Voiko introvertti muuttua ekstrovertiksi tai toisinpäin?

Jos introvertti harjoittelee esimerkiksi sosiaalisiataitoja ja kokee jonkin sortin valaistumisen, niin voiko hänestä muuttua ekstrovertti ?

Tai voiko ekstrovertti lakata pitämästä puhumisesta ja ihmisistä ja muuttua introvertiksi ?

Ei, se on pysyvä luonteenpiirre.

Mutta suurin osa meistä on aika lailla janan puolivälissä. Minä olen introvertti, mutta opettajana käytän ekstroversiopuoleni töissä. Ulospäin olen oikein sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut.

Sitten pitää muistaa, että elämässä voi olla surua tai masennusta, tai stressaava työ, jolloin ekstroverttikin käpertyy enemmän sisäänpäin.

Vierailija kirjoitti:

Jos introvertti harjoittelee esimerkiksi sosiaalisiataitoja ja kokee jonkin sortin valaistumisen, niin voiko hänestä muuttua ekstrovertti ?

Tai voiko ekstrovertti lakata pitämästä puhumisesta ja ihmisistä ja muuttua introvertiksi ?

Ei ektrovertti ole välttämättä sosiaalisesti taitava. Kyse on energian suuntautumisesta: ektrovertti latautuu itsensä ulkopuolelta ja introvertti sisältäpäin.

Tuskinpa. Introvertin aivojen rakenne vaan on sellainen että ennemmin tai myöhemmin uupuu sosiaalisissa tilanteissa. Extrovertti taas masentuu jos ei pääse sosiaalisiin tilanteisiin.

Ei muuten ole pysyvä luonteenpiirre, vaan riippuu ihan täysin seurasta. Kiusatusta ekstrovertista tulee varmasti muiden seuraa vieroksuva. Älykkäästä introvertista tulee seuraa kaipaava älykkäiden seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten ole pysyvä luonteenpiirre, vaan riippuu ihan täysin seurasta. Kiusatusta ekstrovertista tulee varmasti muiden seuraa vieroksuva. Älykkäästä introvertista tulee seuraa kaipaava älykkäiden seurassa.

On tuokin pysyvää, että on ambivertti.

Vierailija kirjoitti:

Ei, se on pysyvä luonteenpiirre.

Mutta suurin osa meistä on aika lailla janan puolivälissä. Minä olen introvertti, mutta opettajana käytän ekstroversiopuoleni töissä. Ulospäin olen oikein sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut.

Sitten pitää muistaa, että elämässä voi olla surua tai masennusta, tai stressaava työ, jolloin ekstroverttikin käpertyy enemmän sisäänpäin.

Pysyviä luonteenpiirteitä ei ole kuin persoonallisuushäiriöt. Ihminen on ihan eri henkilö nuorena ja vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, se on pysyvä luonteenpiirre.

Mutta suurin osa meistä on aika lailla janan puolivälissä. Minä olen introvertti, mutta opettajana käytän ekstroversiopuoleni töissä. Ulospäin olen oikein sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut.

Sitten pitää muistaa, että elämässä voi olla surua tai masennusta, tai stressaava työ, jolloin ekstroverttikin käpertyy enemmän sisäänpäin.

Pysyviä luonteenpiirteitä ei ole kuin persoonallisuushäiriöt. Ihminen on ihan eri henkilö nuorena ja vanhana.

Temperamenttipiirteet ovat 70-80 prosenttisesti pysyviä.

Totta kai ihminen muuttuu, mutta ei temperamenttipiirteiden osalta. Nopeatempoinen (temperamenttipiirre) ihminen on nopea vanhanakin, vaikka toki oppii kärsivällisyyttä (mikä ei ole temperamenttipiirre). Osa muutoksesta on vain itsensä löytämistä.

Ei voi. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ambiverttejä.

Ei pysty muuttumaan.

Olen introvertti. Olen opetellut ja osaan olla ulospäinsuuntautunut, seurallinen ja hyvä keskustelija.

Mutta jestas, että se uuvuttaa. Tyhjennän siinä akkuni. Mitä intensiivisempää seuranpito on sitä enemmän ja nopeammin akkuni tyhjenevät.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten ole pysyvä luonteenpiirre, vaan riippuu ihan täysin seurasta. Kiusatusta ekstrovertista tulee varmasti muiden seuraa vieroksuva. Älykkäästä introvertista tulee seuraa kaipaava älykkäiden seurassa.

Oletko koskaan todistanut tilannetta että extrovertti olisi kiusattu introvertiksi? Koulussakin kun ne kiusatut oli aina niitä hiljaisia introverttityyppejä jo valmiiksi.

Jaa että kun introvertti "harjoittelee sosiaalisia taitoja" niin hän yhtäkkiä innostuukin, että tää toisten ihmisten kanssa höpöttely tuokin hälle kokemuksen, että hän saa tästä energiaa ja yksinolo on rankkaa?

Näin introvertin näkökulmasta tämä kysymystä tarkentavat kohdat osoittavat kysymyksen taustalla olevan yksipuolisen ajattelun. Ikäänkuin introvertti viihtyy itsekseen, koska vuorovaikutustaidot ovat puutteelliset. Ihmisellä voi olla sosiaalisissa taidoissa haasteita, mutta sillä ei ole introverttiyden kanssa mitään tekemistä. Eikä myöskään sillä, tykkääkö puhumisesta tai ihmisistä.

Ihminen on harvoin 100 % introvertti tai ekstrovertti.

Itse olin pienenä enemmän introvertti kuin ekstrovertti, mutta iän karttuessa ekstroverttius puskee läpi. Samoin näyttää käyneen teinille.

Myös ympäristö vaikuttaa.

Edellä oli jo hyviä vastauksia eli ei tosiaan voi. Sen sijaan introverttikin voi olla sosiaalisesti hyvinkin aktiivinen ja jopa haluta hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, olennaista on että vastapainoksi saa myös omaa aikaa, koska ne vievät energiaa, eivät anna sitä. Ja harva tosiaan on puhtaasti intro tai ekstro. Itse olen introvertti mutta teen työtä, jossa joutuu olemaan sosiaalinen ja esillä, ja lisäksi minulla on muita luottamustehtäviä, joihin pätee sama. Sen takia en jaksa vapaa-ajalla edes tavata ketään.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että kun introvertti "harjoittelee sosiaalisia taitoja" niin hän yhtäkkiä innostuukin, että tää toisten ihmisten kanssa höpöttely tuokin hälle kokemuksen, että hän saa tästä energiaa ja yksinolo on rankkaa?

Näin introvertin näkökulmasta tämä kysymystä tarkentavat kohdat osoittavat kysymyksen taustalla olevan yksipuolisen ajattelun. Ikäänkuin introvertti viihtyy itsekseen, koska vuorovaikutustaidot ovat puutteelliset. Ihmisellä voi olla sosiaalisissa taidoissa haasteita, mutta sillä ei ole introverttiyden kanssa mitään tekemistä. Eikä myöskään sillä, tykkääkö puhumisesta tai ihmisistä.

Monet esittävät ikäänkuin introvertti olisi syrjäänvetäytyvä , vuorovaikutustaidoton ihmisvihaaja. Näinhän ei ole. Itse olen äärimmäisen introvertti , mutta minulla on hyvät vuorovaikutustaidot. Saan tuttavia ja ystäviä missä tahansa. Ihmiset tuntuvat hakevan seuraani jne. Pystyn sosiaaliseen vuorovaikutukseen hyvin, mutta itse en siitä nauti ja se uuvuttaa ja imee voimavarat pitkäksi aikaa. Sosiaalisten tilanteiden pelko on eri asia kuin introverttiys.

Introvertti voi oppia käyttäytymään ekstrovertisti, olla hauskaa seuraa juhlissa ja taitava small talkissa. Hän on silti edelleen puhki sen jälkeen, se käy työstä, ja hän lepää kaksi päivää eristyksissä sen jälkeen ja latautuu puhumatta paljon kenellekään.

Oikea ekstrovertti tulee hulluksi lockdownissa, ja alkaa järjestää tapaamisia ja menoja ja juhlia vain koska pää ei kestä ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos introvertti harjoittelee esimerkiksi sosiaalisiataitoja ja kokee jonkin sortin valaistumisen, niin voiko hänestä muuttua ekstrovertti ?

Tai voiko ekstrovertti lakata pitämästä puhumisesta ja ihmisistä ja muuttua introvertiksi ?

Ei ektrovertti ole välttämättä sosiaalisesti taitava. Kyse on energian suuntautumisesta: ektrovertti latautuu itsensä ulkopuolelta ja introvertti sisältäpäin.

Monet tuntemani ektrovertit eivät tosiaan ole sosiaalisesti taitavia, heidän itseilmaisu vain sattuu olemaan kaikille ja kaikkialla hölöttämistä, toisten tilaan tunkemista ja toisten käyttämistä omien juttujen kohteena. Muutama ekstrovertti joita tunnen, ei tajua edes sanomalla, että toisella olisi nyt jo muuta tekemistä kuin olla siinä yleisönä.

Itse olen muuttunut ekstrovertistä intrlvertiksi. Tai sitten olen vain paljon ujompi.