Kerääkö muiden 3-vuotiaat kaikki leikkinsä automaattisesti?

Taitaa olla kiltiksi peloteltu.

Ei. Eikä kerää kaikki isommatkaan, vaikka kuinka yrittäisi opettaa. Meillä ei kerää edes 43-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Eikä kerää kaikki isommatkaan, vaikka kuinka yrittäisi opettaa. Meillä ei kerää edes 43-vuotias.

Tätä mieltä minäkin olin. Lapsi ei ole muutenkaan koskaan esim. kiipeillyt kuten muut lapset ja on ns. pikkuvanha, joten voisiko tuo olla oire esim. Siitä että poika on autismin kirjolla?

Ap

Nuorin tyttäreni oppi päiväkodissa, että ennen kuin voi aloittaa uuden leikin, vanha pitää korjata pois, tilaa oli niin vähän, että lapset huomasivat sen itsekin parhaimmaksi. Kotonakin teki samoin ihan käskemättäkin. Ei toki aina, mutta useimmiten. 4-vuotias pojanpoikani tietää tuon saman säännön ja joskus täällä mummolassa ollessaankin kerää lelut, mutta useimmiten levittää kaiken mahdollisen ympäri taloa ja mummi sitten siivoaa 😅 Joten taitaa olla aika yksilöllistä, nuorimmaiseni on muutenkin aika pedantti tapaus, eikä siedä epäjärjestystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Eikä kerää kaikki isommatkaan, vaikka kuinka yrittäisi opettaa. Meillä ei kerää edes 43-vuotias.

Tätä mieltä minäkin olin. Lapsi ei ole muutenkaan koskaan esim. kiipeillyt kuten muut lapset ja on ns. pikkuvanha, joten voisiko tuo olla oire esim. Siitä että poika on autismin kirjolla?

Ap

Ei, vaan siitä että kaikki täysin normaalit lapset eivät ole samanlaisia.

Tenava on kiltti, rakastaa järjestystä jo pienenä tai haluaa miellyttää. 

Ihan kiinni leikistä ja paikasta. Osassa taloa saa leikit jäädä paikalleen ja niin on tarkoitettukin, mutta osassa taloa saa leikkiä, kunhan lopetettuaan kerää leikin pois. Kyllä jo 3v tietää, miten missäkin huoneessa ollaan eli keittiön pöydän ääressä saa askarrella, mutta kun lopettaa, niin paperit ja kynät laitetaan paikalleen.

Miksi siisteys olisi sama asia kuin halu miellyttää?

Ei kerää, se on vaan asia mitä opetellaan niin kauan että se sujuu...

Toinen on kasvatettu ja toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Eikä kerää kaikki isommatkaan, vaikka kuinka yrittäisi opettaa. Meillä ei kerää edes 43-vuotias.

Tätä mieltä minäkin olin. Lapsi ei ole muutenkaan koskaan esim. kiipeillyt kuten muut lapset ja on ns. pikkuvanha, joten voisiko tuo olla oire esim. Siitä että poika on autismin kirjolla?

Ap

Oletko kateellinen, vai ihan vain rehdisti ilkeä, kun epäilet autismia lapsella, joka on siisti?

Lapsilla on monenlaisia luonteenpiirteitä. Ja lähes poikkeuksetta nuo piirteet ovat sekoitus hyviä ja huonoja puolia.

Serkkusi lapsi on hyvä siisteydessä, luultavasti hänestä tulee järjestelmällinen aikuinen sitten aikanaan.

Entä oma lapsesi? Onko hänen vahvuutensa päättäväisyys, sosiaalisuus, rohkeus? Jos kerran siisteys ja tottelevaisuus eivät ole juuri sinun lapsesi vahvuuslistalla, yleensä vahvuuksia on sitten jossain muualla. Tämä ei tee lapsestasi erityistä ja poikkeuksellista, niin kuin ei serkkusi lapsestakaan - silläkin lapsella on varmasti kehityskohteita, vaikka tottelevaisuus ei olisi niiden joukossa.

Oma 5-vuotiaani ei ole koskaan kerännyt leikkejään pois oma-aloitteisesti. Hän on kovapäinen ja vahvatahtoinen, eikä noudata sääntöjä kuin lammas.

Silti aivan ihana lapsi. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu esimerkiksi hyvä mielikuvitus, rohkeus, sosiaalisuus ja empatia.

Lapseni on lämmin ja auttavainen, vaikka kyseenalaistaa sääntöjä, joita sanellaan vain siksi, koska voi. Osaa hän myös totella! Esimerkiksi kaupassakäynnit sujuvat kivuttomasti lapseni kanssa. Ovat aina sujuneet.

Toivoin kilttiä ja helppoa lasta, ja olen maailman kiitollisin siitä, että sain kovapäisen lapsen, jonka kanssa voi oikeasti keskustella asioista, syy-seuraus suhteista, oikeasta ja väärästä ja siitä, miksi oikein on oikein ja väärin on väärin. En enää edes usko että tulisi toimeen ns. helpon lapsen kanssa.

Suosittelen ap:ta miettimään, miksi hänellä on tarve toivoa sairautta serkun lapselle. Miksei voi vain olla iloinen siitä, että serkulla on sellainen lapsi, jota hän osaa kasvattaa, ja ap:lla sitten toisenlainen, hänelle sopivaluonteinen lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Eikä kerää kaikki isommatkaan, vaikka kuinka yrittäisi opettaa. Meillä ei kerää edes 43-vuotias.

Tätä mieltä minäkin olin. Lapsi ei ole muutenkaan koskaan esim. kiipeillyt kuten muut lapset ja on ns. pikkuvanha, joten voisiko tuo olla oire esim. Siitä että poika on autismin kirjolla?

Ap

Oletko kateellinen, vai ihan vain rehdisti ilkeä, kun epäilet autismia lapsella, joka on siisti?

Lapsilla on monenlaisia luonteenpiirteitä. Ja lähes poikkeuksetta nuo piirteet ovat sekoitus hyviä ja huonoja puolia.

Serkkusi lapsi on hyvä siisteydessä, luultavasti hänestä tulee järjestelmällinen aikuinen sitten aikanaan.

Entä oma lapsesi? Onko hänen vahvuutensa päättäväisyys, sosiaalisuus, rohkeus? Jos kerran siisteys ja tottelevaisuus eivät ole juuri sinun lapsesi vahvuuslistalla, yleensä vahvuuksia on sitten jossain muualla. Tämä ei tee lapsestasi erityistä ja poikkeuksellista, niin kuin ei serkkusi lapsestakaan - silläkin lapsella on varmasti kehityskohteita, vaikka tottelevaisuus ei olisi niiden joukossa.

Oma 5-vuotiaani ei ole koskaan kerännyt leikkejään pois oma-aloitteisesti. Hän on kovapäinen ja vahvatahtoinen, eikä noudata sääntöjä kuin lammas.

Silti aivan ihana lapsi. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu esimerkiksi hyvä mielikuvitus, rohkeus, sosiaalisuus ja empatia.

Lapseni on lämmin ja auttavainen, vaikka kyseenalaistaa sääntöjä, joita sanellaan vain siksi, koska voi. Osaa hän myös totella! Esimerkiksi kaupassakäynnit sujuvat kivuttomasti lapseni kanssa. Ovat aina sujuneet.

Toivoin kilttiä ja helppoa lasta, ja olen maailman kiitollisin siitä, että sain kovapäisen lapsen, jonka kanssa voi oikeasti keskustella asioista, syy-seuraus suhteista, oikeasta ja väärästä ja siitä, miksi oikein on oikein ja väärin on väärin. En enää edes usko että tulisi toimeen ns. helpon lapsen kanssa.

Suosittelen ap:ta miettimään, miksi hänellä on tarve toivoa sairautta serkun lapselle. Miksei voi vain olla iloinen siitä, että serkulla on sellainen lapsi, jota hän osaa kasvattaa, ja ap:lla sitten toisenlainen, hänelle sopivaluonteinen lapsi?

En missään nimessä toivo mitään sairautta hänelle, serkkuni on itse tuota autismi-asiaa minulle miettinyt kun poika esim. liikehtii välillä erikoisesti omissa maailmoissaan yms.

Ap

Tiedän joitain jotka ovat pienestä pitäen niin siistejä ja järjestelmällisiä että keräävät. Sitten niitä, jotka on kilttejä ja pidetty niin tiukassa kurissa että keräävät. Ja sitten suurin osa on niitä, etteivät todellakaan oma-aloitteisesti kerää, mutta kun asiasta muistuttaa niin keräävät. Ja niitä huithapeleita, jotka ei pyynnöstä/käskystä huolimatta kerää tai oikein edes osallistu jos aikuinen siivoaa. Lapsia on erilaisia niinkuin aikuisiakin.

Saattaa olla autisminkirjolla, se on juurikin kirjo koska kaikki autistiset lapset ei käyttäydy samalla tavalla, eikä sitä ole välttämättä niin helppo määrittää. Kannattaa käydä puhumassa asiantuntijalle jos siitä kerta on epäilys. Jos paljastuu että lapsi on neurotyypillinen niin hyvä niin, ja jos poika onkin autisminkirjolla niin saa apua ja tukea omiin tarpeisiinsa jo pienestä lähtien :)

Vierailija kirjoitti:

Ei. Eikä kerää kaikki isommatkaan, vaikka kuinka yrittäisi opettaa. Meillä ei kerää edes 43-vuotias.

Eikä meillä, vaikka on 63v 👿