Esikertalaiset iskät

Joo eli tulipa heti otsikkoon virhe ku oli tarkoitus laittaa että ensikertalaiset mut joo eipä täällä taideta puhua ku autoista ja vaunuista mikkä sinne sopii.. hyvät venetsialaiset kaikille!!

Eikö täällä liiku ketää tulevaa isää sillä ois ihan mukava jutella asioista ja sellaset jotka on kokenu jo tämän niin tarttis vinkkejä mitä on tulossa.



tämähän menee ihan yksin puhumiseksi ku oon ainut kirjoittaja hehe mut lukioita on muutama. ihan rohkeasti vaan juttua liikkeelle jotta sais edes vähän apua tai ajatuksia samassa tilanteessa olevilta.. -kiitos-

Vastauksia viesteihin voi odotella viikon viiveellä. Noin.



Meille pitäisi tuossa reilun kuukauden kuluttua putkahtaa toinen pikkupentele ensimmäisen ollessa nyt vähän yli 2v.



Mutta mitäkö on odotettavissa? Noh, isän täytyy otta isän rooli, kun perheenlisäystä pukkaa. Ensinnäkin lapsen äiti on omissa huuruissaan kenties ensimmäiset puoli vuotta, joten siltä suunnalta kannattaa varautua kaikkeen. Itse lapsi ei ole mikään yllätymomentti. Sen suhteen voit varautua aluksi rytmittömään elämään (hereillä 3h-20min tirsat-hereillä 1h 23min-5min tirsat jne.), aina valmiina olemiseen ja perheen peruskalliona toimimiseen.



Kun mukula muuttaa kotio, niin siellä pitää sitten kaiken olla valmiina. Paikat putsattuna, ruokaa jääkaapit ja pakastimet täynnä, sänky käyttövalmiina, ilmaa vaunujen pyörissä yms. Vaavin ollessa siinä läsnä ei välttämättä ole aikaa kaiken muun tekemiseen, eikä sitä kyllä aina raaski viereltä pois lähteäkään. Nukkuvat kakarat on niin pirun nättejä.



Ja jos joskus on hankalaa, niin muista ainakin alkuun yrittää täyttää isän isot saappaat. Vaikka olisi univelkaa, vaimo ja lapsi huutaa ja vielä hammaskin on kipeä, niin yleensä isä on perheessä se, joka ei-saa-taipua. Pilttiä yöllä kanniskellessa kannattaa kuvitella olevansa järkkymätön luoto myrskyssä tai Pantheonin peruspilari. Ehdit valittaa sitten, kun emäntäsi on palautunut synnytyksestä. Ehkä noin v. 2008.



Koetahan jaksaa. Kyllä sitten jälkeenpäin kiitellään, kun et provosoidu hormonihuuruisista kiukutteluista, etkä lannistu, vaikka laps ei vielä nukukaan, vaikka olet sitä 4h kanniskellut ympäri olohuonetta. Nimittäin jos annat perheellesi 110%, niin aivan varmasti saat sen 220% takaisin.

Ensinnäkin kiitos kun sain jotain eloa tänne.. en voinu ku nauraa ääneen lukiessa hyviä vertauksia ja nyt todellaki tajuaa sen että mun pitää ottaa vastuu lähes kaikesta ja kestää yhtä sun toista. Eikä voi kyllä muuta kuin uskoa mitä kokeneempi sanoo ja otan todellaki neuvot käyttöön sillä vaikka en ole kuin 23v niin isäksi haluan ja en malta odottaa että sais jotain tietoa pikkuisesta tai ekan kuvan siitä. Ei oo viel viitsiny kovin koko asiasta puhua kun ei voi olla varma että kaikki on ok siel vatsan uumenissa. Ensimmäiset tiedot selviää torstaina ja tuntuu että sinne on ikuisuus..



Moni varmasti joka lukee niin luulee että en voi olla valmis siihen kaikkeen mut omasta mielestä olen niin valmis kun vain voi. Haluan vain niin paljon tietoa kuin mahdollista kaikesta mitä tulee jotta osaan varautua kaikkeen ja ymmärrän mistä mikäki johtuu. Naisiahan ei opi ikinä ymmärtämään sillä ne on niinkuin sanoit välillä ties missä " huuruissa" mutta uskon että osaan siihen varautua vaikka tulee oltua välillä turhan äkkipikainen.. :) Omasta mielestä se tilanne kun nään oman lapsen eka kertaa palkitsee paljon vaikka urakka on vasta alussa. Uskon niinkuin sanoit että se palkitsee kunhan vain jaksaa..

-Mantoorio-:

Haluan vain niin paljon tietoa kuin mahdollista kaikesta mitä tulee jotta osaan varautua kaikkeen ja ymmärrän mistä mikäki johtuu.

Tuohon haluaisin sanoa, että ei vauvojen/lasten kanssa olemista pysty sillä lailla " kuivaharjoittelemaan" , että osaisi varautua kaikkeen. Yllätyksiä tulee AINA. Eikä tämän ole tarkoitus olla negatiivinen kommentti. Isyyden (myös äitiyden?) hienouteen mielestäni osittain kuuluu se tosiasia, ettei lapsen käytöstä ja tulevia tapahtumia voi täysin ennakoida.

Se on sanottava, että toisen lapsen kanssa ovat monet asiat olleet helpompia, koska ensimmäinen on niin paljon jo vanhempiaan opettanut, mutta kyllä se opettelu ihan oikeasti tosiaan alkaa vasta, kun lapsi on sylissä.

Lastenhoito-oppaista (joita olen kyllä liian vähän lukenut) saa äkkiseltään sellaisen kuvan, että kaikki asiat (uudet taidot, hampaat ym.) tapahtuvat kaikilla lapsilla samaan aikaan ja ne voi tarkistaa vihkosta etukäteen. Näin se ei ole, se on hyvä muistaa.

Mutta jos sinä, tuleva isä, haluat jonkin vinkin, niin yritä kehittää keinoja, joilla pystyt säilyttämään rauhallisuutesi mahdollisimman monessa tilanteessa. Tässä ketjussa jo aiempi kirjoittaja mainitsikin nuo " luodot" , " peruskalliot" ja " Pantheonin pilarit" . Jotain tuollaista tarvitaan ja mua ainakin hävettää, koska en ole aina jaksanut olla se Aikuinen ja Mies - siis isoilla alkukirjaimilla. Olisi pitänyt ja pitää, mutta aina siihen ei vaan pysty.

Se herttainen kullannuppukin nimittäin kiristää ajoittain pinnaa ihan vain olemalla oma itsensä eli lapsi :)

Joo tosiaan taidan olla turhan hermostunu ja ei sitä tosiaan voi kuivaharjoitella, mutta uskon että enköhän siitä minäkin selviä kun on siitä moni muukin selvinny.



Enkä varmasti viellä edes tajua kaikkea mitä tuleman pitää sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä se tulee saamaan aikaan ku vähä ikää tulee. :)

Varsinki jos tulee yhtään minuun niin tuhoa syntyy ja paljon..hehe



Noh nyt vaan odotellaan sinne eka etapille eli torstaihin niin saa tietää että veijarilla on kaikki ok. =)

maanantaina oli laskettu aika mutta esikoinen tuntuu viihtyvän " sisätiloissa" .



vielä ei puntti tutise mutta alkaa olla tässä semmonen " uuden lehden kääntämis" -fiilis.



minulla ei minkäänlaista varsinaista vauvakuumetta koskaan ole ollut mutta tulokas 110% tervetullut ja odotettu lisä perheeseen. varmaankin tulee lähikuukausina/vuosina tännekkin purettua turhautumisia ja riemun hetkiä. joita odotellessa, terve vaan kaikille..

Sulla on sentää h-hetki jo niin lähellä.. itse joutuu odottamaan pitkän aikaa kun toi torstain ekat tiedotkin tuntuu niin kaukaiselta asialta..



en tiiä mikä on ku ei malta odottaa ja pahimmassa tapauksessa joutuu pettyyn mut en halua siitä edes puhua sillä uskon täysin että kaikki on ok.



on mukava että täällä alkaa oleen elämää ja saa hyviä kommentteja ihmisiltä.. Tulen myös viihtymään palstoilla ja jaan kokemukset mielellään kuhan niitä kertyy. :)

Joo elikkä torstai oli ja meni mut mitää varmaa tietoa ei viel saatu kun on veijari niin alussa. Tulokset näyttää hyvältä mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.



Meiän oma laskemat viikot heitti todella paljon ja siksi oltiin huolissaan että onko tuulimuna raskaus mut sitten verikokeen tulos oli kuitenki hyvä niin jaksaa taas uskoa paremmasta.. ens viikon perjantaina taas katsotaan mikä vointi on mahassa ja mitä siellä näkyy.



Luulenpa että kaikki on omaa hätäilyä ja hermoilua kun ajatus lentää että onko sillä kaikki ok. Se on vaan vasta 5 viikolla joten sykettä jne. ei voi viel oottaa. alkuviikon verikoe sitten taas kertoo meille enemmän.

Mää tulin ihan tirkistelemään tänne, vaikka äiti-ihminen olenkin, rupeaa jurpimaan tuolla aihe vapaa-palstalla pyöriminen. Tahdoin sulle, -Mantoorio- sanoa, että ihanaa kun joku isä on noin asialle omistautunut ja noin kiinnostunut jo näin varhaisessa vaiheessa, vielä noin nuorenakin. Miesten kanssa pääsee harvoin hirveen hedelmällisiä lapsi-keskusteluja käymään. meillä on kaksi lasta, tyttöjä 3v ja 9kk. He ovat molemmat syntyneet sektiolla, eli keisarinleikkauksella. Eka kiireellisesti ja toinen suunnitellusti. Nyt toisella kerralla ,kun mies odotti mua toipumasta heräämöstä, niin joku eka kertalainen iskä oli kysellyt siltä asioista ja mun mies oli kauheesti pelotellut sitä, että on kuule kohta kaikki rauha mennyttä. Muistutukseksi sulle ja muille miehille, imetys ei ole vain naisten juttu on siinä isistäkin apua, kun meillä oli esikoisen kanssa imetyksen alku vaikeeta, kun en saanut sitä syömään, niin vauva ja minäkin kerettiin hermostua, isä sitten rauhoitteli vauvaa ja rauhoittelin itseni ja kyllähän se rupesi sitten siitä hyvin sujumaan. Onnellista odotusta teille! =)

moi! tätä minä odottelinkin. ensimmäisen kerran kun tulin tänne palstalle noin 6 kk sitten kuikuilemaan löysin vain keskusteluaiheita autoista ja muista härveleistä, enkä vauvoista tai tulevista vauvoista. meillä on laskettuaika marraskuun alussa, eli kohta pikkuista pukkaa. todella paljon olen odotellut tulevaa kaveria. vaimokkeen kanssa ollaan jo hankittua aika suuri osa vaavin härveleistä. iltaisin ollaan luettu satuja ja juteltu masuasukille. raskausaika on mennyt mukavasti, nyt alkaa vaimokkeella olemaan jo vähän tuskaista. kyllähän tuo tuleva lapsi on pistänyt herkäksi monet kerrat. eilenkin kyyneleet valuivat poskia pitkin kun juttelin pikkuiselle. neuvolassa käytiin synnytysvalmennuksessa ja katsottiin video ja meinas silmät kostua siinäkin kun pikkuinen putkahti maailmaan, vaikka itse se synnytys kyllä on aika rajua kamaa mutta lopputulos on varmasti jotain mitä kannattaa odottaa. kohtahan sitä itsekin pääsee aitio paikalle väijymään. toivottavasti rakkaani jaksaa. yritän olla tukena niin paljon kuin mahdollista.



oliko tarpeeksi sekavaa tekstiä.

Meillä on nyt 8 kk poika, aika on tuntunut menevän kuin siivillä. Kyllä se elämä muuttuu niin paljon ettei sitä osannut kuvitellakaan. Ei voi enää bailata ja mennä miten lystää vaan päivät menee kokonaan lapsen ehdoilla. Huvit on halvat kun touhuaa lapsen kanssa ja katselee kehitystä.



Ainoa yllätys itselleni oli miten paljon rahaa menee vaunuihin, portteihin (koira perheessä), turvaistuimiin...



Ja vaatteet... huh, huh, niitä hintoja. Vaikkei rahasta ole meillä suurta pulaa niin kiinnostuin kyllä kirpputorien kiertämisestä ja yllätyin että sieltä löytyy lähes " iskemättömiä vaatteita. Eihän ne tossa ensimmäisen vuoden aikana mihinkään kulu.



Yksi yllätys oli myös itselle miten tajuttomasti tollainen pieni niitä vaatteita tarvitsee.. 3-7 vaatekertaa per päiväkun pulauttelee ja kuolaa...

Minusta ei ole vähään aikaan kuulunut. Täällä on ne kaksostytöt ja hyvin on mennyt, ikää on nyt nelisen kuukautta. Onhan tässä hommaa ja aika usein tulee mietittyä että voi miten helppoa oliskaan jos olisi vain yksi....



Jeremio, kerropas siitä teiän etelänmatkasta tarkemmin...? Meillä kun matkakuume on aika kova ja ollaan mietitty mihin lähdettäisi ja missä vaiheessa. Missäs olitte ja oliko hyvä paikka lasten kannalta? Ja millanen hotelli oli? Ja oliko hyvä ikä lähteä vai olisiko ollut parempi ennemmin tai sitten vasta myöhemmin...?

Täällähän on jo säpinää.. taas sain jotain uutta tietoa ku tuli verikokeen tulokset ja arvot on noussu. Perjantaina saan tietää toivottavasti jo että kaikki menee niinkuin pitää sillä on tuskaa odottaa että onko mitään edes tulossa.



Itse oon ihan täpinässä vaikka itse h-hetkeen on useita kk aikaa. Tässä vaiheessa kaikki voi viellä muuttua mut en halua uskoa siihen.



Kummasti on alkanu kiinostaa noi vaunujen ominaisuudet jne. Ihan ku katselis uutta autoa perheeseen.. :) Tosin voi olla että tulee farmari vaihdettua vaikka nykyiselläkin pärjäis. Ei tuo bensa oo enää kovin halpaa varsinkaan ku on aika iso kone autossa =)



Noh nyt taas odotetaan seuraavaa etappia joka on perjantaina. Suuret kiitokset kaikille jotka on kirjoitellu sillä on ollu hyviä juttuja.

Nyt on hyvä olla kun avopuoliso kävi tänää nuvolassa ja siellähän näkyi huima 4,3mm pitkä lapsen alku ja syke näkyi myös. Olo on loistava ja helpottunu ku löyty jotain elon merkkejä.



Kaikki epäilyt johtui vain siitä että viikot oltiin laskettu ihan päin sitä ja siksi siellä ei viimes ollu juuri mitää.



Seuraavan kerran saadaan kaverista tietoa 3 viikon kuluttua ja sillon pitäis olla jo jotain nähtävää sillä nyt ei juuri mitää erota.



Mites muuten maker_ onko jo vauva ottanu ja tullu muailmoon? ja onko puntti ruvennu jo tutiseen..hehe

Ei mitään merkkiä synnytyksen alkamisesta. Alkaa olla polla ja kroppa vaimolla lopussa, itellä vasta ensimmäinen. Sitä joskus ajatteli, että tähän päivään mennessä olisi jo vaippasulkeiset hyvässä vauhdissa mutta näköjään pitää homma hoitaa pitemmän kaavan kautta. Toivottavasti vaimo jaksaa vielä synnytyksen vaivat tämän kaiken muun päälle. Vauva sentään on kunnossa. Meinaa tulla ulos mahasta kaikkiea muuta kuin sitä oikeaa reittiä...



Sopivasti loppuu lomat nyt ja pitäisi töihin palata, eikä jäädä isyysvapaalle niin kuin oli suunniteltu. Lievästi sanottuna ketuttaa.



jäämme odottamaan. onhan tässä vielä pari päivää tätä viikkoa jäljellä.

...11 viikko on käsillä, viime viikolla kävimmä neuvolassa. Olipa vaan jännä kuulla sydämen tykytystä.



Täälläkös on joku muukin oululainen, kun oyssissa rakenneultrassa kävittä?

Täälläkös on joku muukin oululainen, kun oyssissa rakenneultrassa kävittä?

Jeps, Oulustahan sitä :)

Moroo piitkästä aikaa!



Eipä ole yksinkertaisesti aika riittäny kirjoittamaan tänne. Täällä viikkoja on jo 26-27 ku en ihan tarkkaa muista. Kova on iltaisin kaveri potkimaan ja riehumaan mahassa ja mitä oon ollu kuuntelemassa niin turpaan siinä on saanu :) :) On vaan niin piinaavan pitkää tää odotus ku tekis jo mieli touhuta kaikenlaista pienen kanssa. Kaikki on ollu ihan kivasti lukuun ottamatta julmettua närästystä ja selkä kipuja kihlatullani. Täällähän on jo monta kävijää ja kirjoittajaa mikä on ihan hyvä sillä on mukava lukea muittenki ajatuksia. Itse mielellään vaihtaa juttuja paitsi että tää kirjoittaminen ei oo mun vahvimpia lajeja joten koittakaa saada selvää :) 6.2 ois seuraava neuvola ja taas näkee miten mahassa on kasvettu ja onhan se rauhoittavaa nähdä miten siellä jaksellaan. Ens kuussa ois se joku arvio että kuinkas iso kaveri on tulossa ja mitä isään tulee niin saattaa olla aika pitkänlainen. Äitiys pakkauksesta sen verran että itse ainaki yllätyin kuinka paljon sai kaikkea vaatetta jne. vaikka onhan sitä tullu itsekki ostettua jo vaatetta ja tarvikkeita. Katsellaas jos kirjoittaisin taas kun neuvolassa on käyty.

Onneksi olkoon vaan Mantooriolle!



Mä liityn myös tähän joukkoon. On noita naisten juttuja tullu seurattua tuolta muilta palstoilta, mutta eipä sinne kehtaa mennä mitään kirjottelemaan. Niin, mulla on sikäli erikoinen tilanne että samassa tilanteessa kuin Mantoorio oli perjantaina, meillä lääkäri ultrassa pokkana totesi että " siellähän ne molempien sydämmet näyttää hyvin sykkivän" :) Kaksosia siis odotellaan, ja viikko 33 just jo käynnisty että pitkällä ollaan jo.



Mites muuten muilla, osasitteko edes ajatella, että niitä vois siellä olla enemmänkin kuin yksi? Me oltiin jo asiaa onneksi ajateltukin, eikä sitä voinut olla muuta kuin pirun iloinen asiasta. Joillekin tietty vois asia olla aika shokkikin, mutta ite otin kyllä asian niin hymyssä suin vastaan että :) Ja vieläkin hymyilyttää...!



Saa nähdä miten kauan vielä menee ennen kuin ulos pulpahtavat. Kaksosilla kun on tapana yleensä tulla vähän aikaisemmin kuin yhden. Mutta valmiina ollaan, tulevat sitten milloin tahansa!



Ei kai tässä tällä erää muuta, katotaan miten tässä juttua riittää - aika monihan tänne on jo eksynyt!