Miltä tuntuu kuulla ääniä?

Joskus ne kuulostaa oikeilta ääniltä. Mutta joskus ne kuulostaa siltä että ne on ihan korvan takana mutta tosi hiljaisia ja jotenkin kaikuvia. En osaa selittää. Joskus sitä tajuaa heti että ääni ei ole oikea ja joskus taas ei.

Kuulostaa ihan oikeilta.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 00:33"]

[/quote]

ei ehkä ihan jokaisen korville tähän aikaan yöstä...

Kyllä ne ihan oikeita ääniä on. Ei sitä erota että tuleeko ne pään sisä- vai ulkopuolelta. Joskus on semmonen olo, että näitä ääniä ei varmaan muut kuule, mutta se tunne menee nopeasti ohi. Kuulunee "taudin" kuvaan.

Pelottavia on ne äänet! Siksi pitää aina syödä lääkkeet, elää tasapainoista elämää ja nukkua säännöllisesti.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 00:33"]

[/quote]

Jeps, aikalailla tämmöstä se on. Paitsi suomeksi tietenkin. Ja mulla on enemmän naisääniä kuin tuossa nauhalla.

Kannattaa tosiaan panna kuulokkeet korville kun kuuntelee ja ääni silleen, että meinaa olla hankalaa erottaa sanoja täysin.

Tuohon sitten pikkusen vainoharhoja vielä päälle niin a vot, jopa on rapsakka olo.

T: 6

Itse en pystynyt kuuntelemaan tuota pätkää kuulokkeiden kanssa. Ilmankin oli jo pelottavaa. Hui hui

Itse en pystynyt kuuntelemaan tuota pätkää kuulokkeiden kanssa. Ilmankin oli jo pelottavaa. Hui hui

Hesarissahan oli just vähän aikaa sitten juttu, että länsimaissa psykoosin aiheuttamat äänihallut koetaan aina negatiivisiksi ja vihamielisiksi. Taas. esim. Afrikassa ne koetaan positiivisiksi, esim. viesteiksi esi-isiltä.

Yks hieno keksintö oli Heurekassa siellä Hulluusnäyttelyssä semmoset tötteröt, mitkä pantiin korville. Siis kaksi semmosta isoa "mehurattia" tai semmosta megafoni-kartiota yhdistetään sangalla ja pannaan korville tälleen: >.<

Tuli ihan oikeasti semmonen olo että äänet käskee kun kulki ne päässä. Piti ottaa pois kun alko pellottaan :D

T: 6

kuulen ääniä ja olen vainoharhainen, mutta tähän 30 ikään olen pärjännyt ilman lääkkeitä... on se kyllä pelottavaa. olematon bassojytke on ehkä raastavinta mitä tiedän, valvon yön ja kuljen rapussa kuuntelemassa, ihan hiljaista, kun tulen kotiin sohvalle, jytke jatkuu..

Pakko vielä kertoa, sori kun nyt omin tätä ketjua... Mutta äänien kuulemisessa on myös semmonen huono puoli, että tänään luulin kuulevani tupakilla käydessäni parvekkeella, että joku itki. Olin 100 % varma että näin on. Kävin sitten toisen kerran kessulla joskus parin tunnin päästä ja se itku kuului edelleen!

Niin sitä vaan, että toivottavasti siellä oikeasti joku itki enkä kuullut ääniä. Mutta toisaalta toivottavasti kuulin ääniä, koska ohan se kamalaa jos jollain on niin paha olo että pitää kaks tuntia putkeen itkeä. Toisaalta se kuullosti vähän semmoselta pissiskännimärinältä. En sitte kehannu lähtee tutkiin ku oli hämärää jo tulossa ja tuolla pihalla kuiten muitakin kulkijoita.

On se kamalaa, kun ei voi aisteihinsa luottaa! Ja kerrottakoon sen verran, että olen ollut nyt nelisen vuotta kuulematta ääniä, olen ihan "normaali" ja syön lääkkeet säännöllisesti.

Mulla on muutenkin tämän kuulon kanssa hankalaa. Esim. kuuntelin monta iltaa kun joku kuiskaili jossain hiljasella äänellä että "äitiiii, äitiiiii, äitiiiii..." Lopulta tajusin, että se on mun koneen kovalevy ku pitää semmosta pientä ääntä joka mun korvissa kuullosti tuolta.

Ihmisen silmäthän on semmoset, että ne alkaa näkemään hahmoja pilvissä, jeesuksen kasvoja Tukiaisen tukassa yms. Meidän aivot tykkää niin paljon kokonaisista kuvista, että ne täydentää aukkokohdat itse ja näin voidaan nähdä vaikka ukon naama kun katellaan saunanlauteilla puunsyitä. Niin tuntuu, että mun kuulo on samanlainen. Se täydentää ne "aukkokohdat" ja tekee merkityksellisiä semmosista äänistä, missä ei ole mitään kuviota tai kaavaa. Niinku vaikka koneen kovalevy.

Tämmöstä tarinaa. Nyt meen nukkuun ettei mee ihan höpsis :)

Pakko vielä kertoa, sori kun nyt omin tätä ketjua... Mutta äänien kuulemisessa on myös semmonen huono puoli, että tänään luulin kuulevani tupakilla käydessäni parvekkeella, että joku itki. Olin 100 % varma että näin on. Kävin sitten toisen kerran kessulla joskus parin tunnin päästä ja se itku kuului edelleen!

Niin sitä vaan, että toivottavasti siellä oikeasti joku itki enkä kuullut ääniä. Mutta toisaalta toivottavasti kuulin ääniä, koska ohan se kamalaa jos jollain on niin paha olo että pitää kaks tuntia putkeen itkeä. Toisaalta se kuullosti vähän semmoselta pissiskännimärinältä. En sitte kehannu lähtee tutkiin ku oli hämärää jo tulossa ja tuolla pihalla kuiten muitakin kulkijoita.

On se kamalaa, kun ei voi aisteihinsa luottaa! Ja kerrottakoon sen verran, että olen ollut nyt nelisen vuotta kuulematta ääniä, olen ihan "normaali" ja syön lääkkeet säännöllisesti.

Mulla on muutenkin tämän kuulon kanssa hankalaa. Esim. kuuntelin monta iltaa kun joku kuiskaili jossain hiljasella äänellä että "äitiiii, äitiiiii, äitiiiii..." Lopulta tajusin, että se on mun koneen kovalevy ku pitää semmosta pientä ääntä joka mun korvissa kuullosti tuolta.

Ihmisen silmäthän on semmoset, että ne alkaa näkemään hahmoja pilvissä, jeesuksen kasvoja Tukiaisen tukassa yms. Meidän aivot tykkää niin paljon kokonaisista kuvista, että ne täydentää aukkokohdat itse ja näin voidaan nähdä vaikka ukon naama kun katellaan saunanlauteilla puunsyitä. Niin tuntuu, että mun kuulo on samanlainen. Se täydentää ne "aukkokohdat" ja tekee merkityksellisiä semmosista äänistä, missä ei ole mitään kuviota tai kaavaa. Niinku vaikka koneen kovalevy.

Tämmöstä tarinaa. Nyt meen nukkuun ettei mee ihan höpsis :)

T: 6

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 00:59"]kuulen ääniä ja olen vainoharhainen, mutta tähän 30 ikään olen pärjännyt ilman lääkkeitä... on se kyllä pelottavaa. olematon bassojytke on ehkä raastavinta mitä tiedän, valvon yön ja kuljen rapussa kuuntelemassa, ihan hiljaista, kun tulen kotiin sohvalle, jytke jatkuu..

[/quote]

Sä kuulet oman sydämes lyönnit basson jytkeenä. Itsekin olen joskus erehtynyt, mutta myöhemmin tajunnut asian.