Mitäkähän tapahtui?

Eilen tuli kuluneeksi 40 vuotta kun synnytin poikavauvan. Lääkärit ja hoitajat olivat kerääntyneet pöydän ympärille jolla vauva makasi. Minä kuulin vauvan itkun ja kyselin esim. vauvan sukupuolta, mitä he oikein tutkivat, onko kaikki kunnossa ja milloin näen vauvan. Yllättäen lääkärit ja hoitajat lähtivät vauva mukanaan johonkin ja paikalle jäi vain yksi hoitaja hoitamaan minua. Sitten hänkin lähti pois paikalta.

Meni monta tuntia ennen kuin minut tultiin hakemaan synnyttäneiden äitien osastolle missä mieheni odotti minua. Me luonnollisesti kysyimme paljon vauvasta, että missä hän on ja onko kaikki hyvin. Saimme vain kuulla, että saamme tiedon myöhemmin. En muista, että kuinka monta päivää vietin sairaalassa mutta mieheni kävi aina joka päivä luonani. Joka päivä kysyimme vauvasta ja aina meille sanottiin, että saamme tiedon myöhemmin.

Kun sitten pääsin sairaalasta kotiin, niin meille kerrottiin totuus vauvasta. Hänellä oli heti syntyessä havaittu olevan downin syndoma ja koska elimme melko alkeellisissa oloissa maalla, niin siellä ei olisi tätä lasta pystytty kuntouttamaan ja hoitamaan kunnolla. Se kyllä oli totta, koska elimme keskellä maaseutua pienessä keittiön ja kahden pienen huoneen mökissä, jossa ei ollut sisävessaa, juoksevaa vettä, sähköä ja meitä asui siellä me vanhemmat 18 vanhemman lapsen kanssa ja vielä isän veli vaimon ja 12 lapsen kanssa. Lähimpään kauppaankin oli matkaa useamman tunnin matka ensin usean kilometrin kävelymatka linja-autopysäkille, linja-automatka, kävely juna-asemalle, junamatka ja perillä usean kilometrin kävely kauppaan. Saunaakaan ei ollut joten talvella ei pystytty peseytymään kuin kerran kuukaudessa kun piti kantaa ja lämmittää paljon vettä ja peseytyä yksi kerrallaan vesipaljussa kaikki vuorotellen samalla vedellä. Vaatteita ei pystytty talvella pesemään ollenkaan eli oli pakko käyttää samoja vaatteita koko talvi ilman, että niitä pestiin koska vaatteita ei ollut kovin paljon eli jokaisella oli melkein vain se yksi päällä oleva vaatekerta ainoina vaatteita.

Vaikka sinne ei olisi tällaista down-lasta tuoda niihin oloihin, niin silti olisimme halunneet tietää, että kuka on on ja missä hän asuu. Saimme tietää vain, että hänet oli sijoitettu laitokseen. Yritimme miehen kanssa saada hänestä tietoa ja nyt lapsenne jatkavat samaa työtä tuloksetta. Em,e tiedä hänestä mitään, emme sukupuolta, emme nimeä, emme asuinpaikkaa emmekä edes että onko hän vielä elossa.