Tyytyäkö tähän suhteeseen vai alkaako etsiä parempaa?

Eli perustylsä, järkiperäisellä päätöksellä valittu puoliso jonka kanssa ei ole koskaan sitä ylintä top 10% laatuaikaa.

Älä ala katkeraksi kuten mammat täällä - vaihtoon.

Millaista oli seksi alussa?

Mikä saattoi teisät yhteen?

Olisiko siihen paluuta?

Vähän sama tilanne, tosin seksiä on enemmän, mies ei vaan sytytä ulkoisesti, eikä ole kiinnostunut sitä ehostamaankaan niin pattitilanteessa ollaan. Juttelu ei ainakaan toistaiseksi ole tuonut mitään parannusta.

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli seksi alussa?

Mikä saattoi teisät yhteen?

Olisiko siihen paluuta?

Tunnettiin muissa merkeissä, ja lähinnä se, että hän ihastui minuun  ja yritti aika pitkään minua. Ja kun tuntui että oltiin niin samalla aaltopituudella, niin jotenkin sitä kautta päädyttiin sitten aloittamaan seurustelu. Eli tavallaan oltiin ensin kavereita. Ei se seksi koskaan intohimoista ole ollut, mutta alussa sitä oli vähän enemmän, ja oli se vähän erilaista. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli alkuinnostusta, ja koska itselläni oli pitkähkö sinkkukausi takana, oli vaan ihanaa kun sitä seksiä vihdoin oli toisen ihmisen kanssa - itselläni kun ei oikein toimi yhden illan jutut tms. Seksissä ollaan kyllä kokeiltu kaikenlaista, mutta ollaan ehkä vähän liian erilaisia. Alussa se ei haitannut. Mutta oli alussa sellaista innostusta ja oli ihanaa kun oli suhde, suutelemista, seksiä, romantiikkaa... Kyllähän se tuntui eityiseltä.

Läheisriippuvaisuuteen voi saada apua.

Vierailija kirjoitti:

Eli perustylsä, järkiperäisellä päätöksellä valittu puoliso jonka kanssa ei ole koskaan sitä ylintä top 10% laatuaikaa.

Älä ala katkeraksi kuten mammat täällä - vaihtoon.

Tätä olen vähän pelännyt, että johtuuko ongelmat siitä, ettei itsellä ollut alussakaan sellaista huumaa. Jos tämä nyt sitten on se kuuluisa "järkisuhde". Ikävä tosin ajatella niin, koska välitän hänestä suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli seksi alussa?

Mikä saattoi teisät yhteen?

Olisiko siihen paluuta?

Tunnettiin muissa merkeissä, ja lähinnä se, että hän ihastui minuun  ja yritti aika pitkään minua. Ja kun tuntui että oltiin niin samalla aaltopituudella, niin jotenkin sitä kautta päädyttiin sitten aloittamaan seurustelu. Eli tavallaan oltiin ensin kavereita. Ei se seksi koskaan intohimoista ole ollut, mutta alussa sitä oli vähän enemmän, ja oli se vähän erilaista. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli alkuinnostusta, ja koska itselläni oli pitkähkö sinkkukausi takana, oli vaan ihanaa kun sitä seksiä vihdoin oli toisen ihmisen kanssa - itselläni kun ei oikein toimi yhden illan jutut tms. Seksissä ollaan kyllä kokeiltu kaikenlaista, mutta ollaan ehkä vähän liian erilaisia. Alussa se ei haitannut. Mutta oli alussa sellaista innostusta ja oli ihanaa kun oli suhde, suutelemista, seksiä, romantiikkaa... Kyllähän se tuntui eityiseltä.

Eli kaipaat huomiota?

Ota jännä mies.

Missä mahtaisi olla varastossa sellaisia täyden kympin miehiä, että niitä riittäisi jokaiselle tavis-avmammalle, joka pohtii ei-ihan -täydellisen kumppanin vaihtamista ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli seksi alussa?

Mikä saattoi teisät yhteen?

Olisiko siihen paluuta?

Tunnettiin muissa merkeissä, ja lähinnä se, että hän ihastui minuun  ja yritti aika pitkään minua. Ja kun tuntui että oltiin niin samalla aaltopituudella, niin jotenkin sitä kautta päädyttiin sitten aloittamaan seurustelu. Eli tavallaan oltiin ensin kavereita. Ei se seksi koskaan intohimoista ole ollut, mutta alussa sitä oli vähän enemmän, ja oli se vähän erilaista. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli alkuinnostusta, ja koska itselläni oli pitkähkö sinkkukausi takana, oli vaan ihanaa kun sitä seksiä vihdoin oli toisen ihmisen kanssa - itselläni kun ei oikein toimi yhden illan jutut tms. Seksissä ollaan kyllä kokeiltu kaikenlaista, mutta ollaan ehkä vähän liian erilaisia. Alussa se ei haitannut. Mutta oli alussa sellaista innostusta ja oli ihanaa kun oli suhde, suutelemista, seksiä, romantiikkaa... Kyllähän se tuntui eityiseltä.

Eli kaipaat huomiota?

En usko, että sen enempää kuin ihmiset yleensä. Lähinnä romantiikkaa, seksiä ja kyllä kumppanuutta myös.

Kasvun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Missä mahtaisi olla varastossa sellaisia täyden kympin miehiä, että niitä riittäisi jokaiselle tavis-avmammalle, joka pohtii ei-ihan -täydellisen kumppanin vaihtamista ?

Siis sehän tässä onkin, että koen kumppanini olevan suunnilleen täydellinen!

Tässä oma kokemukseni:

Kaikki miehet tuntuvat kiinnostuvan, niitä pyörii ympärillä häiriöksi asti ja yrittävät iskeä vaikka olisivat varattuja. Sitten niistä vapaista koitan valikoida parhaan.

Otan ujon nörttipojan enkä supliikkia pelimiestä. Hän ei ole muutaman kuukauden päästä enää ujo vaan alkaa lehmittelyt ym. haukkumiset. Hän ei halua seksiä. Käyttäytyy yhä ujosti muiden seurassa mutta kun jäämme kaksin alkaa mollaaminen. Haukkuu tyhmäksi jatkuvasti ja ihmettelee miksi naiset aina ovat niin huonoja, kun sinnittelen koodausten kanssa jotka itselle tuntuvat vaikeilta. Ei koskaan vastaa mitään jos häneltä kysyy jotain.

Tämä menee vaihtoon. Otetaan uusi kunnollisen oloinen ujo poika joka kainosti pyytää ulos. Hänkään ei halua seksiä, vaan ainoastaan välillä näyttää kavereille että mulla on tämmönen. En saa panna myöskään muita = en ketään. Hänkin alkaa haukkua tyhmäksi kun keskustelemme enemmän ja selviää etten osaa kehittää tekoälyä kovin hyvin.

Seuraavaksi otan varmaan sitten jonkun niistä pelimiehistä, vaikka tiedän jo valmiiksi miten siinä käy...

Miehesi tuntuu sinusta kaverilta ja kaverisuhteelta. Tee siitä sellainen virallisesti. Keskittykää saamaan välillenne hyvä ero (terapiassa), jonka jälkeen voitte jatkaa kaikkea sitä mikä teidän välillä toimii. Seuraa ja keskusteluja, ystävyyttä ja kunnioitusta.

Avaa silmät ja ole avoin todelliselle seksuaaliselle intohimoiselle rakkaudelle. Se on raskaampaa, kipeämpää ja repivää, mutta antaa sinulle sata kertaa enemmän. Loppupeleissä huomaat, että et kadu.

Kävikö minulle tuuri että toteutin hyvän eron ja löysin itselleni intohimoisen kumppanin jota haluan ja joka palvoo minua? Tuskin. Se sama voi tapahtua myös sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä oma kokemukseni:

Kaikki miehet tuntuvat kiinnostuvan, niitä pyörii ympärillä häiriöksi asti ja yrittävät iskeä vaikka olisivat varattuja. Sitten niistä vapaista koitan valikoida parhaan.

Otan ujon nörttipojan enkä supliikkia pelimiestä. Hän ei ole muutaman kuukauden päästä enää ujo vaan alkaa lehmittelyt ym. haukkumiset. Hän ei halua seksiä. Käyttäytyy yhä ujosti muiden seurassa mutta kun jäämme kaksin alkaa mollaaminen. Haukkuu tyhmäksi jatkuvasti ja ihmettelee miksi naiset aina ovat niin huonoja, kun sinnittelen koodausten kanssa jotka itselle tuntuvat vaikeilta. Ei koskaan vastaa mitään jos häneltä kysyy jotain.

Tämä menee vaihtoon. Otetaan uusi kunnollisen oloinen ujo poika joka kainosti pyytää ulos. Hänkään ei halua seksiä, vaan ainoastaan välillä näyttää kavereille että mulla on tämmönen. En saa panna myöskään muita = en ketään. Hänkin alkaa haukkua tyhmäksi kun keskustelemme enemmän ja selviää etten osaa kehittää tekoälyä kovin hyvin.

Seuraavaksi otan varmaan sitten jonkun niistä pelimiehistä, vaikka tiedän jo valmiiksi miten siinä käy...

Tällainen kuulostaa tosi ikävältä! Onneksi olet laittanut vaihtoon tuollaiset.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi tuntuu sinusta kaverilta ja kaverisuhteelta. Tee siitä sellainen virallisesti. Keskittykää saamaan välillenne hyvä ero (terapiassa), jonka jälkeen voitte jatkaa kaikkea sitä mikä teidän välillä toimii. Seuraa ja keskusteluja, ystävyyttä ja kunnioitusta.

Avaa silmät ja ole avoin todelliselle seksuaaliselle intohimoiselle rakkaudelle. Se on raskaampaa, kipeämpää ja repivää, mutta antaa sinulle sata kertaa enemmän. Loppupeleissä huomaat, että et kadu.

Kävikö minulle tuuri että toteutin hyvän eron ja löysin itselleni intohimoisen kumppanin jota haluan ja joka palvoo minua? Tuskin. Se sama voi tapahtua myös sinulle.

Niin, saatat olla oikeassa. Ehkä tämä tosiaan on enemmän kaverisuhde, niin ikävää kuin se onkin. Itselläni on kokemusta kyllä myös intohimoisista suhteista, eli tiedän mistä on kyse. Ja onhan se totta, että sellainen antaa enemmän - ja sellaista kyllä kaipaan nytkin. Ilmiesestikään se ei vaan nykyisen kanssa toteudu.

Elämme vain kerran, ei kannata hukata sitä. "Järkisuhteissa" ei ole mitään järkeä enää nykyään, ei tarvita puolisoa elättämään.

Vierailija kirjoitti:

Elämme vain kerran, ei kannata hukata sitä. "Järkisuhteissa" ei ole mitään järkeä enää nykyään, ei tarvita puolisoa elättämään.

Joo, ei ole kyse siitä, että olisin riippuvainen puolisosta elättäjänä. Emme asu yhdessä ja tulen ihan hyvin toimeen omillani, en tarvitse kumppanilta taloudellista apua. Lähinnä tässä on yhdistävänä tekijänä henkinen yhteensopivuus.

Kuulostaa että olette erilaisia, myös toiveilta ja sinulla ei ole kiinnostusta, eikä kipinää löydy. Ero voisi antaa kummallekin mahdollisuuden löytää sopivan kumppanin, myös henkisesti sopivan.

Oletko miettinyt, että minkä luonteisten ihmisten kanssa sinulla usein on sitä seksuaalista kemiaa? Ja miksi nuo suhteet eivät ole kestäneet? Olennaisinta on, että tulisi kohdelluksi hyvin niiden kanssa joiden kanssa kipinöi.