Menisitkö jo tutkimuksiin tässä tilanteessa? (raskaus ei ala)

Ikää 37 vuotta, lapsia kaksi 11- ja 13-vuotiaat, heistä raskaus alkanut ensimmäisestä kierrosta. Nuorimmaisen jälkeen ehkäisynä koko ajan Mirena, kuukautiset loppuivat heti laiton jälkeen eikä siis käytännössä menkkoja ollut kymmeneen vuoteen. 

Nyt toiveissa vielä kolmas lapsi ja kierukka poistettu viime syksynä. Kuukautiset eivät alkaneet kierukanpoiston jälkeen, mutta joulukuussa yllätyksekseni varuiksi tekemässäni raskaustestissä oli kaksi viivaa. En missään vaiheessa uskonutkaan raskauden jatkuvan, sillä kohtu, josta kuukautisverta ei vuosikymmeneen ole tullut on tuskin siinä kunnossa, että lapsi siellä voisi elinkelpoiseksi kasvaa.

Alkion kehitys jäi rv 5-6, mutta ei lähtenyt itsekseen tyhjentymään, joten homma hoidettiin lääkkeellisesti muutamaa viikkoa myöhemmin. Kohtu ei tyhjentynyt kunnolla, vaan seurantalabroissa hcg oli korkea vielä puolitoista kuukautta myöhemminkin. Vasta joskus maaliskuussa labrat oli puhtaat. 

Menkat alkoi maalis-huhtikuun vaihteessa, vaihteluväli on ollut jotain 18-36 päivää. Vuoto on lyhyt, n. 3 päivää ja koko ajan erittäin niukkaa , pikkuhousunsuojilla pärjää aina.

Ovulaation mielestäni tikkuun saan, joten se puoli ehkä toimii. Mutta eikö niukka vuoto kerro siitä, ettei kohdun limakalvo paksune riittävästi?

Raskaus ei ala toiveista huolimatta.

Pahoitteluni pitkästä sepostuksesta, mutta kysyisin menisitkö tilanteessani jo lääkärin juttusille? Vai oliko kierukka vaan ollut minulla niin pitkään ja tuo keskenmeno saanut vähäisenkin kierron sekaisin niin, että voisin rauhassa odotella kierron säännöllistymistä? Vai olenko auttamatta niin vanha jo, että lasten teon juna on meiltä jo mennyt ohi? Ja jos menisin lääkäriin, osaatko sanoa, mihin kohtaan kiertoa käynti olisi hyvä sijoittaa? Ovulaatioonko, että lääkäri näkisi millaiset olosuhteet kohdussa on ns. parhaana hedelmöittymisajankohtana?

Tiedän, että lääkäri olisi osuvampi paikka kuin av näitä kysellä, mutta olen sellainen lääkäriä viimeiseen asti karttava, joten tuntuu vähän hölmöltä mennä vikisemään, että vuodan kyllä, mutta liian vähän...

Mitä teksit tilanteessani?