Lue keskustelun säännöt.
40 ja ei mitään kunnianhimoa jäljellä
25.07.2021 |
Voisin jäädä eläkkeelle. Olen ollut yli vuoden työttömänä. Tutkintoja minulla on useita, mutta mikään niistä ei kehittynyt uraksi asti.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Tein hitosti töitä saadakseni "hyvän tutkinnon kovalta alalta". Edelleen köyhä. Ei omistusasuntoa, uraa eikä muutenkaan vakaata toimeentuloa. Mieskin väärä valinta.
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on, keski-ikä iskeny.
Miten tästä eteenpäin?
Pääset pois oravanpyörästä ja alat vihdoin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37-vuotiaana mulle iski täsmälleen sama ajatus. Kun sain asunnon maksettua niin kävin miettimään miksi raadan töissä surkealla palkalla. vuodesta toiseen. Nyt laiskottelen kotona liiton rahoilla nauttien elämästä eikä työnteko kiinnosta pätkääkään ennen kuin liiton rahat loppuvat.
Olen 47 vuotias ja nautin työstäni. Olen yrittäjä.
Huomenna on taas aivan ihana lähteä aamulla töihin loman jälkeen. Jos en tekisi tätä työtä, niin minulla olisi muutama muukin hyvä idea mielessä. Kotonakin on tietenkin kivaa. Tämä on ihan parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas surkeaa. Jostakin syystä lähimmäiseni, tuttavani ja ystäväni ovat kaikki työelämässään hyvin viihtyviä ja ei nyt kunnianhimoisia, mutta uteliaita ja energisiä. Kaikki suhtautuvat innokkaasti työhönsä ja esimerkiksi mieheni, joka on 50 vuotias, opiskelee ihan omaksi ilokseen työnsä ohella uutta alaa. Juuri niin sen pitääkin mennä, ei keski-ikäinen saa vielä olla mikään vanha kämäinen kurppa.
Vierailija kirjoitti:
Pääset pois oravanpyörästä ja alat vihdoin elää.
Itsehän ap on sen oravanpyöränsä määritellyt. Miksi hän nyt sitten valittaa omista päätöksistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinhan uran pitäisi alkaa, kun ei ole enää lastentekoiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on aina sanonut, ettei terve ruumis työtä kaipaa. Valitettavasti monen haaveen toteuttaminen vaatii rahaa. Että ei auta kuin yrittää.
Joo, itse 44 vuotias ja kaikki mitä olen toivonut elämältä ja mitä olen halunnut saavuttaa on saavutettu. Tyhjä olo, enbti3dä mitä tekisin. Lapsista nuorin on viittä vaille täysikäinen, on ihana koti, varallisuutta on kertynyt, töissä olen päässyt ylimpään johtoon. En tiedä enää mitä tavoittelisin lipou elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas surkeaa. Jostakin syystä lähimmäiseni, tuttavani ja ystäväni ovat kaikki työelämässään hyvin viihtyviä ja ei nyt kunnianhimoisia, mutta uteliaita ja energisiä. Kaikki suhtautuvat innokkaasti työhönsä ja esimerkiksi mieheni, joka on 50 vuotias, opiskelee ihan omaksi ilokseen työnsä ohella uutta alaa. Juuri niin sen pitääkin mennä, ei keski-ikäinen saa vielä olla mikään vanha kämäinen kurppa.
Olen 36v ja tunnen olevani kämänen kurppa. Elämä ohi.
50v ihmisellä on jo toinen jalka haudassa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyhjän päällä?
Pää tyhjänä
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tein hitosti töitä saadakseni "hyvän tutkinnon kovalta alalta". Edelleen köyhä. Ei omistusasuntoa, uraa eikä muutenkaan vakaata toimeentuloa. Mieskin väärä valinta.
Entäpä jos alkaisit tehdä töitä elääksesi, etkä vain tittelin saadaksesi?
Vierailija kirjoitti:
Silloinhan uran pitäisi alkaa, kun ei ole enää lastentekoiässä.
Lapsikoneita ja työkoneita.. ei mitään sielunelämää.
Minä tein 43 vuoden uran vailla minkäänlaista kunnianhimoa. Kun jäin eläkkeelle sain valtavasti huomionosoituksia. 😂
Eikä edes hävetä.
Osaan hyvin näytellä mukavaa ihmistä, en ole mukava.
Vierailija kirjoitti:
Olen 47 vuotias ja nautin työstäni. Olen yrittäjä.
Huomenna on taas aivan ihana lähteä aamulla töihin loman jälkeen. Jos en tekisi tätä työtä, niin minulla olisi muutama muukin hyvä idea mielessä. Kotonakin on tietenkin kivaa. Tämä on ihan parasta aikaa.
🌹🌻🌼🌷
48v ja tyytyväinen työhöni ja elämääni. En tosin enää kilpaile mistään tai tavoittele mitään. Työ on vain väline, josta saan rahaa itseäni miellyttävien asioiden tekemiseen.