Onko järkeä jatkaa työkyvyttömyyseläkeläisenä aikuisena maisteriksi asti?

Olen opiskellut yliopistossa noin 10 vuotta, eikä kandikaan ole vielä valmis. Sain vuonna 2020 kaksi vuotta lisäaikaa, mutten ole saanut edettyä suunnitelman mukaisesti, vaan opintopisteitä on tähän mennessä ehkä puolet ensimmäisen lisäaikavuoden tavoitteesta.

Olen kahden vaiheilla ja lähellä sittenkin heittää hanskat tiskiin.

Toisaalta opinnot pitävät mielen virkeänä ja tavoite eli valmistuminen pään pystyssä, mutta toisaalta stressi jatkuvista epäonnistumisista saa harmistuksen ja pettymyksen nostamaan päätään uudelleen ja uudelleen.

Toiveita työllistymisestä tuskin on. Haaveenani on tehdä töitä keikkoina esimerkiksi kansalaisopistoissa. Olla pätevä, edes jotain saavuttanut.

Ja se mielen virkeys motiivina.

Mutta saanko edes enää toista kertaa lisäaikaa? Ponnistelenko tulevan lukuvuoden turhaan? Saati sitä seuraavat, kun töihin tuskin lähes nelikymppisenä pääsen.

Onko täällä työkyvyttömiä opiskelijoita tai toisaalta sellaisia, joilla herätän asiallani jotain ajatuksia? Kommentteja otetaan vastaan. Ilmoittautuminen syksyn kursseille olisi hiljalleen ajankohtaista.