G: Minkä ikäisenä lapsenne meni / menee päivähoitoon?

Tyttö meni hoitoon 10-kuisena tädilleen (=siskolleni), kolmen lapsen äidille. En oikeastaan näe hyviä puolia tuossa hoitoonviemisiässä, mutta joskus on tilanteita, ettei ole vaihtoehtoja. Niin meillekin yllättäen kävi: monta onnetonta sattumaa samaan aikaan. Siihen nähden noin läheisen hoitajan löytyminen oli onnenpotku. Tein lyhyempää työpäivää ja tyttö nukkui vielä kahdet päiväunet hoitopäivänsä aikana. Niin pieni ei _tarvitse_ kummempia virikkeitä tai seuraa, mutta voin sanoa, ettei serkkujen seurasta todellakaan haittaakaan ollut.



Reilu 1,5-vuotiaana tyttö lähti ryhmikseen. Hoidon aloitus (ja jatkokin) sujui tosi hyvin. Ryhmiksessä on hyvä, kun on eri-ikäisiä lapsia ja useampi hoitaja. Jotenkin tuntuu, että on tarkemmin valvottua kuin " yksinäisten" pph:n toiminta. Riippuu tietysti ryhmiksestä: joillakin hoitajilla on alan koulutusta tai ainakin halua oppia, joillakin ei.



Nyt kesälomien jälkeen tyttö (syksyllä 3 v.) vaihtoi ryhmistä ja tottui paikkaan 1,5 viikossa. Jotkut sanovat, että pienemmät lapset sopeutuvat helpommin, mutta omasta mielestäni se on enemmän lapsen luonteesta kiinni. Ja onko se sitten oikeanlaista sopeutumista, jos lapsi vaistoaa, etteivät vanhemmat pidä protestoimisesta, ettei ikävää ja ikäviä tunteita ylipäätään sovi näyttää? Että pitää vain olla reipas.



Riippuu tästä toisesta tulokkaasta, mitä jatkossa teemme. Haaveena olisi, että esikoinen saisi jäädä kotiin. Kyllähän tuo jo ikäistänsä leikkiseuraa kaipaa, mutta ehkä se hoituisi muutenkin kuin päivähoidossa. Tai sitten ainakin lyhyemmällä hoitopäivällä.

perhepäivähoitajalle, koska palasin takaisin töihin.

Mun mielestä kaikki on sujunut ihan mutkitta, nyt poika todella viihtyykin siellä kun osaa jo liikkua vähän enemmän muiden perässä!

Oppii kaikkia uusia juttuja muilta lapsilta, joka mun mielestäni on ihan tosi hyvä juttu! Niin ja täällä meillä päin ei perhepäivähoitajilla oo kuin neljä-viisi lasta korkeintaan hoidossa yhtä aikaa ja niistäkin vaan kaksi alle 2-vuotiasta joten ehtii hyvin myös huomioimaan pikkuiseni perään!

Meidän poika menee viikon päästä perhepvähoitajalle ja ikää on sillon 2 vuotta. On ollut jo muutaman kerran harjooteleen. Pph:ssa on minusta näin pienelle parempi paikka koska lapsia vain neljä ja kodinomainen paikka. Meidän hoitaja vaikuttaa tosi ihanalta ja työstään nauttivalta.



Tykkkäisin olla vielä kotona mutta om,an ammtoitaidon takia palaan töihin , olen sairaanhoitaja ja työkokemusta ika vähän vielä. teen kyyläkin vaan 4 pv viikossa. Osaksi meen sen takia pian töihin koska haluan pian toisen lapsen.

Huonot puolet: ikuinen aamukiire alkoi, tosin tuossa alkuvaiheessa se vielä oli helppoa, kun pojan sai tuikattua rattaisiin ja menoksi. Nyt kun on jo 2v9kk niin haluaa itse kävellä ja sehän ei aina ole nopeaa toimintaa. Toinen huono puoli on vanhempien ja lapsen yhteisen ajan vähentyminen.



Hyvät puolet: saatiin aivan loistava hoitaja, kiva ryhmä, vaikka kaverit on jo ehtineet vaihtuakin. Lapsi oppii erilaisia taitoja kuin kotona, on kavereita ja " virikkeitä" . Oma pinna kestää uhmaikäistä paremmin kun se että olisi 24/7 kotona, äiti siis on vastaanottavaisempi ja vähemmin tuittuileva. Omalla kohdalla kaipasin jo aikuista seuraa ja työhaasteita ja rauhallista ruoka/vessahetkeä jne.



Lisäksi meillä oli töissä organisaatiomuutos meneillään, joten jos en olisi palannut töihin, niin omat vaikutusmahdollisuudet siihen missä pallilla istuisin sitten kun työhön olisin mennyt, olisivat olleet heikommat, jos olisi ollut kotona. Se tiedonkulku ei oikein toimi kotiovelle yms.



Tyytyväinen ratkaisuun kaikinpuolin. Ehkä seuraavan lapsen kanssa on mahdollisuus olla pidempään kotona, ehkä ei.

Seuraa kyllä toisistaan tosi paljon. En tiedä, milloin menevät hoitoon. Tarvitsee itse saada omaan sairauteen sopiva koulutus ja työ ja vielä asia ei ole edennyt, joten pojat jatkavat kotona. Keväällä menen ainakin kurssille ja silloin äitini hoitaa lapset.

Esikoinen oli päiväkodissa 11kk-12kk iän, 2v6kk-2v9kk ikäisenä ja 3v6kk-3v8kk ikäisenä. Ei viihtynyt koskaan ja nuo oli ainoat pätkät, jolloin ei saatu mun ja miehen opiskelua / työtä sovitettua niin, että jompikumpi ois pystynyt hoitamaan poikaa. Sitten 5-vuotiaana meni perhepäivähoitajalle 4kk ajaksi ja siellä tykkäsi olla tosi paljon, kun oli samanikäisiä leikkikamuja.



Toinen lapsi oli perhepäivähoitajalla 8kk-12kk ikäisenä, tosin vaan 3 päivänä viikossa ja hoitopäivät oli lyhyitä, aina 3-5 tuntia. Ihan kivasti meni, nukkui suurimman osan hoitoaikaa.



Sen jälkeen olenkin ollut kotona, kolmas lapsi on nyt 1v7kk ja ei oo vielä hoitoon laitettu eikä laitetakaan ainakaan ennen kuin on reilu 3-v koska lokakuussa tulossa neljäs lapsi ja aion olla kotona kunnes hän on 1v6kk ja sitten alan katsella työelämää, josko sattuis sopiva paikka löytymään (toiveissa vuorotyö, jolloin lapsille tulis vähemmän hoitopäiviä).

Oli jo siinä vaiheessa ihan kypsä hoitoon. Harjoiteltiin ensin aivan ihanan puistptädin hoivissa.

Kaikki sujui heti hyvin, äidille se oli kovempi paikka. Mutta onneksi tein lyhennettyä työpäivää ja pääsin jo ajoissa hakemaan ja viettämään poikani kanssa loppupäivän. Hän sai heti paljon kavereita ja oppi ryhmässä toimimista, ainokainen kun on niin ei paljon ole tarvinnut odotella vuoroaan.

En siis keksi oikeastaan mitään huonoa hoitoon viemisestä kun ehkä sen, että tottakai yhteistä aikaa on nykyään vähemmän.

Ikää hänellä on silloin 1 v ja 1,5 kk päälle. Perhepäivähoitoon menee.

ryhmikseen. Hyviä puolia: tyttö saa leikkiseuraa, kotona tahtoo usein vaan roikkua äidin jalassa kun ei kavereita. Oppii paljon asioita muilta (mitä en välttämättä pidä hirveän tärkeänä koska kaikki lapset oppii asiat aikanaan). Paras asia on että hoitoon ja mun töihin meno oli " pelastus" molemmille, olin tosi väsynyt ja turhautunut kotona olemiseen. Aloin jaksaa lapsenkin kanssa paremmin kun pääsin töihin ja muutkin huomautti että " heräsin eloon" .



Huonoja taas: aamut on joskus hankalia. Kun lapsi itkee ja takertuu syliin eikä halua pukea, on tosi kauheeta lähtiä viemään hoitoon.. Yleensä lapsi lähtee mielellään mutta toisinaan aamuja että ei jaksaisi.

Meillä nyt 3v tyttö ja hoitoon viemisestä ei vielä tietoa. Ehkä vuoden vaihteessa, mutta ei varmaa.

Ja miksi pidetään kotona...ei ole tarvetta viedä hoitoon. Tyttö ei vielä selvästikään kaipaa kavereita koko päivää vaan tunti pari päivässä riittää. Äidillä asiat kotona ok ja rahaa on riittävästi tähän elämän tilanteeseen. Ehkä jos olis lainaa yms pakottavaa, sitten olis jo hoidossa. Ajettelimme kuitenkin etukäteen, että lainaa vasta sen jälkeen kun lapsi on isompi. Ettei tarvi pakosta viedä hoitoon pienenä.

Parempi näin-meidän mielestä.

Tässä maassa on 16 viikkoa äitiyslomaa :-o



Lapset sopeutuivat hoitoon hyvin (tai ainakaan eivät osanneet valittaa), äidin sydän vuoti verisiä kyyneleitä. Molemmat lapset ovat olelet samassa kunnallisessa päiväkodissa vähän alle 3 v saakka, jolloin ovat menneet esikouluun.



Jârjestelmä täällä on tosi rankka mutta kaikkeen sopeutuu pakon edessä. Suomalaisiin lapsiin verrattuna täkäläiset ovat hyvin omatoimisia (ruokailut, vessassakäynnit, pukemiset), mutta toisaalta esim. tuttia näkee tosi isoillakin lapsilla (5v).