Lue keskustelun säännöt.
Haluan passiivisen synnytyksen
01.08.2014 |
Olenko ainoa, joka halusi synnytyksen, jossa saa vain olla ja muut tekevät/kertovat mitä pitää tehdä milloinkin? Eli niin, että itse olen potilas sängyssä, enkä joudu päättämään mitä kivunlievitystä haluan tai missä asennossa pitää ponnistaa, vaan muut saavat päättää sen puolestani. Monille tällainen tuntuu olevan pahin painajainen, kun "menettää tilanteen hallinnan" tai jotain. Minusta taas tuntuu kauhealta ajatukselta, että joutuisin itse hallitsemaan tilanteen.
Kommentit (13)
No viime kädessä lääkäri ja hoitohenkilökunta päättää synnytyksen kulun, et sinä. Kivunlievityksestä toki päätät, sillä muut eivät voi tietää miltä juuri sinusta tuntuu kulloisessakin tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, minulla ei ole mitään lääketieteellistä syytä saada sektiota, eikä suuri leikkaus innosta muutenkaan (olen ollut leikkauksissa aikaisemmin, enkä uutta halua ellei ole aivan välttämätöntä.)
Ap
No minä olin kyllä noita jotka ei halunneet menettää hallintaa. Minulla kun oli koko ajan vahva tunne siihen että oma kehoni tietää mitä tekee, enkä luottanut lääkäreihin ja kätilöihin läheskään yhtä paljon kuin oman kehoni viisauteen. Esim. minusta oli ahdistavaa että laitettiin ponnistamaan puolimakaavassa asennoss, kun kaikki vaistot huusi että pitäisi olla pystymmässä ja pystyä vähän liikuttelemaan lantiota.
Sektio on passiivinen ja laiskan äidin toive. Itse sain kiireellisen sektion mutta sehän on ihan eriasia. Ei mukavuussektioita koska tarvitaan paljon henkilökuntaa ja on yhteiskunnalle kallista lystiä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 10:20"]
No viime kädessä lääkäri ja hoitohenkilökunta päättää synnytyksen kulun, et sinä. Kivunlievityksestä toki päätät, sillä muut eivät voi tietää miltä juuri sinusta tuntuu kulloisessakin tilanteessa.
[/quote]
Ei siitä kivunlievityksestäkään voi suvereenisti itse päättää. Pyytää voi toki, mutta muut päättävät saatko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 10:25"][quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 10:20"]
No viime kädessä lääkäri ja hoitohenkilökunta päättää synnytyksen kulun, et sinä. Kivunlievityksestä toki päätät, sillä muut eivät voi tietää miltä juuri sinusta tuntuu kulloisessakin tilanteessa.
[/quote]
Ei siitä kivunlievityksestäkään voi suvereenisti itse päättää. Pyytää voi toki, mutta muut päättävät saatko.
[/quote]
On myös tilannekohtaista mitä kivunlievitystä edes voidaan käyttää. Aina ei ehdi saada sitä mitä toivoisi.
On tosi ymmärrettävää, että synnytys ja sen vastuu pelottavat. Sanoisin kuitenkin kaksi lasta synnyttäneenä (ensimmäinen synnytys oli kamala, toinen helppo), että ei kannata ihan tuudittautua siihen, että toiset hoitavat.
Kyllä ne kätilöt ihan oikeasti kertovat sulle, mitä sun pitää tehdä missäkin vaiheessa, mutta ainakin omasta kokemuksesta sanoisin, että se ei ihan riitä. Kannattaa etsiä tietoa synnytyksen kulusta ja rentoutustekniikoista. Koska vaikka ottaisit epiduraalin, se ei tarkoita, että synnytyksesi olisi kivuton sitä ennen tai sen jälkeen (epiduraali ei vie kaikilla kaikkia kipuja, esim. mulla oli ekassa synnytyksessä epiduraali ja hirveä kipu perseessä).
Mulla eka synnytys oli sellainen, että päätökset (esim. epiduraalista, en sitä pyytänyt, tarvinnut tai halunnut) tehtiin ohitseni. Ei ollut kivaa, kun en tiennyt, mitä tapahtui. Se voi kuitenkin sopia sulle.
Tokassa synnytyksessä, joka oli hyvin nopea ja kivulias (avautuminen oli niin nopea), olin paremmin tilanteen tasalla, ja fiilikset oli synnytyksen jälkeen katossa.
TH-henkilökunta tekee kyllä ne tärkeimmät päätökset sun puolestasi: miten sikiön tilaa seurataan, koska ponnistetaan, pitääkö ottaa jotain apuvälineitä ponnistukseen, tehdäänkö sektio. Sulle jää sitten tehtäväksi yrittää helpottaa oloasi, kertoa, haluatko puudutuksia (ensisynnyttäjänä sulle todennäköisesti tarjotaan vain epiduraalia), haluatko jotain muuta kivunlievitystä (kaurapussia, akupunktiota, suihkua tmv.), kertoa, mikä ponnistusasento tuntuu parhaalta.
Ihan passiivinen ei voi eikä kannata olla, mutta henkilökunta pitää kyllä huolen siitä, että olet turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinua estää. Olet vain ja odotat käskyjä, ja jos jotain kysytään, vastaat "Emmätiä".
Et taida olla aikaisemmin synnyttänyt - ap? Valitettavasti on niin, että synnytys on SINUN kehossasi tapahtuva prosessi, jota kukaan muu kuin sinä et voi kokea. Ammattilaiset auttavat, varsinkin akuuteissa tilanteissa, mutta normaalisti etevä synnytys on varmasti positiivisin kokemus sinulle silloin, kun otat siihen aktiivisen otteen. Tiedän monta tapausta, jossa on menty "pää pensaassa" synnyttämään ja luotettu, että kyllä jokainen käänne sitten kerrotaan. Tosi asiassa joudut normaalissa synnytyksessä viettämään pitkiä toveja ihan keskenäsi tuntemustesi kanssa ainoana tukenasi puolisosi - siksi on hyvä, että tunnet esimerkiksi synnytyksen kulun ja vaiheet etukäteen. Itse valmistauduin synnytykseen koko raskausajan joogaten, asioihin perehtyen, kehoani treenaten (esim. välilihan venyttely asiaankuuluvalla öljyllä) ja henkisesti puolisoni kanssa valmistautuen. Lopputulos oli se, että synnytys eteni nopeasti, se oli minulle erittäin positiivinen kokemus ja pystyin synnyttämään ilman kivunlievitystä haluamassani asennossa. Yhteistyö kätilön kanssa oli mahtavaa! Tiesin koko ajan missä mennään ja tunsin oloni vahvaksi. Suosittelen kyllä aktiivista otetta passiivisen sijaan. Jos nyt vähän vedetään mutkia suoriksi, niin eihän sinulle vessassa käydessäkään kukaan muu voi ohjeistaa, että nyt tikistä tikistä niin se tulee ulos, vaan kyse on sinun kehosi ohjaamasta luonnollisesta prosessista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdet synnyttämään avoimin mielin ja kerrot kätilöille, että otat mielelläsi ehdotukset vastaan, mitä tulee vaikka nyt siihen kivunhoitoon. Itse luotin kätilöihin ja jollain tavalla ensisynnyttäjänä olin "passiivinen" siinä mielessä, ettei minulla ollut toivelistaa tai jotain ehdottomia juttuja mitä haluan/en halua synnytyksessäni tapahtuvan. Etukäteistietoa olin tietenkin hakenut synnytyksen kulusta ja kivunlievityksestä. Toista lasta synnyttäessä minulta jo selvästi odotettiin omia ehdotuksia kivunlievitykseen ja synnytyksen kulkuun.
Ape löysi vanhan ketjunsa, johon ei aiemmin ehtinyt vastaamaan.
Olen synnyttänyt ja tällä hetkellä odotan toista. Avasin ketjun, koska muutama tuttavani kauhisteli, kun nyt raskausaikana puhuimme synnytyksistämme. Hän oli suunnilleen sitä mieltä, että "voi kauhea, tuo on juuri tuollainen medikalisoitunut synnytys, jossa äiti on potilas eikä aktiivinen toimija" tms. Minusta synnytys oli ihan ok, kutakuinkin sellainen joksi olin sen kuvitellutkin. Olisin tyytyväinen, jos toinenkin olisi samankaltainen.
Enkä valmistautunut synnytykseen mitenkään erikoisesti, ammattini puolesta tosin tiesin noista kivunlievitysmenetelmistä (lääketieteellisistä sellaisista).
Muita kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisään vielä, että tunnen kyllä ammattini puolesta myös synnytyksen normaalin kulun (ts. sen verran, mitä opintoihini on kuulunut, en kuitenkaan työkseni ole missään tekemisissä synnytysten kanssa). Mutta joogat, mielikuvaharjoittelut, hypnoosivalmennukset, rentoutusharjoitukset, välilihan öljyilyt ym - ei kiitos.
Ap
Eikö sektio olisi hyvä vaihtoehto?