Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppui multa jaksaminen
08.08.2014 |
Meillä on puoli vuotias vauva ja minä menin synnytyksestä jotenkin todella syvään kuiluun. Puoli vuotta jo mennyt eikä ahdistus helpota enkä jaksa enää uskoa, että elämään tulisi koskaan enää värejä. Olen hoitanut vauvaa kotona ja mies on ollut töissä. Olen aivan poikki henkisesti jokaisesta päivästä ja odotan vain sitä, että mies tulee töistä kotiin. Itkeskelen aamusta iltaan ahdistustani ja jotenkin aina tsemppaan ennen miehen tuloa kotiin. Miehen kanssa ollaan puhuttu tästä tilanteesta. Hän on auttanut mm. hoitamalla yöheräämisiä, joita on vain yksi tai kaksi yössä. Ongelmana ei kuitenkaan ole fyysinen väsymys vaan henkinen.
Mies taas jatkuvasti valittaa oman ajan puutteesta. Saan kuulla useita kertoja viikossa haukkumista ja vikoja itsessäni puolisona. Ymmärrän valituksen pointteja ja niissä on aihettakin, mutta itselläni ei ole mitään voimavaroja korjata nyt mitään parisuhteen ongelmia kun oma oleminen on yhtä taistelua ja selviämistä minuutti minuutilta. Olen pyytänyt, että mies ottaisi tilani tosissaan ja auttaisi minua jotenkin, edes puhumalla ja kuuntelemalla. Toistuvista pyynnöistä huolimatta hän ei koskaan kysy miten voin. Hän vain sanoo, ettei osaa puhua.
Tuntuu absurdilta saada tässä tilanteessa haukkuja ja valitusta parisuhteesta ja siitä kuinka usein mies pääsee harrastukseensa tai voi käyttää omaa aikaansa vaikkapa netissä pyörien. En tiedä mitä hän kuvitteli lapsen syntymän myötä tapahtuvan. No, ei varmaankaan masentuvaa vaimoa. Kaiken valituksen lannistamana en enää jaksa tehdä sitä kaikkea mitä täällä päivisin teen. Katson nyt mihin hän aikansa käyttää kun annan siihen täysin vapaat kädet. Hoidan vauvan päivisin, mutta en kotia. Pyykit, siivous, ruoanlaitto, tiskit, lakanoiden vaihto ja kaikki saa nyt jäädä ja toki niitäkin teen, jos mies itse kerrankin oma-aloitteisesti ottaa esille siivoamisen ja ehdottaa, että pitäisi varmaankin siivota tai laittaa ruokaa, yhdessä.
Katson kuinka monta viikkoa nukumme likaisissa lakanoissa ja miten mies arkemme haluaa järjestää. En enää jaksa sitä, että kaikki arjen organisointi on harteillani ja saan siitä vain valitusta.
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 11:46"]
Lastenteko vapaaehtoista....
[/quote] Masentuminen ei.
etkö saa vauvaa hoitoon minnekään, eikö ole sukulaisia tai tuttuja jotka voivat auttaa?
Sinuna ottaisin neuvolaan yhteyttä. Olet masentunut, ja siihen löytyy apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano neuvolassa, että et pääse eroon synnytysmasennuksesta. Muista myös, että se ei ole miehesi syy eikä hän voi sinua parantaa. Tarvitset lääkärikäyntiä.
5lasta
Et varmaan usko nyt, mutta kyllä se vielä helpotttaa <3
Apua on saatavilla, ja tosi monet on kokeneet saman kuin sinä niin ei ole mikään häpeä pyytää apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, taas tällaista, ettei jutella kunnolla ja vaan oleteteaan ja toivotaan, että toinen tajuaa... Miksi ihmeessä et varaa aikaa neuvolaan? Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä ja sitä osataan hoitaa.
Kannattaa puhua neuvolassa omasta jaksamisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 11:49"]
Sano neuvolassa, että et pääse eroon synnytysmasennuksesta. Muista myös, että se ei ole miehesi syy eikä hän voi sinua parantaa. Tarvitset lääkärikäyntiä.
5lasta
[/quote]
Tuo minullekin tuli mieleen, kun ap itsekin sanoo, että väsymys on lähinnä henkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähden lauantaina kaupungille tyttöpäivää viettämään, kiertelet vähän kauppoja ja syöt jotain hyvää, ehkä kampaaja, leffa tai mikä nyt ilahduttaa (olet nimittäin vähän masentunut > hae joku piristys ulkomaailmasta). Tai ehäk vain otat hotellihuoneen ja menet viileisiin lakanoihin nukkumaan. Jätä mies vauvan kanssa, laita maidot purnukoihin valmiiksi jne. että pärjää. Sit tulet alkuillasta kotiin "onks ruoka valmista" -tyyliin. Mut hei, voit myös olla ihan tavallisesti :) Ei kannata taistella. Ehkä voit päivästä piristyneenä jaksaa vähän touhutakin jotain kotijuttuja ennen nukkumista, jos vain tuntuu hyvältä. Oma pää paras pää.
Neuvolan perhetyö voisi olla apuna teille arkeen jossain muodossa. Ota heti yhteyttä neuvolaan ja pyydä perheterapeuttia tai perhetyöntekijää soittamaan sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei masentunutta paranna mikään tyttöjen päivä.
Ei minulla ole mitään jaksamista poistua kodista mihinkään shoppailemaan. Haluaisin vain maata sängyssä. Siitä huolimatta suoritan ja hoidan vauva ja kodin. Nyt en enää halua. Minusta mies valittaa kohtuuttomasti nyt kun tilanne on tämä. Venyn nyt jo niin paljon, etten voi enempää. Jos mies haluaa roikkua illan koneella tekee hän sen sitten ruoanlaiton tai lapsen kylvetyksen kustannuksella, mutta tehköön. En jaksa enää kannatella tätä arkea. Kun mies tulee ovesta sisään, hän saa vauvan hoidon lisäksi hoitaa myös kodin.
Neuvola ei minua auta, koska täällä missä asun ei sellaista valitettavasti ole.
ap
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 11:50"]
Jaa, taas tällaista, ettei jutella kunnolla ja vaan oleteteaan ja toivotaan, että toinen tajuaa... Miksi ihmeessä et varaa aikaa neuvolaan? Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä ja sitä osataan hoitaa.
[/quote] Meillä on puoli vuotias vauva ja minä menin synnytyksestä jotenkin todella syvään kuiluun. Puoli vuotta jo mennyt eikä ahdistus helpota enkä jaksa enää uskoa, että elämään tulisi koskaan enää värejä. Olen hoitanut vauvaa kotona ja mies on ollut töissä. Olen aivan poikki henkisesti jokaisesta päivästä ja odotan vain sitä, että mies tulee töistä kotiin. Itkeskelen aamusta iltaan ahdistustani ja jotenkin aina tsemppaan ennen miehen tuloa kotiin. Miehen kanssa ollaan puhuttu tästä tilanteesta. Hän on auttanut mm. hoitamalla yöheräämisiä, joita on vain yksi tai kaksi yössä. Ongelmana ei kuitenkaan ole fyysinen väsymys vaan henkinen.
Mene hoitoon! Lapsi ansaitsee paremman äidin!
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 11:50"]
Jaa, taas tällaista, ettei jutella kunnolla ja vaan oleteteaan ja toivotaan, että toinen tajuaa... Miksi ihmeessä et varaa aikaa neuvolaan? Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä ja sitä osataan hoitaa.
[/quote] Meillä on puoli vuotias vauva ja minä menin synnytyksestä jotenkin todella syvään kuiluun. Puoli vuotta jo mennyt eikä ahdistus helpota enkä jaksa enää uskoa, että elämään tulisi koskaan enää värejä. Olen hoitanut vauvaa kotona ja mies on ollut töissä. Olen aivan poikki henkisesti jokaisesta päivästä ja odotan vain sitä, että mies tulee töistä kotiin. Itkeskelen aamusta iltaan ahdistustani ja jotenkin aina tsemppaan ennen miehen tuloa kotiin. Miehen kanssa ollaan puhuttu tästä tilanteesta. Hän on auttanut mm. hoitamalla yöheräämisiä, joita on vain yksi tai kaksi yössä. Ongelmana ei kuitenkaan ole fyysinen väsymys vaan henkinen.
[/quote]
Mutta tilannehan on pahentunut ja ap aikoo muuttaa elämän kokonaan, kyllä siitä vaan pitää puhua loppuun asti, kunnolla.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:10"]
Neuvola ei minua auta, koska täällä missä asun ei sellaista valitettavasti ole.
ap
[/quote]
Lääkäri varmaan silti löytyy, jos neuvolaa ei ole?
Palkkaa hoitaja