Ihan hirveä olo omasta rupsahtamisesta

Tiedätkös, vanhuus saapuu kaikille. Toki voi tehdä töitä sen eteen, että psyy kunnossa, mutta liiaalisuus on liiaallisuutta. Jo sinun ikäisesi nainen vielä uskoo noihin alapää juttuihin täällä niin aika kasvaa.

Se on totta mitä enemmän oot synnyttänyt ja mitä vanhemmsks tulet niin paikat löystyy, roikkuu ja kuivuusongelmia tulee.

Minä olen jäädyttänyt itseni. En vanhene, mutta pystyn täältä jään sisältä kirjoittelemaan av:lle, kätevää.

Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän arvostaa terveyttä. Ainakin itse arvostan fyysistä jaksamista enemmän kuin mietin alapäätäni.

Mikään ei korvaa itsetuntoa, osa naisista on niin itsetunnoltaan rikki, että leikkelevät itseään loputtomasti ja kuitenkin aina joku on heitä kauniimpi.

Ihmiset, joiden itsetunto on perustunut ulkoiselle ovat kusessa kun rupsahtaminen alkaa. Joko kehittävät pään sisältöään syvällisempään muotoon tai ovat ahdistuksessa asiasta koko loppuikänsä. On tietenkin ihan luonnollista, että luopuminen jostakin, tässä tapauksessa nuoremmasta ulkonäöstä, aiheuttaa surua, mutta pitäisi ymmärtää, milloin reagointi menee ns. yli.

Oho, olisiko sinun parempi alkaa vähän miettimään vähän elintapojasi? Syömisiäsi, juomisiasi, ihonhoitotuotteita, auringon ottamistasi, tupakointiasi, liikuntatapojasi, mahdollisia stressiä aiheuttavia ongelmia jne.? Olen muutaman vuoden sinua vanhempi ja olen elämäni kunnossa kaikin puolin. Ihmeempiä en tee, mutta katson syömisten perään, en oleskele auringossa, liikun paljon ja en stressaa. Kalliita ihonhoitoaineitakaan en käytä, mutta katson mitä naamaani laitan. Sopivat vaatteet saavat vartalon näyttämään hyvältä, sopiva kevyt meikki naaman, kampaaja värjää hiukset tasaisin väliajoin. Se on siinä varmasti vielä pitkään. Paras lähde löytyy kuitenkin sisältä, eli en stressaa turhista, olen positiivinen ja nauran paljon.