hän on käynyt kylässä, on aina ollut joku uusi ruokarajoite, ilman että lapsi itse tarkkaan tiesi miksi. Kuulemma oli lähinnä pierettänyt. Hän on iloinen ja sosiaalinen, kunnes äiti ottaa yhteyttä. Sitten alkaa vatsakipu tai muut vaivat. Äidin mukaan lapsi ei voi juurikaan olla kodin ulkopuolella ilman äitiään. Tutkimuksissa on käyty, mutta oireiden syy ei koskaan selviä. Lääkkeitä on monta, ja kokeiluja moninkertaisesti. 

Koulussa lapselle on haettu ties minkälaisia tukitoimia ja erityisstatuksia, mutta typerät opettajat eivät kuulemma ymmärrä lapsen ongelmia. Ne eivät näy, koska lapsi tsemppaa koulupäivän ajan. Tämähän on ihan mahdollista, eikä harvinaistakaan, joten uskoin toki kun hän niin kertoi. Vaikken itse huomannut mitään silloin, kun lapsi tuli tyytyväisenä suoraan koulusta meille oman lapseni kanssa. 

Nyt siis saimme ensimmäistä kertaa lapsen mukaamme muutaman päivän reissuun, mikä oli ihme. Olin varautunut jatkuvaan huoleen lapsen jaksamisesta, mutta mitään oireita ei ollut. Ei kertakaikkiaan ensimmäistäkään niistä lukemattomista, miten lapsi äidin mukaan päivittäin oireilee. Varmistelin usein jaksaahan hän ja annoin mahdollisuuksia lepoon ja hiljaisuuteen. Hän ei halunnut niihin tarttua. Äiti oli jatkuvasti yhteydessä kysellen lapselta oireista. Ei siitä mitä oli tehty ja missä oltu, vaan siitä mikä oli olo.

Minä en ymmärrä, oma lapseni ei ymmärrä, lääkärit ja hoitajat eivät ymmärrä, eivät myöskään opettajat ja psykologit. Äitihän on ainut joka lapsensa läpikotaisin tuntee, ja näin ollen oikeassa. Vai onko?

Lastensuojeluilmoitus välittömästi!

Eräs tuttava luettelee yksityiskohtaisia psykiatrisia oireita lapselleen ja on jo valmiiksi diagnosoinut  lapsen, ja nämä oireet eivät tule esiin koulussa, ei psykologin tutkimuksissa, ei lääkärin tutkimuksissa,  ei toisen vanhemman luona eikä terapeuttien havainnoissa eikä jatkotutkimuksissa eikä ystävien tai sukulaisten näkemänä. Normaalit lapsen tunneilmaisut ovat vanhemman mielestä vähintäänkin autismia. Ongelmat ovat vanhemman tulkintoja siitä, että terveessä lapsessa on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Mikään tutkimustulos ei saa vanhempaa vakuuttumaan, että hän on väärässä. 

 Lisäksi vanhempi epäilee lapsella olevan milloin mikäkin oireyhtymä, ja lasta on käytetty lukuisissa erikoissairaanhoidon  somaattisissa tutkimuksissa ja mitään erityistä ei ole löydetty. 

Olen lemmikkieläinten parissa. Yhdellä 2 kissaa ja 2 koiraa, kaikilla erikoisia sairauksia ja hoidot. 

En ole koskaan tullut tätä ajatelleeksi. Jotenkin antavat itsestään aina niin huolehtivan ja lapsensa parasta ajattelevan kuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaivoin tämän ketjun esiin, koska olen alkanut epäillä tätä lapseni ystävän vanhemmasta. Kyseinen ystävä on siis aina ollut äidin kuvailun mukaan erittäin sairas, oireiden kirjo on suuri. 

Kun hän on käynyt kylässä, on aina ollut joku uusi ruokarajoite, ilman että lapsi itse tarkkaan tiesi miksi. Kuulemma oli lähinnä pierettänyt. Hän on iloinen ja sosiaalinen, kunnes äiti ottaa yhteyttä. Sitten alkaa vatsakipu tai muut vaivat. Äidin mukaan lapsi ei voi juurikaan olla kodin ulkopuolella ilman äitiään. Tutkimuksissa on käyty, mutta oireiden syy ei koskaan selviä. Lääkkeitä on monta, ja kokeiluja moninkertaisesti. 

Koulussa lapselle on haettu ties minkälaisia tukitoimia ja erityisstatuksia, mutta typerät opettajat eivät kuulemma ymmärrä lapsen ongelmia. Ne eivät näy, koska lapsi tsemppaa koulupäivän ajan. Tämähän on ihan mahdollista, eikä harvinaistakaan, joten uskoin toki kun hän niin kertoi. Vaikken itse huomannut mitään silloin, kun lapsi tuli tyytyväisenä suoraan koulusta meille oman lapseni kanssa. 

Nyt siis saimme ensimmäistä kertaa lapsen mukaamme muutaman päivän reissuun, mikä oli ihme. Olin varautunut jatkuvaan huoleen lapsen jaksamisesta, mutta mitään oireita ei ollut. Ei kertakaikkiaan ensimmäistäkään niistä lukemattomista, miten lapsi äidin mukaan päivittäin oireilee. Varmistelin usein jaksaahan hän ja annoin mahdollisuuksia lepoon ja hiljaisuuteen. Hän ei halunnut niihin tarttua. Äiti oli jatkuvasti yhteydessä kysellen lapselta oireista. Ei siitä mitä oli tehty ja missä oltu, vaan siitä mikä oli olo.

Minä en ymmärrä, oma lapseni ei ymmärrä, lääkärit ja hoitajat eivät ymmärrä, eivät myöskään opettajat ja psykologit. Äitihän on ainut joka lapsensa läpikotaisin tuntee, ja näin ollen oikeassa. Vai onko?

Lastensuojeluilmoitus välittömästi!

Nyt tunnen itseni vähän tyhmäksi, kun en ole tätä itse ajatellut. Olen toki kuullut äidin valittavan, kun koulun taholta oli tehty lastensuojeluilmoitus. Kuulemma olivat vain soittaneet sosiaalipalveluista. Ehkä se hämäsi ajattelemaan, että se on jo tehty. Mutta voinhan minä tehdä ilmoituksen tietenkin myös. 

Ex. Multa loppu sairastelut kun erosin ja lapsilta kun muuttivat kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaivoin tämän ketjun esiin, koska olen alkanut epäillä tätä lapseni ystävän vanhemmasta. Kyseinen ystävä on siis aina ollut äidin kuvailun mukaan erittäin sairas, oireiden kirjo on suuri. 

Kun hän on käynyt kylässä, on aina ollut joku uusi ruokarajoite, ilman että lapsi itse tarkkaan tiesi miksi. Kuulemma oli lähinnä pierettänyt. Hän on iloinen ja sosiaalinen, kunnes äiti ottaa yhteyttä. Sitten alkaa vatsakipu tai muut vaivat. Äidin mukaan lapsi ei voi juurikaan olla kodin ulkopuolella ilman äitiään. Tutkimuksissa on käyty, mutta oireiden syy ei koskaan selviä. Lääkkeitä on monta, ja kokeiluja moninkertaisesti. 

Koulussa lapselle on haettu ties minkälaisia tukitoimia ja erityisstatuksia, mutta typerät opettajat eivät kuulemma ymmärrä lapsen ongelmia. Ne eivät näy, koska lapsi tsemppaa koulupäivän ajan. Tämähän on ihan mahdollista, eikä harvinaistakaan, joten uskoin toki kun hän niin kertoi. Vaikken itse huomannut mitään silloin, kun lapsi tuli tyytyväisenä suoraan koulusta meille oman lapseni kanssa. 

Nyt siis saimme ensimmäistä kertaa lapsen mukaamme muutaman päivän reissuun, mikä oli ihme. Olin varautunut jatkuvaan huoleen lapsen jaksamisesta, mutta mitään oireita ei ollut. Ei kertakaikkiaan ensimmäistäkään niistä lukemattomista, miten lapsi äidin mukaan päivittäin oireilee. Varmistelin usein jaksaahan hän ja annoin mahdollisuuksia lepoon ja hiljaisuuteen. Hän ei halunnut niihin tarttua. Äiti oli jatkuvasti yhteydessä kysellen lapselta oireista. Ei siitä mitä oli tehty ja missä oltu, vaan siitä mikä oli olo.

Minä en ymmärrä, oma lapseni ei ymmärrä, lääkärit ja hoitajat eivät ymmärrä, eivät myöskään opettajat ja psykologit. Äitihän on ainut joka lapsensa läpikotaisin tuntee, ja näin ollen oikeassa. Vai onko?

Lastensuojeluilmoitus välittömästi!

Nyt tunnen itseni vähän tyhmäksi, kun en ole tätä itse ajatellut. Olen toki kuullut äidin valittavan, kun koulun taholta oli tehty lastensuojeluilmoitus. Kuulemma olivat vain soittaneet sosiaalipalveluista. Ehkä se hämäsi ajattelemaan, että se on jo tehty. Mutta voinhan minä tehdä ilmoituksen tietenkin myös. 

Ei se yksi ilmoitus usein auta mitään. Lähipiirissä on tapaus, jossa päihdeongelmaisesta lähivanhemmasta tehtiin toistuvia lasuja vuosien ajan,lapset oireili, vanhempi jäi kiinni seuloissa jne  mutta lastensuojelu ei tehnyt mitään.  Tai kai siellä käytiin hymistelemässä. 

Eli jos aihetta aidosti on, tee ilmoituksia vielä myöhemminkin. 

Eräs työkaveri vaikutti vähän tuollaiselta. Tosin en ole varma vaikuttiko se lapsiin suoranaisesti, mutta ainakin sai haettua kaikenlaisia tukia sairaiden lasten vuoksi. Ja lääkäriin mentiin joka näppylästä vaatimaan palvelua ja tutkimuksia.