Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppui multa jaksaminen
08.08.2014 |
Meillä on puoli vuotias vauva ja minä menin synnytyksestä jotenkin todella syvään kuiluun. Puoli vuotta jo mennyt eikä ahdistus helpota enkä jaksa enää uskoa, että elämään tulisi koskaan enää värejä. Olen hoitanut vauvaa kotona ja mies on ollut töissä. Olen aivan poikki henkisesti jokaisesta päivästä ja odotan vain sitä, että mies tulee töistä kotiin. Itkeskelen aamusta iltaan ahdistustani ja jotenkin aina tsemppaan ennen miehen tuloa kotiin. Miehen kanssa ollaan puhuttu tästä tilanteesta. Hän on auttanut mm. hoitamalla yöheräämisiä, joita on vain yksi tai kaksi yössä. Ongelmana ei kuitenkaan ole fyysinen väsymys vaan henkinen.
Mies taas jatkuvasti valittaa oman ajan puutteesta. Saan kuulla useita kertoja viikossa haukkumista ja vikoja itsessäni puolisona. Ymmärrän valituksen pointteja ja niissä on aihettakin, mutta itselläni ei ole mitään voimavaroja korjata nyt mitään parisuhteen ongelmia kun oma oleminen on yhtä taistelua ja selviämistä minuutti minuutilta. Olen pyytänyt, että mies ottaisi tilani tosissaan ja auttaisi minua jotenkin, edes puhumalla ja kuuntelemalla. Toistuvista pyynnöistä huolimatta hän ei koskaan kysy miten voin. Hän vain sanoo, ettei osaa puhua.
Tuntuu absurdilta saada tässä tilanteessa haukkuja ja valitusta parisuhteesta ja siitä kuinka usein mies pääsee harrastukseensa tai voi käyttää omaa aikaansa vaikkapa netissä pyörien. En tiedä mitä hän kuvitteli lapsen syntymän myötä tapahtuvan. No, ei varmaankaan masentuvaa vaimoa. Kaiken valituksen lannistamana en enää jaksa tehdä sitä kaikkea mitä täällä päivisin teen. Katson nyt mihin hän aikansa käyttää kun annan siihen täysin vapaat kädet. Hoidan vauvan päivisin, mutta en kotia. Pyykit, siivous, ruoanlaitto, tiskit, lakanoiden vaihto ja kaikki saa nyt jäädä ja toki niitäkin teen, jos mies itse kerrankin oma-aloitteisesti ottaa esille siivoamisen ja ehdottaa, että pitäisi varmaankin siivota tai laittaa ruokaa, yhdessä.
Katson kuinka monta viikkoa nukumme likaisissa lakanoissa ja miten mies arkemme haluaa järjestää. En enää jaksa sitä, että kaikki arjen organisointi on harteillani ja saan siitä vain valitusta.
Kommentit (59)
Me nukutaan likaisissa lakanoissa. Meitä se ei haittaa. Ei tarvi suorittaa. Vaihdetaan, kun siltä tuntuu. Ihottumakin on sitä luokkaa, että veressä ne lakanat kohta kuitenkin on.
Olisko aika (hakea pillereitä) saada keskusteluapua hyvältä ystävältä/äidiltä/keltä vaan. Eläm ä ei todellakaan ole noin vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet masentunut, vaikka yrittäisit mitä itsellesi vakuutella. Mene lääkäriin. Jos siellä on netti, niin kai sieltä lääkärikin löytyy?
Ja ei kannata suuttua miehelle/provosoitua. Se vaan pahentaa asioita (nimim. kokemusta on). Jos sä et jaksa hoitaa kotia, niin älä hoida. Onko sulla ketään, joka voisi auttaa? Mulla kävi vanha mummoni siivoomassa, kun en itse jaksanut. Olen ikuisesti kiitollinen, että joku jaksoi auttaa. Jos sulla ei ole ketään, niin mene sossuun, kyllä ne auttaa. Siitäkin on kokemusta. Eivät siivoa sulle, mutta ohjaavat eteenpäin johonkin, josta saat apua, mitä nyt tarvitsetkaan.
On hyvä, että tulet tänne purkamaan tuntojasi, mutta muista, että täällä on kaikenlaisia idiootteja liikenteessä. Kun nyt olet noin herkässä tilassa, niin älä ainakaan anna kenenkään täällä ahdistaa sua lisää.
Ahha, et siis osaa kieltä. Mulla itseasiassa sama ongelma tällä hetkellä... Missä asut? Minä asun Saksassa.
Sun on pakko päästä tuosta masennuksesta yli. Vaikka nyt tuntuu, ettei mikään tule auttamaan, joku päivä huomaatkin, että on vähän helpompi olla. On erittäin tärkeää, että sulla olisi säännöllinen unirytmi ja terveellistä ruokaa. Pidäthän näistä huolen?
Ja älä odotakaan, että se miehesi tajuaa auttaa, jos ei ole tähänkään mennessä tajunnut. Aiheutat itsellesi vaan lisää alakuloa, kun odotat mieheltä liikoja.
44
Onko sulla katsottu et hormonit kunnossa? Koita nähdä muita äitejä. Helppaa kummadti jo se että jokaisessa perheesä on hetkiä kun mies käyttäytyy tökerösti.
Voisitko sanoa miehellesi, että olet syvästi masentunut ja tarvitset apua, muttet jaksa hakea sitä? Jos mies voisi etsiä englantia puhuvan lääkärin/psykiatrin, joka voisi auttaa sinua. Ymmärrän, että se tuntuu sinusta kohtuuttoman vaikealta ja rankalta, mutta se on pakko tehdä. Paljon voimia sinulle, kyllä tuosta vielä noustaaan, usko tai älä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla tukiverkkoa? Mahdollisuutta esim äitisi lennättää luoksesi tai tulla suomeen perheesi luo toipumaan? OLET MASENTUNUT! Pelkästään hormonit voivat sen aiheuttaa ja mietokin lääkitys voi asiaa helpottaa. Suomessa voisi sekin olla helpompi toteuttaa jos siellä on kielimuuri esteenä. Tai sitten voisiko joku paikallinen ystäväsi (?) tulla lääkäriin mukaan ja selittää tilanteesi että meinaat romahtaa?
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 11:47"]etkö saa vauvaa hoitoon minnekään, eikö ole sukulaisia tai tuttuja jotka voivat auttaa?
[/quote]
miksi ku lapsella on isä???????!!!!?!?!?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:28"]Ei se mies sinua voi auttaa jos sinulla on syvä masennus.
Oikeasti. Jos masennuksen hoito olisi niin helppoa että kumppani vähän tulee ja paijaa, niin sitten täällä ei olisi masentuneita ollenkaan.
Jos tuntuu siltä että on pakko levätä niin lepää. Tee vaikka lastensuojeluilmoitus perheestänne jos et jaksa hoitaa lasta, mutta nyt et vaihda niitä lakanoita jos tuntuu siltä ettet jaksa.
Toinen juttu on se, että menet lääkärille puhumaan tilastasi. Otat sen ssri-lääkereseptin, menet apteekkiin, ostat lääkkeet ja syöt niitä vaikka puoli vuotta. Sitten katsot fiiliksiä uudelleen.
Jos yhtään jaksat niin: syö terveellisesti ja hyvää ruokaa. Nuku vähintään 8h, varmista unen laatu esimerkiksi melatoniinia syömällä. Liiku, mieluusti hikeen asti, kerran päivässä olis hyvä.
Välttämätt et jaksa näistä mitään mutta tärkeintä on että lopetat itsesi lannistamisen. Itkeminen, sureminen, mustat mielialat, niitä tulee ja niiden kanssa voi elää, mutta jos vielä syyllistätä itseäsi tunteista joiden tulemiseen ja menemiseen tietoisella mielelläsi ei ole nyt valtaa, teet itsellesi vain karhunpalveluksen.
Pidä itsestäsi huolta!
[/quote]
kylläpäs muuten mies voi ja paljonki. Avioliitossa luvataan myötä- ja vastamäessä. Ei avioliitto ole seksiä se on myös toisen henkistä tukemista
Tämä on taas selvä provo. Kun annetaan ohjeita tai neuvoja, löytyy aina jokin syy miksi ei voi niin toimia.
Tämä on niin tätä. Mä en jaksa enää lukea näitä vali vali valituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosiaan jo jutellut lääkärille, mutta en saanut mitään apua. Lääkäri kyseli vitamiineista ja niitä olen ottanutkin. Miehen kanssa on juteltu tilanteesta lukuisia kertoja. Englantia hyvin puhuvaa psykologia ole etsinyt ja jatkan etsimistä. En vaan jaksaisi. Tuntui jo tarpeeksi isolta ponnistukselta puhua tuolle lääkärille joka sitten kuittasi kaiken vitamiineilla. Kauanko teillä kestänyt toipua synnyksen jälkeisestä masennuksesta? Olen ajatellut tämän olevan ehkä sitä, mutta eikö senkin pitäisi jo alkaa olla ohi? Synnytyksestä on jo kulunut puoli vuotta.
Suomessa minulla ei ole läheisiä sukulaisia montaa. En myöskään ole vuosiin kuulunut sosiaaliturvaan eikä minulla täten ole oikeutta neuvolaan Suomessa. Äitinikin on jo kuollut, joten hänen helmoihin ei ole paluuta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:18"]
Ei ole neuvolaa? No missä ihmeessä raskauden ajan seuranta ja vauvan terveystarkastukset sitten teillä tehdään?
[/quote] Raskauden seuranta oli gynekologilla ja vauvan tarkastukset ovat lastenlääkärillä.
ap
Älä ikinä häpeä pyytää apua. Hakeudu terapiaan, syö lääkkeitä, lähde vaivan kanssa mukaan johonkin säännölliseen - ihan mihin tahansa, tapaa ihmisiä päivittäin tai puhu edes puhelimessa, lähde ulos pois neljän seinän sisältä vaikka väsyttäisi. Pyydä ja ota vastaan kaikki apu ja tuki mitä tarjotaan. Onnea elämääsi, kaikkea kestää vain aikansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin kirjoittaa kiitokset kaikille neuvoista ja kannustuksista. Tuntuu hyvältä tulla kuulluksi, edes jossain.
ap
Jos asuisit lähettyvillä, olisin kiinnostunut tutustumaan tarkemmin. Voisimme olla toistemme tukena, kun itsekin olen masennuksesta kärsinyt ja kokenut samaa. Mutta en tiedä, missä asut. :)
T. se Saksassa asuva
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 15:19"]
Jos asuisit lähettyvillä, olisin kiinnostunut tutustumaan tarkemmin. Voisimme olla toistemme tukena, kun itsekin olen masennuksesta kärsinyt ja kokenut samaa. Mutta en tiedä, missä asut. :)
T. se Saksassa asuva
[/quote] En valitettavasti asu Saksassa.
ap
Sinulla on vaikea masennus, Ap. Tarvitset lääkärin joka ymmärtää tilanteesi vakavuuden ja määrää sinulle vitamiinien sijasta masennuslääkkeitä.
Minulla oli ihan samanlainen tilanne kuin sinulla. Kun lopulta pääsin lääkäriin, itkin vain että en jaksa enää mitään, en jaksa enää edes elää. Lapsen ja kodinhoidon olin silti suorittanut loppuun asti.
Lääkkeet pelastivat henkeni. Sinäkin voit toipua Ap, kunhan vain saat nyt apua. Lääkkeet ja mahdollinen terapia, edes muutama kerta, antavat mahdollisuuden toipua sairaudesta. MAsennus on sairaus, joka ei ole sinun syysi.
Voimia, toivoa ja uskoa huomiseen, Ap!
Jaa vai että KUKAAN ei voi tietää mitä lapsen syntymän jälkeen tapahtuu, ennekuin itse sen tekee? Ja paskan vitun marjat. Minulla ei ole lapsia, mutta olin kyllä ihan hyvin ympäristöni tapahtumia tajuava kun katselin vierestä vakavaa synnytyksen jälkeistä masennusta. Tämä masentunut oli oma äitini. Sen todistaminen kuinka pikkusiskolle huudettiin, vittuiltiin, käytiin miltei käsiksi ja jätettiin oman onnensa nojaan paskat vaipoissa telkkarin eteen kun synnyttäjä otti 36 tunnin nokkaunet, oli äärimmäisen pelottavaa. Tuskin tarvitsee mainita, että isä oli perusduunari ja lapsilisien jälkeen ainoa tulojentuoja huushollissa... joka ei olisi mielellään omaankaan perseeseensä kajonnut puhdistusmielessä, koska on niin aistiyliherkkä ja omahyväinen. Äiti oli pikkulapsi-aikoihin käytännössä yksinhuoltaja, isän tuodessa tilille rahat milloin mihinkin, myös kaljoihinsa ja röökeihinsä. Sen lisäksi että äiti oli masentunut tehtyään pikkusiskon hän tuli sellaiseksi jo tehtyään minut ja isosiskon, tällaisen masennustapauksen tuntee varmasti vähintään yksi jokainen jostain, vaikka naapurista jos ei omasta suvusta. Itsellä ei ole mitään haluja ruveta kokeilemaan, kuinka masentuneeksi sitä voisikaan vielä tulla. Kun on nähnyt vierestä miten vakavaa se voi olla. Eli aloittaja voisi ristiä koipensa tai marssia klinikalle ompeluttamaan itsensä, jospa se elämä siitä sitten alkaisi taas sujua.
Tai viskata se kelvoton äijä mäkeen. Takuulla oli molempien yhteinen päätös ruveta sikiämään.....
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:26"]
Mikä tarve ihmisillä on tulla haukkumaan ja ilkeilemään vaikeassa tilanteessa olevalle ihmisille?
[/quote]
Haukkumaan ja ilkeilemään?! Ap. on yritetty auttaa kaikin tavoin ja sinä otat yliempaattisena itseesi, nyt olet loukkaantumassa, joidenkin suorista sanoista. Kun on kyse lapsen hengestä aikuinen on toisarvoinen!
[/quote] Mitä muuta nuo viestit lisääntymisen vapaaehtoisuudesta ja äidin helmoihin menemisestä on? Ap on kertonut hoitavansa vauvan ja hän on kinkkisessä tilanteessa ulkomailla. Täällä vaan jauhetaan neuvolasta eikä lueta mitä ap on tilanteestaan kirjoittanut.
[/quote]
Ei se mikään huono ajatus olisi palata kotiin ja neuvolajärjestelmän piiriin hoitamaan itsensä kuntoon. JA ap voisikin olla vähän selvempi aloituksessaan. Eihän sitä sanomatta tiedä, että hän asuu ulkomailla.