Työssä jaksaminen, mitä teen?

Minulla on todella raskas ja energiaa vievä elämäntilanne juuri nyt. Olen osa-aikatyössä aspana, face-to-face asiakkaiden kanssa koko työpäivän. Taustalla on uusiutuva/krooninen masennus.

Pääasiallisesti pidän työstäni. Nyt kesän mittaan olen vain huomannut miten energiavarastoni tyhjenevät tyhjenemistään, yksityiselämän ongelmista johtuen. Olen pitänyt työtäni voimavarana mutta olen huomannut että nyt väsymykseni on ruvennut vaikuttamaan siihenkin, ja käänteisesti jopa työ josta niin pidän on ruvennut ennemmin viemään kuin tuomaan energiaa. Tämän huomaan siitä että pidättelen itkua töissä. Otan asiakkaiden valitukset henkilökohtaisesti. Koen jatkuvaa syyllisyyttä ja olen varmaa että teen jotain väärin. Tulkitsen työkavereiden kaikki eleet ja olemukset negatiiviseksi, ja että HE ovat sitä mieltä että teen jotain väärin. Olen niin väsynyt työpäivän loppuessa että teen kuolemaa. Tiedän em ajatusten olevan vain omien ajatusmallien aikaansaannoksia, uupumuksen vääristämiä, mutta siitä huolimatta en pysty puolustautumaan niitä vastaan.

Sairasloma, vaikka sellaisilla olen aiemminkin ollut, on minulle vihoviimeinen asia. Siinä lähtee ammatti-identiteetti, edes se yksi asia mihin olen kyennyt, yksi asia joka on pitänyt kiinni rutiineista. Pelkään paheksuntaa. Paheksun itse itseänikin. Parantaisiko vai pahentaisiko saikku tilannetta?

Olen erittäin tietoinen siitä että kunnossa en ole. Elämä tuntuu kauhealta suolta, välillä en ymmärrä miten pystyn edes selviämään minuutista toiseen. Tuntuu kohtuuttomalta elää tätä todellisuutta, joka repii minua palasiksi hetki hetkeltä yhä enemmän, mutta ei oikein ole vaihtoehtoakaan juuri nyt. Ja niin kauan kuin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa taistelua, kaikesta huolimatta, asiat ovat hyvin. Eikö?

Kiitos ja anteeksi.