Bulimikoita?

Minulla oli se kuusi vuotta joskus nuorempana. Pidin sitä pitkään vain näppäränä keinona syödä mitä huvittaa lihomatta. Sitten tajusin että tuhoan vakavasti terveyttäni ja hain apua. Sen jälkeen en ole koskaan oksentamut kuin vatsataudissa. Tsemppiä sinulle siitä eroon pääsemiseen. Vatsahappotuotantoni ei koskaan toivu siitä, onneksi lääkkeillä tilanne on ihan ok.

Tyttöystävälläni on ollut bulimia yli 5 vuotta ja itselläni myös. Hänen hampaansa ovat huonossa kunnossa ja samoin yleinen terveydentila on valitettavasti aika heikko, ollaan yhdessä haettu apua ja nyt viimeiset kuukaudet hän on hiljalleen alkanut syömään suurempia määriä ilman oksentamista. :)

Tärkeintä on oikeasti se oma halu ja motivaatio parantua. Kukaan muu ei voi painostaa sua siihen, vaan sen pitää lähteä susta itsestäsi. Pääset siitä hiljalleen yli jos tahtoa riittää, uskon sinuun! :) <3 tsemppiä ja haleja, kyllä se siitä hitaasti mutta varmasti.

Juu yläasteella keksin, että "hei ku mä kuitenkin haluan syödä näitä mättöjä, niin voin silti laihtuu kun vaan oksennan ne aina ulos!!" Tosi hyvä idea hei 15-vuotias!! Siitä meni aika monta vuotta ihan pimennossa, ahmein ja oksensin salaa, en kertonut kenellekään. Kotoa muutin pois 16-vuotiaana... Onneksi mulla oli poikaystävä (nykyinen aviomieheni), jota kiinnosti. Ei mennyt huomaamatta hänen iltavuoronsa aikana ahmitut ja oksennetut jäätelöt, sipsit, karkit, pullat, limsat... Hitto kun opiskelijana laitoin vikat rahani aina lähi-Siwaan, ja se häpeän määrä kun roudasin niitä kamoja kassalle...

Nyt olen 25. Bulimiasta en ole kärsinyt enää vuosiin, mutta edelleen pystyn oksentamaan ihan vain tahdonvoimalla.

up

Menkää ihmiset lääkärin puheille, oikeasti! Itse tuhlasin elämästäni 13 vuotta ahmien ja oksennellen, kunnes annoin periksi ja menin juttelemaan lääkärille. Tämä määräsi minulle masennuslääkettä (Venlafaxin) ja olen kuin uudestisyntynyt. Elämänilo palasi, ahmimisen ja oksentelun tarve loppui, yleismielialani vaihtui jatkuvasta alakulosta hyväntuuliseksi, energiaa on vaikka muille jakaa, löysin taas liikunnan ja syömisen ilon... Nyt viimeisestä bulimiakohtauksestani on jo yli vuosi aikaa ja elämä hymyilee :) Harmittaa vain, etten mennyt lääkärille jo aikaisemmin.