Anopit/mummot, onko niiden aina pakko päästä pätemään ja neuvomaan Aaargh!!!
4v oli mummulla yökylässä. Ihmettelin tästä pari viikkoa kun oli puhe taas mennä mummulle yöksi, niin lapsi itki että ei halua mummulle, syy ei selvinnyt. Kuin vasta eilen. Olen kertonu että lapsi on nyt nukkukunut mun vieressä (joo ei tarvi tähän mitään perhepeti-sotaa kiitos!). Niin mummo sitten laittanu lapsen yksin sänkyyn, VIDEON pyörimään ja ovi kiinni. Lapsi alkanu itkemään äitiä ja mummu vaan kuitannut että no voi kuule kun ei se äitis nyt kuule että annetaan sen olla rauhassa nyt että lopeta se turhan itkeminen. No laos huutaa vaan ja mummu sitte menny sen kans pötkötteleen ja lukemaan, sanoi lukeneensa "ties kuinkahan monta kirjaa" ennen ku lapsi nukahti. Miksi ihmeessä se täytyy väkisin tehdä noin vaikeesti? Että olis päässy pätemään että kyllä se vaan nukahti ku laitoin sen nukkumaan? Kuin tyhmä pitää olla. Olis vaan menny heti sinne sänkyyn lapsen kans ja lukenu kirjan ja maannu vartin siinä ni olis nukkunu. Mut ei ku mielummin kaks tuntia huudattaa lasta huvikseen. Ja tää siis tyyliin toka kerta ku mummolassa yötä, ja eipä halua enää mennä.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:39"]
Minulla kaksi ihanaa lapsenlasta ja ovat vauvasta lähtien olleet yökylässä.Kysyin miniältä ohjeet ja tein sen mukaa.En siis alkanut muuttelemaan mitään ja hyvin on mennyt.Lapset tulevat hymy huulilla meille kun on annan mielelläni nuorillekin omaa aikaa että jaksavat arjen pyörityksessä.Kaikki ruoka jutut pitää kysyä,eikä tarjota mitä haluaa.Hyvät ovat välit meillä ja toivoisin että isovanhemmat ottavat nuoren perheen tyylin asiakseen.Poikani oli erityylinen pienenä kuin nämä pienet mutta jokainen on oma yksilönsä niin sen mukaan mennään.Turvallisuus ennenkaikkea.
[/quote]
Siul o miun luonto, terveisin toinen mummi
Täh? Mun siskontyttö, vähän vanhempi, nukkuu vieläkin vanhempiensa sängyssä (kömpii sinne öisin). Meillä ollessaan nukkuu kuitenkin reippaasti serkkujensa kanssa, ja vanhemmat on toki hyvillään kun tietävät ettei ole isommasta ongelmasta kyse. En ymmärrä, miten vierailla nukkuminen "omassa" sängyssä voi näyttää kenenkään silmään pätemiseltä tai vihjailulta. Totta kai lapset käyttäytyvät mummolassa/tädillä jne erillä lailla kuin kotona, ja totta kai menevät herkemmin kotonaan aikuisten viereen nukkumaan. Se on ihan normaalia, ja tämän tietää jokainen normaalilla aivokapasiteetilla varustettu aikuinen ihminen.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:39"]
Minulla kaksi ihanaa lapsenlasta ja ovat vauvasta lähtien olleet yökylässä.Kysyin miniältä ohjeet ja tein sen mukaa.En siis alkanut muuttelemaan mitään ja hyvin on mennyt.Lapset tulevat hymy huulilla meille kun on annan mielelläni nuorillekin omaa aikaa että jaksavat arjen pyörityksessä.Kaikki ruoka jutut pitää kysyä,eikä tarjota mitä haluaa.Hyvät ovat välit meillä ja toivoisin että isovanhemmat ottavat nuoren perheen tyylin asiakseen.Poikani oli erityylinen pienenä kuin nämä pienet mutta jokainen on oma yksilönsä niin sen mukaan mennään.Turvallisuus ennenkaikkea.
[/quote]
Siul o miun luonto, terveisin toinen mummi
[/quote]
Hyvä mummot!
Ihana kuulla että osaatte hoitaa homman hyvin, on myös lapsen etu että tehdään niinkuin on totuttu kotonakin, jos vaatimukset käyvät liian koviksi voisi vaikka keskustella ettei mielellään ota esim. Yö kylään kun tuottaa ongelmia saada toimimaan.
Lapsen etua äidit yleensä vain ajattelevat, enkä kyllä veisi hoitoon lasta jos ei lähtisi hyvillä mielin.
Ja siis mummohan on mennyt viereen lukemaan kirjoja niin pitkäksi aikaa kunnes lapsi nukahtaa. Jos olisi antanut itkeä itsensä uneen, niin silloin ymmärtäisin avautumisesi.. Vai oliko tässä siis ideana, että mummon olisi pitänyt ottaa heti lapsi viereen nukkumaan?
9
Mikä pakko sen lapsen on sinne enää mennä? Jos mummo kysyy yökylään sanotte että lapsi ei enää halua tulla. Sillä selvä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:58"]Ja siis mummohan on mennyt viereen lukemaan kirjoja niin pitkäksi aikaa kunnes lapsi nukahtaa. Jos olisi antanut itkeä itsensä uneen, niin silloin ymmärtäisin avautumisesi.. Vai oliko tässä siis ideana, että mummon olisi pitänyt ottaa heti lapsi viereen nukkumaan?
9
[/quote]
No ei tuo itkeminen uneen varmaan kaukana ollut. Meille lukutaitoisille siis selvisi jo aloituksessa että mummo jätti ensin lapsen huutamaan yksin huoneeseen ja laittoi videon pyörimään.
Halusiko mummo sen lapsen yökylään vai halusiko lapsi sinne?
Meillä on mummojen kanssa ollut alusta asti selvää, että mummolassa on mummolan säännöt, siellä ei nukuta mummon ja vaarin kanssa samassa sängyssä, ei syödä tiettyjä ruokia (vaarilla paha allergia) eikä tehdä pihassa samoja juttuja kuin kotona. Eikä siellä nukuteta, sinne menee niin isot pojat ja tytöt, jotka osaa ja uskaltaa itse mennä nukkumaan. Jos äitiä on ikävä, niin se on OK, mutta mummo tai vaari ei tee asialle mitään, koska jos yökyläilystä sovitaan, siitä sopimuksesta pidetään kiinni.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:39"]Minulla kaksi ihanaa lapsenlasta ja ovat vauvasta lähtien olleet yökylässä.Kysyin miniältä ohjeet ja tein sen mukaa.En siis alkanut muuttelemaan mitään ja hyvin on mennyt.Lapset tulevat hymy huulilla meille kun on annan mielelläni nuorillekin omaa aikaa että jaksavat arjen pyörityksessä.Kaikki ruoka jutut pitää kysyä,eikä tarjota mitä haluaa.Hyvät ovat välit meillä ja toivoisin että isovanhemmat ottavat nuoren perheen tyylin asiakseen.Poikani oli erityylinen pienenä kuin nämä pienet mutta jokainen on oma yksilönsä niin sen mukaan mennään.Turvallisuus ennenkaikkea.
[/quote]
Ihana anoppi ja mummi! Ollappa tuollainen :,) Juuri näin aion kohdella omia lapsia ja tulevia miniöitä sitten joskus :) Ei ole minun paikka päättää kuinka lapsenlapsia kasvatetaan.
T.Kolmen pojan äiti
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:46"][quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:39"]
Minulla kaksi ihanaa lapsenlasta ja ovat vauvasta lähtien olleet yökylässä.Kysyin miniältä ohjeet ja tein sen mukaa.En siis alkanut muuttelemaan mitään ja hyvin on mennyt.Lapset tulevat hymy huulilla meille kun on annan mielelläni nuorillekin omaa aikaa että jaksavat arjen pyörityksessä.Kaikki ruoka jutut pitää kysyä,eikä tarjota mitä haluaa.Hyvät ovat välit meillä ja toivoisin että isovanhemmat ottavat nuoren perheen tyylin asiakseen.Poikani oli erityylinen pienenä kuin nämä pienet mutta jokainen on oma yksilönsä niin sen mukaan mennään.Turvallisuus ennenkaikkea.
[/quote]
Siul o miun luonto, terveisin toinen mummi
[/quote]
Ihanaa!!! Teitä on enemmänkin!
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:58"]Ja siis mummohan on mennyt viereen lukemaan kirjoja niin pitkäksi aikaa kunnes lapsi nukahtaa. Jos olisi antanut itkeä itsensä uneen, niin silloin ymmärtäisin avautumisesi.. Vai oliko tässä siis ideana, että mummon olisi pitänyt ottaa heti lapsi viereen nukkumaan?
9
[/quote]
No ei tuo itkeminen uneen varmaan kaukana ollut. Meille lukutaitoisille siis selvisi jo aloituksessa että mummo jätti ensin lapsen huutamaan yksin huoneeseen ja laittoi videon pyörimään.
[/quote]
Kyllä siis tajusin tuon (vaikka en kyllä kovin selväksi aloituksesi menisi tätä väittämään), että mummo oli eka laittanut lapsen videon kanssa yksin nukkumaan, sitten tyttö oli alkanut itkemään ja pyytämään äitiään, mummo oli sanonut ettei äitiä voi nyt häiritä, ja lukenut tytölle satuja vierellä, niin kauan että äiti on nukahtanut.
Oon varmaan joku paskahirviömutsi, mutta mun mielestä tossa ei ollut mitään erityisen kamalaa tapahtunut.. Mummo on tehnyt alkuun arviointivirheen, kun on kuvitellut että lapsi nukahtaisi itsekseen (tapahtuu muuten päivittäin ympäri maailmaa tällaista, jopa vanhemmilla), ja sitten korjannut tilanteen lukemalla satuja kunnes nukahtaa. Ei todellakaan ole sellainen asia, miksen itse laittaisi uudestaan hoitoon lasta, mutta toki jos lapsi ei sinne halua niin en sinne veisi ellei olisi pakkotilanne. Mutta siis, ei se nyt maailmaa kaada jos lapsen ensimmäinen yökyläily ei mene täydellisesti.
Siis niin kauan että lapsi oli nukahtanut. Ei tossa nyt sentäs äitiä nukutettu :D
17
"Meillä on mummojen kanssa ollut alusta asti selvää, että mummolassa on mummolan säännöt, siellä ei nukuta mummon ja vaarin kanssa samassa sängyssä, ei syödä tiettyjä ruokia (vaarilla paha allergia) eikä tehdä pihassa samoja juttuja kuin kotona. Eikä siellä nukuteta, sinne menee niin isot pojat ja tytöt, jotka osaa ja uskaltaa itse mennä nukkumaan. Jos äitiä on ikävä, niin se on OK, mutta mummo tai vaari ei tee asialle mitään, koska jos yökyläilystä sovitaan, siitä sopimuksesta pidetään kiinni."
Minusta tuo kuulostaa lasta ajatellen hyvin loogiselta ja näin lapsi oppii, jo pienestä pitäen, että eri paikoissa on omat sääntönsä, miten ollaan ja käyttäytytään. Kotona on omat sääntönsä, mummolassa omansa, vieraissa kodeissa omat, päiväkodissa ja julkisella paikalla omansa jne.
Jostakin syystä, moni vanhempi pitää tiukasti kiinni kotona olevista säännöista, jotka ovat mahdottomia soveltaa jopa mummolassa tai päivähoidossa. Vai kuvitteleeko ap. päiväkodin henkilökunnan ajan riittävän jokaisen lapsen kenguruhoitoon tai vieri nukuttamiseen, joka on mahdollista kotona, jos on vain 1-2 lasta.
Puhumattakaan lapsen ravintola käyttäytymistä, kun sielläkin lapset peuhaavat ja huutavat kuin omassa kodissaan, viis välittämä muista. Tietenkään tämä ei ole lapsen syy, vaan vanhempien.
Erilaisuus ja eri tapojen oppinen on lapsen rikkautta, jota lapsi tarvitsee myöhemmin elämässään.
No on kyllä ajat muuttuneet, jos pitää noudattaa pilkuntarkalleen vanhempien neuvoa _neljä_ vuotiaan nukuttamisessa. Ja minä en ole mummo, olen ihan 29-vuotias pienen lapsen äiti.
Mun mielestä alle vuoden ikäisen lapsen hoidossa noudatetaan tarkalleen neuvoja, taaperon kohdalla käytetään jo hieman maalaisjärkeä, mutta esim ruokailuja yms noudatetaan vanhempien toivomalla tavalla. Leikki-ikäisen kohdalla lapsen pitää jo alkaa opetella muidenkin kyläilypaikkojen tapoja. Näillä on menty meidän lapsen ja sukulaisten lasten kohdalla, kun ovat puolin toisin yökyläilleet.
Usko tai älä ap, ei se sun lapsesi rikki mennyt siitä kun mummonsa koitti ensiksi että nukkuisi yksin. Jos olisi jättänyt itkemään itsensä uneen, niin sillä olisi ollut kauaskantoisempia seurauksia.. Tai sillä että olisivat jo yöpuulle mentyä alkaneet soitella sua hakemaan..
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:50"]
"Meillä on mummojen kanssa ollut alusta asti selvää, että mummolassa on mummolan säännöt, siellä ei nukuta mummon ja vaarin kanssa samassa sängyssä, ei syödä tiettyjä ruokia (vaarilla paha allergia) eikä tehdä pihassa samoja juttuja kuin kotona. Eikä siellä nukuteta, sinne menee niin isot pojat ja tytöt, jotka osaa ja uskaltaa itse mennä nukkumaan. Jos äitiä on ikävä, niin se on OK, mutta mummo tai vaari ei tee asialle mitään, koska jos yökyläilystä sovitaan, siitä sopimuksesta pidetään kiinni."
Minusta tuo kuulostaa lasta ajatellen hyvin loogiselta ja näin lapsi oppii, jo pienestä pitäen, että eri paikoissa on omat sääntönsä, miten ollaan ja käyttäytytään. Kotona on omat sääntönsä, mummolassa omansa, vieraissa kodeissa omat, päiväkodissa ja julkisella paikalla omansa jne.
Jostakin syystä, moni vanhempi pitää tiukasti kiinni kotona olevista säännöista, jotka ovat mahdottomia soveltaa jopa mummolassa tai päivähoidossa. Vai kuvitteleeko ap. päiväkodin henkilökunnan ajan riittävän jokaisen lapsen kenguruhoitoon tai vieri nukuttamiseen, joka on mahdollista kotona, jos on vain 1-2 lasta.
Puhumattakaan lapsen ravintola käyttäytymistä, kun sielläkin lapset peuhaavat ja huutavat kuin omassa kodissaan, viis välittämä muista. Tietenkään tämä ei ole lapsen syy, vaan vanhempien.
Erilaisuus ja eri tapojen oppinen on lapsen rikkautta, jota lapsi tarvitsee myöhemmin elämässään.
[/quote]
Kyse ei ollut nyt säännöistä.
Lähinnä tottumuksista, yleensä äidit tietävät parhaiten missä asiassa lapsi on herkkä ja miten voidaan toimia lapsen edunmukaisesti niin että lapsi ei joudu itkemään turhaan tai olemaan surullinen, pelokas tai ahdistunut.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:50"]
"Meillä on mummojen kanssa ollut alusta asti selvää, että mummolassa on mummolan säännöt, siellä ei nukuta mummon ja vaarin kanssa samassa sängyssä, ei syödä tiettyjä ruokia (vaarilla paha allergia) eikä tehdä pihassa samoja juttuja kuin kotona. Eikä siellä nukuteta, sinne menee niin isot pojat ja tytöt, jotka osaa ja uskaltaa itse mennä nukkumaan. Jos äitiä on ikävä, niin se on OK, mutta mummo tai vaari ei tee asialle mitään, koska jos yökyläilystä sovitaan, siitä sopimuksesta pidetään kiinni."
Minusta tuo kuulostaa lasta ajatellen hyvin loogiselta ja näin lapsi oppii, jo pienestä pitäen, että eri paikoissa on omat sääntönsä, miten ollaan ja käyttäytytään. Kotona on omat sääntönsä, mummolassa omansa, vieraissa kodeissa omat, päiväkodissa ja julkisella paikalla omansa jne.
Jostakin syystä, moni vanhempi pitää tiukasti kiinni kotona olevista säännöista, jotka ovat mahdottomia soveltaa jopa mummolassa tai päivähoidossa. Vai kuvitteleeko ap. päiväkodin henkilökunnan ajan riittävän jokaisen lapsen kenguruhoitoon tai vieri nukuttamiseen, joka on mahdollista kotona, jos on vain 1-2 lasta.
Puhumattakaan lapsen ravintola käyttäytymistä, kun sielläkin lapset peuhaavat ja huutavat kuin omassa kodissaan, viis välittämä muista. Tietenkään tämä ei ole lapsen syy, vaan vanhempien.
Erilaisuus ja eri tapojen oppinen on lapsen rikkautta, jota lapsi tarvitsee myöhemmin elämässään.
[/quote]
Kyse ei ollut nyt säännöistä.
Lähinnä tottumuksista, yleensä äidit tietävät parhaiten missä asiassa lapsi on herkkä ja miten voidaan toimia lapsen edunmukaisesti niin että lapsi ei joudu itkemään turhaan tai olemaan surullinen, pelokas tai ahdistunut.
[/quote]
Pettymykset, surut ja pelotkin kuulivat lapsen elämään, ja niitä joutuu välillä kohtaamaan. Kaikki me olemme joutuneet kohtaamaan lapsena tällaisia. Kullakin ne omat juttunsa mitkä pelottaneet.. Aikuinen ei voi loputtomiin varjella (tai jos haluaa varjella lapsen totaalisesti yksin nukahtamiselta 4-vuotiaana, niin silloin ei kannata viedä yökylään ollenkaan). Se mitä aikuinen voi tehdä tuossa tilanteessa, on muuttaa toimintapaansa kun lapsi selvästi ahdistuu liikaa, kuten mummo teki kun alkoi lukea satuja sitten. Toinen mitä aikuinen voi tehdä, on jutella näistä peloista vaikka jälkikäteen, ja siitä mikä siinä eriityisesti pelotti kun yritti laittaa yksin mummolassa nukkumaan jne.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:58"]
No on kyllä ajat muuttuneet, jos pitää noudattaa pilkuntarkalleen vanhempien neuvoa _neljä_ vuotiaan nukuttamisessa. Ja minä en ole mummo, olen ihan 29-vuotias pienen lapsen äiti.
Mun mielestä alle vuoden ikäisen lapsen hoidossa noudatetaan tarkalleen neuvoja, taaperon kohdalla käytetään jo hieman maalaisjärkeä, mutta esim ruokailuja yms noudatetaan vanhempien toivomalla tavalla. Leikki-ikäisen kohdalla lapsen pitää jo alkaa opetella muidenkin kyläilypaikkojen tapoja. Näillä on menty meidän lapsen ja sukulaisten lasten kohdalla, kun ovat puolin toisin yökyläilleet.
Usko tai älä ap, ei se sun lapsesi rikki mennyt siitä kun mummonsa koitti ensiksi että nukkuisi yksin. Jos olisi jättänyt itkemään itsensä uneen, niin sillä olisi ollut kauaskantoisempia seurauksia.. Tai sillä että olisivat jo yöpuulle mentyä alkaneet soitella sua hakemaan..
[/quote]
Itseasiassa saattoi mennäkkin rikki, lapsi voi kokea erittäin raskaasti tälläisen kokemuksen ja ihan turha sinun on sitä vähätellä. Tälläisiilä kokemuksilla joissa jätetään yksin selviytymään vieläpä vieraassa paikassa ovi kiinni voi olla kauaskantoisia seurauksia seuraavilla yöhoito kerroilla.
En ymmärrä miksi lapsen tunteita aina vähätellään, etkö tajua että lapsen suuri murhe on ehkä aikuselle täysin mitätön, mutta tunne on sama mikä aikusella on jossain oikeassa kriisissä, se sama tunne. Esim. Lasten sydänsuruille nauretaan, olisi varmaan kiva kun joku tulisi nauramaan eron hetkellä....
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:46"][quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:39"]
Minulla kaksi ihanaa lapsenlasta ja ovat vauvasta lähtien olleet yökylässä.Kysyin miniältä ohjeet ja tein sen mukaa.En siis alkanut muuttelemaan mitään ja hyvin on mennyt.Lapset tulevat hymy huulilla meille kun on annan mielelläni nuorillekin omaa aikaa että jaksavat arjen pyörityksessä.Kaikki ruoka jutut pitää kysyä,eikä tarjota mitä haluaa.Hyvät ovat välit meillä ja toivoisin että isovanhemmat ottavat nuoren perheen tyylin asiakseen.Poikani oli erityylinen pienenä kuin nämä pienet mutta jokainen on oma yksilönsä niin sen mukaan mennään.Turvallisuus ennenkaikkea.
[/quote]
Siul o miun luonto, terveisin toinen mummi
[/quote]
Ihanaa!!! Teitä on enemmänkin!
[/quote]
Juu, kyllä meitä vielä riittää, täällä me odotellaan, josko se puhelin taas pirahtais :)
Arviointivirhe joka korjataan mahdollisimman pian on kyllä mielestäni aivan eri asia kun tahallinen huudattaminen ja ylemmyydentuntoinen kommentointi että voi kuule ei äitis nyt auta. Ikävää että äitiä ei kuunnella vaan halutaan tarkoituksellisesti (näyttääkseen oman valtansa) toimia toisin.
Meillä esim. mummo on syöttämässä vauvalle väkisin sokeria vaikka olen moneen kertaan sanonut että ei. 7kk suuhun oli tunkemassa kakkua ja olisi mennyt ellen olisi ollut vieressä ja kerinnyt estämään. Ikävää että tällainen ähäkutti teenpäs vastoin äidin tahtoa - asenne vaikuttaa siihen etten tiedä haluanko jättää niitä kahden.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:50"]
"Meillä on mummojen kanssa ollut alusta asti selvää, että mummolassa on mummolan säännöt, siellä ei nukuta mummon ja vaarin kanssa samassa sängyssä, ei syödä tiettyjä ruokia (vaarilla paha allergia) eikä tehdä pihassa samoja juttuja kuin kotona. Eikä siellä nukuteta, sinne menee niin isot pojat ja tytöt, jotka osaa ja uskaltaa itse mennä nukkumaan. Jos äitiä on ikävä, niin se on OK, mutta mummo tai vaari ei tee asialle mitään, koska jos yökyläilystä sovitaan, siitä sopimuksesta pidetään kiinni."
Minusta tuo kuulostaa lasta ajatellen hyvin loogiselta ja näin lapsi oppii, jo pienestä pitäen, että eri paikoissa on omat sääntönsä, miten ollaan ja käyttäytytään. Kotona on omat sääntönsä, mummolassa omansa, vieraissa kodeissa omat, päiväkodissa ja julkisella paikalla omansa jne.
Jostakin syystä, moni vanhempi pitää tiukasti kiinni kotona olevista säännöista, jotka ovat mahdottomia soveltaa jopa mummolassa tai päivähoidossa. Vai kuvitteleeko ap. päiväkodin henkilökunnan ajan riittävän jokaisen lapsen kenguruhoitoon tai vieri nukuttamiseen, joka on mahdollista kotona, jos on vain 1-2 lasta.
Puhumattakaan lapsen ravintola käyttäytymistä, kun sielläkin lapset peuhaavat ja huutavat kuin omassa kodissaan, viis välittämä muista. Tietenkään tämä ei ole lapsen syy, vaan vanhempien.
Erilaisuus ja eri tapojen oppinen on lapsen rikkautta, jota lapsi tarvitsee myöhemmin elämässään.
[/quote]
Kyse ei ollut nyt säännöistä.
Lähinnä tottumuksista, yleensä äidit tietävät parhaiten missä asiassa lapsi on herkkä ja miten voidaan toimia lapsen edunmukaisesti niin että lapsi ei joudu itkemään turhaan tai olemaan surullinen, pelokas tai ahdistunut.
[/quote]
Pettymykset, surut ja pelotkin kuulivat lapsen elämään, ja niitä joutuu välillä kohtaamaan. Kaikki me olemme joutuneet kohtaamaan lapsena tällaisia. Kullakin ne omat juttunsa mitkä pelottaneet.. Aikuinen ei voi loputtomiin varjella (tai jos haluaa varjella lapsen totaalisesti yksin nukahtamiselta 4-vuotiaana, niin silloin ei kannata viedä yökylään ollenkaan). Se mitä aikuinen voi tehdä tuossa tilanteessa, on muuttaa toimintapaansa kun lapsi selvästi ahdistuu liikaa, kuten mummo teki kun alkoi lukea satuja sitten. Toinen mitä aikuinen voi tehdä, on jutella näistä peloista vaikka jälkikäteen, ja siitä mikä siinä eriityisesti pelotti kun yritti laittaa yksin mummolassa nukkumaan jne.
[/quote]
Voivoivoi, olet siis sitä mieltä että vaikka lapsi pelkää nukkua ovi kiinni niin kyllä lapsen elämään pelkoa ja ahdistusta kuuluu, vaikka se olisi hyvin estettävissä jättämällä ovi auki. Mielestäni kenenkään lapsen pidä kokea kurjia tilanteinteita siksi että niihin täytyy tottua,kyllä aikusena kerkeää saamaan paskaa niskaan tarpeeksi.
Mummot nyt vaan tekevät näin, ja varsin jääräpäisesti. Meille tuli anoppi käymään ja haki jo puoliksi nukkuvan vauvan sängystä vaunuihin ja alkoi keikuttaa. Lapsi karjui väsyneenä, ja mummo jatkoi liekuttelua, vaikka suorastaan huusin jo itsekin väliin, että ei nuku kuin yksin pimeässä huoneessa, ja ihan itse haluaa noin, kun muuten ei nuku. Voi sitä saarnaa, mutta kuuntelin vaan ja odottelin lähtöpäivää. Kyllä raastoi, mutta eipä mitään, välit pysyivät mummolla ja lapsella erittäin lämpiminä mummon kuolemaan saakka. Malttia vaan, vaikka tekis mieli pyöräyttää keinutuoli vastapäivään. -2-