Olen 36v täysin kokematon mies

Meil samit, paitsi että olen 38 ja viimeisimmän  kivan  halauksen, muulta kuin perheenjäseneltä, sain 16.2.1999

Uskotko, se tulee ihan luonnostaan, kun aika koittaa.

Nimim. kokematon 32-vuotiaaksi asti.

Vierailija kirjoitti:

https://www.apu.fi/artikkelit/ma-en-oo-koskaan

"Jos yhdyntäkokemusta ei vielä 30-vuotiaana ole, se useimmiten tarkoittaa, ettei sitä myöhemminkään tule."

Olen noin 40 vuotias ja en ole ollut yhdynnän osapuoli; olenko nyt huono ihminen?  - Vai ainoastaan oma elämäni lopullisesti ikuisesti pilalla?  Siitäkin huolimatta, että itse koen pitäväni ja nauttivani siitä, niin yksin kuin yhdessä eri tavoin itselleni rakkaiden ja arvokkaiden läheisten ihmisten kanssa. Väitän, että hyvin harva, jos kukaan pystyy näkemään tai muutoin päältä päin erottamaan sitä, että en ole ollut eläessäni yhdynnässä. - Mitä se muuttaisi?

Monet sun ikäiset naiset ovat harrastaneet seksiä jo 20 vuotta, heillä on lapsia, perheitä ja avioliittoja takana. Sekä tuhansia seksikertoja. Sinä olet sen sijaan edelleen täysin kokematon. Miksi?

Jotkuthan elää koko elämänsä ilman seksiä tai parisuhteita, ei se silti heistä huonompaa ihmistä tee.

Vierailija kirjoitti:

Monet sun ikäiset naiset ovat harrastaneet seksiä jo 20 vuotta, heillä on lapsia, perheitä ja avioliittoja takana. Sekä tuhansia seksikertoja. Sinä olet sen sijaan edelleen täysin kokematon. Miksi?

Kelpaisko syyksi huono tuuri?  Vai onko se liian yksinkertainen selitys- Tai se, että elämässäni on aina ollu ni-in paljon kaikkea muuta kiinnostavaa (ja vähemmän kiinnostavaa), ettei tilanne ole omalta osaltani vain ole ikinä edennyt seksiin asti mutkattomasti ja kivuttomasti. - Joskus se on ollut aika lähellä mutta silloinkin se on lopulta jäänyt "vain" pussailuksi ja halailuksi... En siis ole yleisemmin "estynyt" joka säikähtäisi jokaista kosketusta tai jolla olisi yleisemmin vaikeuksia olla ihmisten seurassa oma itseni.- Jos olet(te) nähneet leffan 40 ja Neisyt, joka  hiljattain uusittiin ties kuinka monen kerran.

 Itse huomasin taas hieman samaistuvanii sen pääosassa olleeseen Andyyn. Hä,  Andy Stitzer on 40-vuotias, joka on mielestään tyytyväinen tähänastiseen elämäänsä. Hänellä on hyvä työpaikka kodinkoneliikkeessä ja hänellä on suuri kokoelma sarjakuvia ja toimintafiguureja. Mutta jokin Andyn elämässä vaivaa hänen ystäviään, Andy on edelleen neitsyt. Andy ei pidä sitä kummoisena asiana, mutta ystävät kylläkin.   

Olen myös hieman hämmentyneenä lukenut täältä kehoituksia, joissa venhempaa neisyttä (ai omalla kohtaa sanosin jolla on poikuus tallella vanhemapna) kehoitetaan, etttä kuinka hänen kannattaisi mennä ostamaan "alan ammattilaiselta" apua tai ukea, että pääsisi poikuudestaan tai neitsyydestään eroon. 

Mutta miksi, mitä se muutaisi? - ihminen ei ole minulle kauppatavara ja ajatus hätäisestä yhdynnäsä kuullostaa, jotenkin ...ni melkein koomiselta.

Itse varon nostamasta sekisä ja yhdyntää millekään jalustalle. Se on aivan tavallinen tapa olla yhdessä ja /tai viettää aikaa. - Toki se joskus on ja on ollut kirveltävää, että en ole sitä itse koskaan pääsyt kokemaan mutta miksi hirttäytyä tähän ajatukseen.

Kuten edellä kirjoitin, niin en usko, että kovinkaan moni, jos kukaan pystyy näkemään tai muuoin huomaamaan omaa "kokemattmuuttani" En minä sitä tapaa mainsotaa tai julistaa. - Ketä se edes kiinnostaisi?

 Vai pitäisikö tässä kohtaa viimeistään alkaa kasaamaan painieta sen varalle, etä joskus käy vielä niin, että saattaisin kokea yhdynnän?  Jos mahd. kumppanini sittemmin ottaa asiakseen arvostella minua siitä, että en osaa tai kyennyt asiaan niin hyvin, kuin joku tai jotkut,, ehkä mahd. kaikki hänen aiemmat seksikumppaninsa. Mutta eikö tällainen avautuminen kerro myös hänesä jotain?

 Olenko ymmäränyt jotain peruuttamattomasti väärin, kun pidän seksiä myös verraten iniiminä ja yksityienä asiana, josta ei ole tapana jaella julksia arvioita aiemmista kerroista ja partnereisa. - Toki jotkut näin tekevät tai kuvieleva tekevänsä, mutta itse pidän tällaista avautumia vähän vaivaannuttavana ja kiusallisena. Näin aatellessani olen tieysti vain kateellinen. 

Ehkä hieman olenkin mutta mieluummin hieman kateellinen kuin katkera ja hirttaytynyt siihen ajatukseen, että elämäni olisi pilalla ja on ja olisi ollut merkittävästi huonompi kun kokemus yhdynnästä puuttuu, ainakin toistaiseksi.   

Vierailija kirjoitti:

Uskotko, se tulee ihan luonnostaan, kun aika koittaa.

Nimim. kokematon 32-vuotiaaksi asti.

Haluan uskoa ja uskon lujasti mutta myönnän, että oma uskoni on joskus ollut hieman koetuksella...

Se noin 40 vuotias 

Up

Minäkin olen. Tai pari vuotta vanhempi, mutta sama tilanne.

Oma vikahan tämä on pääosin. Ja nyt kun katson elämääni taaksepäin niin näen, että ehkä joskus olisi ollut mahdollisuuksia tehdä itselleen toisenlainen tulevaisuus. Ehkä sellainen missä olisi ollut perhe, rakkautta, seksiä ja parisuhde. Kaikki nuo tilaisuudet silti omalla toiminnallani pilasin. 

Nyt en enää ajattele, että löytäisin mitään asiaan liittyvää. Painolasti on liian suuri, en tiedä mistä edes aloittaisin, itsetunto on liian matala ja muutenkin elämäntilanne sellainen, että en haluaisi tähän ketään toista ihmistä, koska en pystyisi tarjoamaan hänelle sellaista elämää kuin hän ansaitsisi.

Melankolia on nyt kaverini ja hänen kanssaan avaamme verhot joka aamu. Hengähdämme hetken ja aloitamme taas uuden päivän.

Vierailija kirjoitti:

Täällä täysin kokematon nainen 31v

Aha.

Toivottavasti pysytkin kokemattomana.

Minä lasken itseni myös täysin kokemattomaksi seksi ja parisuhdeasioissa. Seksikokemuksia vain muutama elämäni aikana ja en ole koskaan ollut vakavassa suhteessa. Minun "suhteet" on ollut vain viestittelyä sekä satunnaisia kahvilla käyntejä. Ikää on jo 31v. Ehkä erikoisinta tässä on että nyt kun on ollut niin kauan yksin ja ilman seksiä niin tähän on jo tottunut eli ei tässä enää oikein yritä etsiä naista oikeastaan.

Rakastellaan ap.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen. Tai pari vuotta vanhempi, mutta sama tilanne.

Oma vikahan tämä on pääosin. Ja nyt kun katson elämääni taaksepäin niin näen, että ehkä joskus olisi ollut mahdollisuuksia tehdä itselleen toisenlainen tulevaisuus. Ehkä sellainen missä olisi ollut perhe, rakkautta, seksiä ja parisuhde. Kaikki nuo tilaisuudet silti omalla toiminnallani pilasin. 

Nyt en enää ajattele, että löytäisin mitään asiaan liittyvää. Painolasti on liian suuri, en tiedä mistä edes aloittaisin, itsetunto on liian matala ja muutenkin elämäntilanne sellainen, että en haluaisi tähän ketään toista ihmistä, koska en pystyisi tarjoamaan hänelle sellaista elämää kuin hän ansaitsisi.

Melankolia on nyt kaverini ja hänen kanssaan avaamme verhot joka aamu. Hengähdämme hetken ja aloitamme taas uuden päivän.

Päätä pysyyn nyt vähän.- En tunne tai iedä tilannettasi arkemmin -siski voi olla, että tää kommenttini tulee ny vähän huonoon rakoon-mutta jatkansen nyt loppuun kun aloitin. 

Siinä, ettei ole kokenut yhdyntää, ei ole mitään hävettävää. Minä ainakin olen mieluummin vailla kokemusa yhdynnästä kuin kantaisin taakkaa siitä, että olisin yrittänyt ottaa sitä jotenkin väkisin tai muutoin toisen heikompaa asemaa hyväksikäyttämällä.

Esimerkiksi olsin periaatteessa voinut yrittää harrastaa seksiä kumppanin kanssa, joka oli kännissä siinä rajoilla, että hän tiedos, mitä olisi ollut tekemässä.

 Tiedän kun jouduin omin silmin vahingossa näkemään, että hän harrasti seksiä (koihippojen yhteydessä) vielä saman illan aikana toisen kanssa.

Mutta jos tilanne olsi edennyt meidän välillämme (pussailimme ja halailimme muutamaa tuntia aiemmin) seksiin asti, niin minusta olisi tuntunu sille, että hyväksi käytän hänen humalatilaansa. - Jolloin oltaisiin oltu minusa vähintään sillä rajalla, että harrastmmeko seksiä vai olsinko minä hyväksikäyttänyt häntä.   

Voi myös olla, että jännitin hänen humalatilaansa. - Humalatila kun unneusti vapauttaa ainakin aluksi estoja. - Ja mielessäni ennäin jo nähdä miten käyttäytyy nainen, joka on selvinpäinkin verraten estoton ja välitön ja joka on tottunu saamaan sen, mitä haluaa.... 

Ei se teidän kokemattomuus loista mitenkään ulos päin. Aivan hyvin voitte treffailla edelleen ja mennä sänkyyn jonkun kanssa. Ensimmäinen kerta uuden kanssa on joka tapauksessa usein säheltämistä. Omasta kokemattomuudestaan voi kertoa vaikka vähän myöhemmin, tai kuittaa sen sillä että on ollut kauan sinkku. Jossain uskovaisissa piireissä tuo saattaisi olla vaikka hyve.

Vierailija kirjoitti:

Ei se teidän kokemattomuus loista mitenkään ulos päin. Aivan hyvin voitte treffailla edelleen ja mennä sänkyyn jonkun kanssa. Ensimmäinen kerta uuden kanssa on joka tapauksessa usein säheltämistä. Omasta kokemattomuudestaan voi kertoa vaikka vähän myöhemmin, tai kuittaa sen sillä että on ollut kauan sinkku. Jossain uskovaisissa piireissä tuo saattaisi olla vaikka hyve.

Itseni kaltaiselle rivi lutehrilaiselle on iso hyve se, että ihminen on suurinpiirtein itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa sinut. - Se mikä hämmentää säännöllisen epäsäännöllisesti (mm. tällä palstalla) on se, miten eri tavoin usein suhtauduaan miehiin, joilla uskotaan olleen useita seksikumppaneita vs. millainen maine on naisella, jolla on samantapainen maine; eli jolla uskotaan olleen useita seksipartnereita. Kärjisäen: Mies on usein ihailtu sankari kun taas nainen on syvästi halveksittu.  

Vierailija kirjoitti:

Ei se teidän kokemattomuus loista mitenkään ulos päin. Aivan hyvin voitte treffailla edelleen ja mennä sänkyyn jonkun kanssa. Ensimmäinen kerta uuden kanssa on joka tapauksessa usein säheltämistä. Omasta kokemattomuudestaan voi kertoa vaikka vähän myöhemmin, tai kuittaa sen sillä että on ollut kauan sinkku. Jossain uskovaisissa piireissä tuo saattaisi olla vaikka hyve.

Miksi pitää kertoa vasta jälkikäteen? 

Tämähän selvästi implikoi, että kokemattomassa ja kokemattomuudessa on jotain vikaa.

Minäpä sain vuonna 1997 ja heti perään 2012. 

T. Alfa.

Surulliset setit. Kannattaa varmaan etsiä netistä(englanniksi koska suomen kielisiä hyviä sivuja aiheesta en ole löytänyt) vinkkejä muilta jotka ovat olleet samassa tilanteeasa mutta alkaneet pärjäämään naisten kanssa.

Nimimerkillä. Itse olen jo lähes luovuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Surulliset setit. Kannattaa varmaan etsiä netistä(englanniksi koska suomen kielisiä hyviä sivuja aiheesta en ole löytänyt) vinkkejä muilta jotka ovat olleet samassa tilanteeasa mutta alkaneet pärjäämään naisten kanssa.

Nimimerkillä. Itse olen jo lähes luovuttanut.

Kyllä se on myöhäistä tuossa iässä. Naisten kanssa opetellaan pärjäämään ikävuosina 15-25. Jos ei noina ikävuosina kertynyt kokemusta naisista niin ei niitä sen jälkeenkään ole tulossa