Lue keskustelun säännöt.
Yleistäkö? Eksä ei halua lapsia kesälomalla ollenkaan.
05.08.2014 |
Niin, otsikossahan se kysymys tuli. Onko tämä kovinkin yleistä, että eksä ei halua normaalien joka toisen viikonlopun lisäksi tavata lapsiaan kesällä ollenkaan? Tai on se pitänyt kaksi kolmen päivän viikonloppua, joista ainakin toisena itse hävisi yöksi ja jätti lapset oman äitinsä hoitoon, ja palautti sitten tuon yön jälkeen kotiin lähivanhemmalle.
Kyseessä vielä eksä, joka pitää itse itseään hyvänä vanhempana ja jolle omien sanojen mukaan lapset ovat tärkeintä maailmassa. Kunhan ihmettelen, onko muilla tällaisia kokemuksia, ja miten tilanne on kehittynyt ajan kuluessa. Harvenevatko tapaamiset vanhemman ja lasten välillä entisestään, vai voiko toinen vielä jossain vaiheessa herätä siihen, että tuo 96 tuntia kuukaudessa ei riitä pitämään yllä suhdetta lapsiin, etenkin, kun aika usein ilmeisesti lapset jätetään mummon huolehdittavaksi noidenkin tuntien aikana.
Kommentit (14)
voi, valitettavan tutun kuuloista. lasteni isä piti ottaa 2viikoksi.... oli kaikennäköistä epäselvyyttä voiko sittenkään ottaa vai ei. tykkää bilettää edelleen, kuten uusi naisensakin. jokatoinen viikonloppurytmiäkin vaihdeltu monta kertaa isän harrastusten ym menojen vuoksi. säälittää vähän lasten puolesta, 4 yötä/kk ei luulisi olevan paha. mutta kai nämä lämpöset kelit lisää vaikeuttaa asettaa lasten tapaamiset terassijuhlien edelle... ja juu julistaa kyllä miten tärkeitä lapset ovat jne. huhuh. näkis vain niitä tekoja ennen sanoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harmittelin nyksälleni miten lasteni isä näkee paljon harvemmin kuin sovittu. mieheni sanoi että miehille riittää kun tietää että lapsella kaikki hyvin, siellä äidin luona. et sen vuoksi isät ei aina säännöllisesti huolehdi lasten tapaamisista. mieheni kyllä otti puolet lomastaan ja useamman ekstraviikonlopun lastaan meille. silti taas hänen eksänsä valittaa vapaa-ajan (??) vähyydestä. meitä vaan on moneen junaan..
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 15:46"]
Eipä taida olla enää yleistä, usein on sovittu kesälomista erikseen, te ette ilmeisesti ole niin tehneet.
[/quote]
On meilläkin tapaamissopimus ja oikeudessa ihan eksän oman tahdon mukaan tehty, mutta eipä tuo ole ottanut enää pariin vuoteen lapsia millään lomilla. Viikonloppujakin jättänyt väliin ties millä perusteilla, useimmiten ilman perusteluja, mutta annas jos meille on tullut vaikka hautajaiset ja isän viikonloppu on jäänyt niiden takia väliin niin voi jessus niitä uhkailuja sossuilla ja lastensuojelulla ja oikeudenkäynneillä..
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 15:50"]
Yleistä on. Lisäksi samat ihmiset, yleensä ukot, uhovat lähikuppilassa, että kyllä naisia suositaan näissä lähihuoltajuusasioissa, ja että kyllä he edes tapaisivat lapsiaan, mutta kun ex ei anna.
[/quote]
Juuri näin. Tätä on minunkin eksä huudellut, että kun se äiti estää tapaamisia. Itse katkaisi välit lapsiin kokonaan alkuvuodesta, ei ole soitellut eikä edes synttäreinä onnitellut. Nyt oli törmännyt kaupassa yhteen lapsista ja oli tokaissut että saa sitä isällekin soitella. Wtf? Siinähän oottelee puhelua..
Mä oon täällä ihan samojen kysymysten äärellä...
Pitäiskö sillä lapsella olla syöpä vai mikä, ennenku iskä tajuis herätä kiinnostumaan lapsestaan??!!
Tapaamissopimuksessa luki, että exä on lapsen kanssa kesällä viikon. Kertaakaan näin ei mun käsittääkseni tapahtunut, vaan viikko supistui korkeintaan pariin päivään ja sit exä roudas lapsen äidilleen. Viikonlopputapaamisia oli kolmen viikon välein (asuttiin eri paikkakunnilla) ja silloinkin lapsi oli useimmiten mummilla. Yritin puuttua asiaan, mutta nopeasti totesin, että en voi asialle yhtään mitään.
Nyt lapsi on jo aikuinen eikä ole kahteen vuoteen ollut isänsä kanssa missään tekemisissä. Sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä taida olla enää yleistä, usein on sovittu kesälomista erikseen, te ette ilmeisesti ole niin tehneet.
Samaa se meillä on, minä otan aina lapset lomallani ja eksä taas lomillaan on mielummin kavereiden kanssa menossa..
En usko että on varsinaisesti yleistä, ehkä näissä meidän tapauksissa nämä menevät vain sinne osastoon "ja siksi se onkin eksä..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistä on. Lisäksi samat ihmiset, yleensä ukot, uhovat lähikuppilassa, että kyllä naisia suositaan näissä lähihuoltajuusasioissa, ja että kyllä he edes tapaisivat lapsiaan, mutta kun ex ei anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tavata etää edes joka toinen viikonloppu olosuhteiden vuoksi, vain muutamia kertoja vuodessa sitten pidempiä aikoja. Mutta nyt ei teini suostunut lähtemään edes tapaamiseen, ja sitähän ei kuulemma saa pakottaa.
Joten sanoisin että joka toinen viikonloppu on paljon, ja suhteen saa hyvin luotua vähemmälläkin.
Onko sulla joku tarve saada "omaa lomaa" enemmänkin? Minkäs ikäisiä ne lapset ovat? Ei ilmeisesti teinejä vielä jos olisivat menossa edes.
En tiedä, juoko, lähti yhteisestä kodistamme vuoden vaihteessa ilman selityksiä, emmekä ole sen jälkeen nähneet kuin muutaman kerran hätäisesti lasten vaihdon ajan.
Tuohon lomista sopimisiin, eksän työ sellainen, että niistä on vain maninta tapaamissopimuksesta, että vanhemmat sopivat yhdessä. Mahdollisuuksia hänellä kuitenkin olisi ollut lapsia pitää ja pariin otteeseen asiaa häneltä tiedustelin kevään kuluessa, miten aikoo pitää. Kuulemma voi ottaa muutaman kerran viikoksi kerrallaan, mutta mitään muuta ei sitten tämän asian tiimoilta kuulunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kävi meilläkin, vaikka asutaan kahden kilometrin päässä isästä, ei tämä tasan tarkkaan näe lastaan yhtään ylimääräistä. Eikä soita ikinä vaikka hankittiin lapselle oma puhelinkin.
Ei ole teinejä vielä lapset. Omasta puolesta ei ole tarvetta suuremmalle omalle ajalle, itsekkäästi ajatellen olisin vain tyytyväinen, jos koko eksä häviäisi omasta elämästä pois. Pitäisin kyllä lapset mielihyvin tuon joka toisenkin viikonlopun itselläni. Lasten kannalta ajatellen tämä ei kuitenkaan ole se toivottava ratkaisu, vaikka oma mielipide eksästä ei kovin ruusuinen olekaan.
Aloittaja tässä... Ei ilmeisesti kovin yleistä, mutta näemmä jonkin verran kohtalotovereitakin löytyy. Tai pitäisikö sanoa, että lapsille löytyy kohtalotovereita.
Ei auta kuin toivoa, että muutosta tulee jossakin vaiheessa. Tosin tätä hieman pelkäsin, että vastaukseksi tulee, että ei nyt lasten ja isän suhdetta ainakaan paranna. Mutta jollakin tavalla täytyy nyt vain katsoa sivusta, vaikka pahaa lasten puolesta tekeekin. Se on sitten isän ja lasten välinen asia, mikäli isä päättää sössiä suhteensa lapsiin, enkä minä sille mitään voi. Mies, jota itsekin pidin hyvänä isänä lähes 10 vuotta, muuttui viimeisten yhdessäolovuosiemme aikana. Lopullinen ero sitten näytti lyövän sen viimeisen niitin, että lasten tarpeet ja halut eivät nyt ainakaan ensimmäisinä ole listalla, vaikka puheistaan voisi muuta päätellä.