Lue keskustelun säännöt.
Minulla on yksinäisyydestä johtuva mt-ongelma
06.08.2014 |
Olen ihan yksin.
Opiskelen, mutta koulussa minulla ei ole yhtään ystävää. Teen ryhmätyöt yksin, olen tauot yksin, syön yksin.
Asun yksin. Kun tulen koulusta, menen yksin kotiini, jossa katsoten televisiota. Kukaan ei soita minulle. Äitini laittaa silloin tällöin viestin, jossa kertoo tekemisistään. Siskoni ei pidä minusta, miesystäväni peruu tapaamisia jatkuvasti, ja haluaa nähdä vasta sitten kun ei ole parempaakaan tekemistä.
Kaikki vanhat tuttavani kyllä tervehtivät minua, koulussa minua teevehditään joskus mutta kukaan ei halua viettää kanssani aikaa. Minulla on rankkoja kokemuksia menneisyydessäni, käyn kelan korvaamassa terapiassa. Ei siitä ole apua, sillä se ei korvaa läheisiä ihmissuhteita.
Kukaan ei koskaan tule juttelemaan minulle, en osaa enää ystävystyä. Olen jatkuvasti sairas. Haluaisin kuolla.
Koko elämäni on odottamista. Kun valmistun, lähden yksin ruotsiin töihin. Toivottavasti saan sieltä ystäviä. Valmistumiseen on kuitenkin vielä pari vuotta aikaa. Opinnot ovat helppoja, eivätkä kovin motivoivia. Ilman ystäviä kouluun meno tuntuu turhalta. Yritän jatkuvasti etsiä itsestäni voimaa ja motivaatiota loppuopintoihin.
Olen täysin merkityksetön ihminen.
Kommentit (15)
Eikä kukaan haluais tutustua tästä keskustelusta? t. yksi yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on oikeasti meissä yksinäisissä. Itse olen aika erikoinen tyyppi. Siis en mitenkään ulkonäöllisesti enkä tarkoituksellisesti, mutta kiinnostun todella harvoista ihmisistä. En pysty samaistumaan ihmisiin, enkä oikein tule heidän kanssaan toimeen. Sitten kun natsaa, niin ne ihmiset ovat yleensä selkaisia raukkoja idioottimagneetteja, joilla ei sitten ole tarpeeksi kiinnostusta tutustua.
Hei, itsekin olen oravanpyörämäisesti erittäin yksinäinen ja masentunut. Olen joskus yrittänyt selvittää paikkakuntani ystäväpalveluun liittymistä, vapaaehtoisista on pula ja sinne kyllä otettaisiin, mutta juuri nyt oma tilanteeni on liian heikko siihen ryhtymiseen. Olisi kiva jos jotain kautta saisi vaikka epäsäännöllistä juttuseuraa. Löytäsikö muita yksinäisiä naisia jostain chatista?
Mene johonkin vapaaehtoistyöhön tai hommaa harrastus, jossa näet ihmisiä.
Et ole merkityksetön ihminen! Olet ilmeisesti masentunut, hyvä jos käyt terapiassa. Eikö siitä ole ollut yhtään apua? Syötkö jotain masennuslääkettä? Hienoa, että kuitenkin käyt koulusss ja opiskelet ja sinulla on tulevaisuudensuunnitelmia (mm. Ruotsiin muutto). Olet arvokas ihminen, elämäsi on arvokas! Toivon sinulle voimaa jaksaa eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:10"]Mene johonkin vapaaehtoistyöhön tai hommaa harrastus, jossa näet ihmisiä.
[/quote]
Ei vapaaehtoistyöhön oteta mielenterveysongelmaisia. Eikä se asia ole noin yksioikoinen. Porukoihin pääseminen tässä iässä on lähes mahdotonta. Olen kikeillut erilaisia harrastuksia, kuten tanssia, olen toiminut tapahtumajärjestäjänä, pelannut jalkapalloa.. Tuttavia ja kontakteja riittää, mutta ihmiset eivät vain pidä minusta.
Teen kouluni kautta erilaisia töitä, järjestän kerhoja. Aina olen ihan ok, mutta ei minulta pyydetä yhteystietoja tai kaveriksi facessa. Saan itse niitä tiedustella, ja yleensä en nitä saa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:12"]Et ole merkityksetön ihminen! Olet ilmeisesti masentunut, hyvä jos käyt terapiassa. Eikö siitä ole ollut yhtään apua? Syötkö jotain masennuslääkettä? Hienoa, että kuitenkin käyt koulusss ja opiskelet ja sinulla on tulevaisuudensuunnitelmia (mm. Ruotsiin muutto). Olet arvokas ihminen, elämäsi on arvokas! Toivon sinulle voimaa jaksaa eteenpäin!
[/quote]
Olen masentunut, ahdistunut ja yksinäinen. Mutta etkö olisi itsekin jos viettäisit päiväsi puhumatta ilman mitään kontakteja? Katsoq ympärillä nauravia ihmisiä kun olet itse tyhjä kuori. Käytin yhteen väliin runsaasti alkoholia turruttamaan yksinäisyyttäni. Kun se kääntyi minua vastaan, lopetin. Nyt en enää tiedä mitä tekisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vähän samassa asemassa. Minulla on sos.tilanteiden pelko ja olen työtön. Ystävät ovat kaikonneet ja istun yksin kotona kaiket päivät. Kyllähän tuo yksinäisyys hieman pistää mielen temppuilemaan. Mutta jos voin jotain lohdutukseksi sanoa niin se yksinäisyys ei muuten ole huono asia. Osa meistä nyt vain on hieman erilaisia, eikä semmoinen kiireinen seuraelämä oikein luonnistu, monestakin syystä. Minua auttoi hieman kun hyväksyin ettei minun ole tarkoituskaan olla mikään superseurallinen. Eli en häpeä sitä yksinäisyyttä lainkaan. Oikeastaan päinvastoin.
Eli mitään luusereita me emme todellakaan ole!
Jätä se paska mies jos sun seura ei kiinnosta, älä anna käyttää itseäsi hyväksi. Liikunta on hyvä keino piristyä ja saada ehkä jotain kontaktia muihin, ehkä voisit käydä salilla? Olin itse vielä muutama vuosi sitten ahdistunut ja yksinäinen, lopetin ammattikoulun kesken parikin kertaa kun en vaan enää pystynyt olemaan ihmisten ilmoilla ja lopulta nyhjötin vaan yksin kotona, en pitänyt yhteyttä muihin kuin vanhempiini (toisella paikkakunnalla). Vieläkin ahdistaa mutta koitan saada pääni kuntoon ja päästä kuntoutuksen kautta opiskelemaan sitten kun se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:39"]
Itse olen vähän samassa asemassa. Minulla on sos.tilanteiden pelko ja olen työtön. Ystävät ovat kaikonneet ja istun yksin kotona kaiket päivät. Kyllähän tuo yksinäisyys hieman pistää mielen temppuilemaan. Mutta jos voin jotain lohdutukseksi sanoa niin se yksinäisyys ei muuten ole huono asia. Osa meistä nyt vain on hieman erilaisia, eikä semmoinen kiireinen seuraelämä oikein luonnistu, monestakin syystä. Minua auttoi hieman kun hyväksyin ettei minun ole tarkoituskaan olla mikään superseurallinen. Eli en häpeä sitä yksinäisyyttä lainkaan. Oikeastaan päinvastoin.
Eli mitään luusereita me emme todellakaan ole!
[/quote] Älä jauha paskaa, mulla myös sos. tilanteiden pelko mutta en aio viettää loppuelämääni kotona nyhjöttäen vaan käytän kaikki keinot jotta pystyisin olemaan luontevasti ihmisten seurassa. Ei todellakaan kannata vakuuttaa itselleen että "pärjään yksinkin" ja vanhana katua kun elämä jäi elämättä.
Sama tilanne. Yksinäisyyttä täytyy vieläpä piilotella ettei joudu kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:50"]Sama tilanne. Yksinäisyyttä täytyy vieläpä piilotella ettei joudu kiusatuksi.
[/quote]
Niinpä. Häpeän määrä on ihan uskomaton.
Olen myös todella yksinäinen. "Vika" on luultavasti itsessäni. Kiinnostun todella harvoista ihmisistä ja en jaksa pitää yllä tyhjänpäiväisiä suhteita vain sen vuoksi, että olisi edes joku. Ja ei, en tyrmää jokaista tuttavaa heti alkumetreillä, vaan olen kyllä yrittänyt tutustua syvällisemminkin, mutta aina lopulta huomaan meidän olevan liian erilaisia (ja tunne on selvästi molemminpuolinen). Haluaisin edes yhden ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se hyödyttää, että haluaa tutustua? En mä ainakaan voi jaella täällä mun sähkäriä. Mä olen kohta 40 v. Yksinäinen, tylsä, kotirouva, tuskin kukaan haluaa olla mun kaveri vain sen takia, että ollaan molemmat yksinäisiä.
Ap:lle sanoisin, tsemppiä! Sä olet tärkeä ja hienoa, että sulla on suunnitelmia. Toivottavasti tulet onnelliseksi!
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:50"]Sama tilanne. Yksinäisyyttä täytyy vieläpä piilotella ettei joudu kiusatuksi.
[/quote]
Miksi?