Tiedättekö katseen jossa aika tuntuu pysähtyvän..
Työkaveri tulee siihen neuvomaan jotain, ensin katsoo intensiivisesti silmiin muutaman sekunnin ajan.. SANOJOJOTAIN! tekisi mieleni huutaa. Se pari sekuntia tuntuu pariltakymmeneltä sekunnilta. Toinen vaan katsoo hymynkare suupielessä enkä tiedä mitä itse tekisin. Olenko pokkana, hymyilenkö, punastunko, katsonko silmiin vai seinään? Apuuuaaaa, minä 34 v olen kun teini-ikäinen.
Miksi se tekee mulle näin, tunteekohan sekin jotain? Ihana on! Haluan mun järkeni takaisin!
Kommentit (7)
Tai kohtaaminen kahviautomaatilla, jossa on muutaman sentin päässä toisesta ja tekisi mieli painautua ihan kiinni. Tai edes hipaista..
Lopettakaa niiden lässynlässyn romaanien lukeminen! Eläkää irl.
No sitähän me tehdään. Tuolta se just tuntuu :D
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 18:49"]
Lopettakaa niiden lässynlässyn romaanien lukeminen! Eläkää irl.
[/quote]
Joo tiedän. Tarkoitat sitä kun esim. Kauniissa ja Rohkeissa ne näyttelijät tuijottaa tyhjyyteen jokaisen sanan välillä.
Mutta entäs ne ihmiset, jotka vain jotenkin mystisesti vetää puoleensa. Juuri sellainen kummallinen vinksahdus aivoissa, että haluaa ihan iholle heti.
Ja mikä siinä on, että yksi mies. Se saa hulluksi. Ja se hulluus on molemminpuolista. Kun näkee vahingossa, niin yksinkertaisesti ei voi vastustaa, sitä vain iskee päähän sellainen sumuverho, ja koko kroppa huutaa sitä toista luokse.
Mistä nuo vinksahdukset johtuu?.
Niin tuttua. Kaikki katoaa ympäriltä. Siihen katseeseen voisi hukkua. <3