Onko muita , joilla yo- opinnot jääneet roikkumaan pahasti?

Mulla oli tuo tilanne, venytin gradua vuosikausia. Aihe oli ja materiaali, ei muuta. Lopuksi sain tarpeekseni ja tein sen gradun alkutekijöistä töiden ohessa parissa kuukaudessa. En mennyt enää uudestaan mihinkään seminaariin tai neuvottavaksi, vanhoilta pohjilta tein ja tiputin proffan laatikkoon tarkastettavaksi. Takaisin tuli pyyntö korjata muutama kirjoitusvirhe, ne korjasin ja kävin kypsyysnäytteessä ja siinä se oli. Tuli ihan hyvä arvosanakin. 

Kuutonen siis tarkoittaa tuolla, että jos se gradu tuntuu ylivoimaiselta siksi, että pitäisi jollekin selitellä jotain, niin ei tarvitse. Kunhan joku aihe on tai pyytää sellaisen vaikka sähköpostilla, niin äkkiä se on koossa. Ei ohjaukseen ole pakko osallistua, jos tavoitteena vaan on saada se läpi. Oikeasti homma menee hyvin helposti ja nopeasti, jos siihen vain ryhtyy.

On. Vuodesta 2001. Mutta ei tulekaan valmista. Olen jo vaihtanut alaa. Vuoden päästä amk-tutkinto kasassa.

Hah, mulla jäi 1994 opinnot kesken, palasin yliopistolle muutama vuosi sitten ja tein sen gradun valmiiksi. Vähän piti uusia kursseja, mikä potutti, mutta onneksi sain uusia helpostikin. Loppujen lopuksi se gradu oli aika pikku juttu, se vaatii vain istumalihaksia, MUTTA ei se itsekseen valmistu. Nykyään se on kyllä helppoa, kun on Refworks joka tekee viitteet melkein puolestasi.

Mutta kuten kuulit, ei toi edes ole pahaa roikkumista vielä. Valmistuminen vielä auttoi työllistymisessä tosi hyvin (tein gradun ansiosidonnaisella), vaikka ala ei ole hyvin työllistävä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 09:08"]niin äkkiä se on koossa.

[/quote]

On vai? En minä ainakaan töiden ohella tuosta vaan lue noin sataa artikkelia/kirjaa gradua varten. Plus se itse kirjoittaminen.

Minä aloitin opinnot 90-luvun alussa. On tässä ehtinyt roikkua yliopistolla yli 20 vuotta.

Uppis

Mulla se on rahakysymys. Teen oman alan töitä hyvällä palkalla. En pysty jättäytymään vuodeksi ilman tuloja, että saisin puuttuvat hommat tehtyä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 09:08"]niin äkkiä se on koossa.

[/quote]

On vai? En minä ainakaan töiden ohella tuosta vaan lue noin sataa artikkelia/kirjaa gradua varten. Plus se itse kirjoittaminen.

Minä aloitin opinnot 90-luvun alussa. On tässä ehtinyt roikkua yliopistolla yli 20 vuotta.

[/quote]

Olet liian tunnollinen. Oletan, että sulla on jo seminaarin peruja gradusi sisällysluettelo kasassa.

Otat jonkun samaa aihepiiriä  käsittelevän gradun käteen, katsot siitä lähdeluettelon ja sieltä sitten ne kirjat, jotka saat vähimmällä vaivalla ilman kaukolainoja eteesi. Sitten kopiokoneella niistä kirjoista kustantajan tiedot sisältävä sivu, sisällysluettelo ja sisällysluettelon perusteella vain houkuttelevimman näköiset /  tärkeimmät luvut. Lopuksi kirjan lähdeosuus, jos joudut viittaamaan toisen käden lähteisiin. Nidot jokaisen yhteen.

Nämä nippusi silmäilet nopeasti läpi, laitat vähän alleviivausta ja muistilappua väliin pilkistämään sen suhteen, mihin oman gradusi sisällysluettelon kohtaan liittyy. Kirjoittele omia ideoita kopsunippujesi marginaaleihin. Sitten vain samat asiat kokonaan omin sanoin nippu kerrallaan kirjoittelet graduusi tekstiä ja väliin sitä omaa pohdintaa.

Jätä teoriaosio hyvin yleiseksi ja viittaa sitten vielä syvemmin siinä käytännön analysointiosassa myös näihin samoihin lähteisiisi, jos gradussasi siis sellainen on. Näin ne sivut karttuu siinäkin todella nopeasti. Ei tarvi tunnollisesti tuhertaa kokonaisia kirjoja läpi eikä tehdä muistiinpanojakaan.

Oikeasti se onnistuu näin, vaikka kuinka hienoja olisi laitoksella sanottu. Et ole nyt tekemässä jatkotutkimukseen tähtäävää gradua vaan helpoimman kautta läpi -gradua.

Mua ketuttaa että vaihdoin pääainetta ja menetin vanhan tutkinto-oikeuden. Nyt rajattu aika eikä sitä ole enää jäljellä kuin 1v :( gradu puuttuu ja syventäviä. Kandin sentään sain väsättyä.

Minä aloitin opinnot 2000. Kaikki kurssit kasassa, gradu puuttuu. Olen sairastanut masennusta ja ahdistusta, ollut rahavaikeuksia ja opintotuki katkaistiin aikoinaan kun en masennuksen vuoksi saanut opintoviikkoja kasaan. Oli eroa ja kuolemaa, jouduin painamaan töitä että selviäisi opintolainasta, vuokrasta, laskuista. Mutta ei riittänyt, minulla ei ollut varaa elää ja jouduin kodittomaksi. En tiennyt että olisin ollut oikeutettu asumistukeen tai tuota että päivärahalla olisi voinut opiskella. Nyt pitkällä sairaslomalla. Tarkoitus tehdä gradu heti sairasloman päätyttyä. Hyvä tietää tuosta päivärahasta.

käykää sivulla gradutakuu ja liittykää myös keskusteluun :)

Oli. Aloitin vuonna 2000, ja opiskelin noin 4-5 vuotta päätoimisesti kunnes menin töihin. Töissä kuluikin sitten seuraavat vuodet. 2009, kun päätoimisesta opiskelusta oli kulunut noin 4 vuotta, otin töistä neljä kuukautta vapaata, kävin gradusemmassa, hankin gradumateriaalin ja kävin sen läpi, luin taustakirjallisuutta ja sen perusteella kirjoitin teoriaosuuden. Tarkoitus oli hyvän alun jälkeen kirjoittaa gradu työn ohella valmiiksi, mutta siihen se sitten jäi. Kunnes viime vuonna (taas neljän vuoden tauon jälkeen) otin itsestäni niskasta kiinni, menin taas gradusemmaan ja vain rypistin sen lopun kasaan. 

Suurin este oli henkinen, ei siihen lopulta sitten kovin paljon työtunteja enää mennyt kun vain istui ja kirjoitti ja unohti kaikki laatuvaatimukset :) Syksyllä valmistuin maisteriksi ja gradun arvosanakin oli ihan kelvollinen. Mikään merkittävä akateeminen tutkimus se ei ole, mutta ei tietenkään pidäkään. Ennemmin se on osoitus siitä, että olen löytänyt itseäni kiinnostavan tutkimusaiheen, osannut hakea sopivat lähteet ja niitä tukevan teoriakirjallisuuden ja saanut jonkinlaisen järkevän kirjoituksen niistä kasaan. Tsemppiä siis ap:lle ja muillekin, kyllä se keskenjäänyt gradu tai muut opinnot on mahdollista puristaa kasaan vielä pitkän tauon jälkeenkin! 

Ap korjaa viestin otsikkoa: Onko muita, joilla yliopisto-opinnot jääneet pahasti kesken:)

Ei jäänyt pahasti, mutta kaikista pahinta se aloitus. Sitten se lähtew rullaamaan.

Tänä päivänä tässä työttömyysbuumissa teitä on paljon, kun ei olekaan enää töitä tarjolla ja opinnot ovat jääneet kesken. Nyt kipin kapin te-toimistoon selvittämään, voisitko opiskella omaehtoisella tuella eli päivärahalla opintosi loppuun. Sitten kun tietää, että sulle on myönnetty joksikin määräajaksi isompaa rahaa opiskella, niin puhtia tulee lisää. Näin teki siskoni. Tsemppiä, kyllä se tutkinto ois ihan hyvä.

Olen yli 50 v ja sama tilanne, noin kymmenen vuotta sitten aloitettu gradu edelleen kesken. Tai ollakseni aivan rehellinen, aivan alkutekijöissään se on. Mulla siis yksi maisterintutkinto valmiina, mutta tämä toinen ei ota valmistuakseen millään. Jo opiskeluoikeuden saadessani minulla oli melkein kaikki muut opinnot valmiina, ja vain gradu puuttui. Ja puuttuu edelleen .

Opinto-oikeuskin on loppunut ajat sitten enkä ole edes ottanut selvää, voisinko saada vielä lisäaikaa.

Mitä alaa olette opiskelleet ja miten olette voineet saada niin helposti oman alan töitä ilman loppututkintoa?

:D ei akateemisuus sovi kaikille ♥

Minä aloitin kymmenen vuotta sitten yliopisto-opinnot, kandityö, gradu ja pari kirjatenttiä uupuu. Mitään en ole opintojen eteen tehnyt 5 vuoteen. Aloitan nyt uuden alan opinnot, tuo ala sopii paremmin mulle joten toivottavasti niistä tulee valmista aikataulussa.

Juuri sain urakan päätökseen, ja suurin motivaattori oli se, että opintojen jatkoajan-jatkoajan-jatkoaika tuli päätökseen eli olisin lentänyt koulusta pihalle. Tuli aika vauhdilla kirjoitettua gradu (näkyi arvosanassa...) mutta vuosia takaraivossa tuntunut stressi helpotti kun sai sen asian päätökseen.