mies ehdottaa pyörälenkkiä ja olen rv 30.tä

Aikoinaan esikoista odottaessa jouduin lopettamaan työmatkojen kulkemisen pyörällä ja kävelemään koska en pystynyt istumaan satulassa enää, vaikka olin jotain kolmannella kuukaudella. Aika rasittavaa oli pyöräillä seisaaltaan, vaan pari päivää meni niin kunnes luovutin kokonaan. Toisessa raskaudessa en pystynyt varmaankaan viikolla 30 enää kävelemään muutaman sadan metrin matkaa neuvolaan yhteen putkeen, vaan tuskien vuoksi piti pysähtyä välillä, pyöräilyä en tuolloin ollut kokeillutkaan.

Oikeastiko te pystytte urheilemaan loppuun asti? Onko mussa joku outo vika?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 14:15"]

Aikoinaan esikoista odottaessa jouduin lopettamaan työmatkojen kulkemisen pyörällä ja kävelemään koska en pystynyt istumaan satulassa enää, vaikka olin jotain kolmannella kuukaudella. Aika rasittavaa oli pyöräillä seisaaltaan, vaan pari päivää meni niin kunnes luovutin kokonaan. Toisessa raskaudessa en pystynyt varmaankaan viikolla 30 enää kävelemään muutaman sadan metrin matkaa neuvolaan yhteen putkeen, vaan tuskien vuoksi piti pysähtyä välillä, pyöräilyä en tuolloin ollut kokeillutkaan.

Oikeastiko te pystytte urheilemaan loppuun asti? Onko mussa joku outo vika?

[/quote]

Eiköhän tuo raskaana liikkuminen ole niin ihmisestä kuin raskaudestakin riippuvainen juttu. Pohjakunto ja elintavat vaikuttavat, samoin varmasti mahdollinen painonnousu ja sitten ne kaikki raskausvaivat sen päälle. Turha sitä on itseä soimata, jos kivut rajoittavat liikkumista!

Itse odotan esikoistani ja olen todella yllättynyt, miten hyvässä vedossa sitä vielä voi olla. Olen rv37 ja vielä jaksoin tehdä pyörälenkin ja salitreenin siihen päälle. Kipuja ei ole ollenkaan, helle ei rasita ja vointi on muutenkin tosi hyvä!

Tsemppiä kaikille odottajille! 

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 14:15"]

Aikoinaan esikoista odottaessa jouduin lopettamaan työmatkojen kulkemisen pyörällä ja kävelemään koska en pystynyt istumaan satulassa enää, vaikka olin jotain kolmannella kuukaudella. Aika rasittavaa oli pyöräillä seisaaltaan, vaan pari päivää meni niin kunnes luovutin kokonaan. Toisessa raskaudessa en pystynyt varmaankaan viikolla 30 enää kävelemään muutaman sadan metrin matkaa neuvolaan yhteen putkeen, vaan tuskien vuoksi piti pysähtyä välillä, pyöräilyä en tuolloin ollut kokeillutkaan.

Oikeastiko te pystytte urheilemaan loppuun asti? Onko mussa joku outo vika?

[/quote]

Eiköhän tuo raskaana liikkuminen ole niin ihmisestä kuin raskaudestakin riippuvainen juttu. Pohjakunto ja elintavat vaikuttavat, samoin varmasti mahdollinen painonnousu ja sitten ne kaikki raskausvaivat sen päälle. Turha sitä on itseä soimata, jos kivut rajoittavat liikkumista!

Itse odotan esikoistani ja olen todella yllättynyt, miten hyvässä vedossa sitä vielä voi olla. Olen rv37 ja vielä jaksoin tehdä pyörälenkin ja salitreenin siihen päälle. Kipuja ei ole ollenkaan, helle ei rasita ja vointi on muutenkin tosi hyvä!

Tsemppiä kaikille odottajille! 

[/quote]Niin no, mun kunto oli varmaan loistava silloin, eikä sen 7 kilometrin työmatkan pyöräileminen ennen tuntunut kyllä missään. Paino nousi kyllä n. 50 kilosta jonnekin päälle 70 (pituutta 174 joten ei ylipainokaan rajoittanut varmasti, turvotusta oli tuo paino) molemmissa raskauksissa. Onko ne sitten niitä liitoskipuja, ei mulla muita vaivoja ollut kuin tuo lantionseudun ongelmat/kivut ja mahdottomuus pyöräillä. 

Tarkoitan vain että mielestäni ei voi kellekään naureskella ja vihjailla ylipainoista ja sen sellaisista, jos en nyt aivan ainutlaatuinen ole ongelmineni, jotka tosiaan alkoivat aivan raskauden alussa, kun raskaus ei edes näkynyt muille vaikka niin laiha olinkin.

Mikäs nyt noin raivostuttaa? Jos olet suht hyvävointisen näköinen, ei mies osaa mieltää ettet voi tehdä kaikkea kuten ennen.

Itse patikoin ulkomailla rv 32 ja kävin lenkillä n. tuntia ennen synnytyksen alkamista.