Laitetaanko vastasyntynyt aina automaattisesti äidin rinnalle?

Meillä on molemmat olleet ensin isän sylissä. Ei olla tätä toivottu, mutta kätilö on ottanut mitat, pyyhkinyt pahimmat liat pois ja antanut vauvan isälle siksi aikaa kun tikkaa, tuikkaa mulle vitamiinit ja mitä siinä nyt on. Viimeksi oikein pyysin, että olisin saanut vauvan heti syliin, mutta kätilö sanoi että annetaan isälle siksi aikaa, että hän hoitaa jälkijutut.

Ja ehtiihän sitä vauvaa sitten sylitellä.

Ihokontakti on tärkeää vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Tuo pitää kertoa etukäteen

Hyvä tietää kun ei ole aiempaa kokemusta

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat pois oman lapsesi? Kovin surullista tuolainen.  : (

Lapsethan on ihania, omat ainakin!

Psskamyrsky syntyy sanon mitä vaan mutta en voi pitää vahinkolasta, jota en voi koskaan rakastaa. Näin on parempi, on parempi etten edes näe vauvaa sen synnyttyä koska heti kun lapsi on ulkona haluan aloittaa oman elämäni puhtaalta pöydältä. Lapset (halutut lapset) ovat ihania mutta en ole valmis äidiksi. En halua elää kädestä suuhun, sossun rahoilla enkä kelankaan. Tiedän olevani psskin ihminen, mutta uskon että lapsi saa hyvän kodin rakastavasta perheestä, mutta minä en ole sellainen.

Tietysti ja ota vauva rinnalle, vaikka se tuntuu nyt pahalta, se on ensimmäinen kohtaaminen ja se pitää ylittää, jos et näin toimi, niin yrität vaan välttää luomasta suhdetta lapseen. Myös ensimmäinen ateria rinnasta on vauvalle elintärkeää, muiden äitien luovuttama maito ei anna niitä vastaaineita mitkä ovat juuri sinun vauvallesi luotu. Imetyksen tuki ryhmään kannattaa liittyä heti, doula olisi varmasti parasta saada jo raskausaikana tueksi. Rinnat ovat luonnollisesti vauvaa varten, se että imettää ei ole seksuaalinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Trolliko olet? Jos annat vauvan pois niin miksi vauvan isä ottaisi sitten hänet syliin?

Jos vauva annetaan adoptioon niin yleensä sermi erottaa äidin ja isän. He eivät näe vauvaa lainkaan..

Tilanne on äärimmäisen vaikea eikä mitenkään yksiselitteinen. Lapsella on isä, joka tietää että minusta ei ole äidiksi enkä muuta mieltäni. Miehelle olen sanonut että haluan antaa vauvan pois ellei isä ole halukas ja kykeneväinen huolehtimaan lapsesta yksin. Minä häivyn hiljaa pois heti kun vauva on ulkona maailmassa.

Sinä et ole paska ihminen kun annat lapselle elämän jota et itse voi tarjota. Kaikki tuki ja voima halaus sinulle, älä jää yksin asian kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita synnytystoivelistaan. Oletko antamassa lapsen pois? Yritän miettiä mikset halua lasta syliin. Käy asia läpi etukäteen kätilöiden kanssa.

Annan lapsen pois. Mitä nopeammin koko prosessi tapahtuu sen paremmin voin ja pystyn jatkamaan elämääni.

Mä pyytäisin sektion nukutuksess tuossa tapauksessa. Synnytys itsessään on tosi raskas kokemus ja vauvasta luopuminen vielä raskaampaa. Synnytin alateitse ja myöhemmin annoin lapsen adoptioon, siitä jäi kammo, jonka sain käsiteltyä ja seuraava synnytys oli myös alateitse, mutta se on ollut todella raskas tie kulkea. Mutta adoptio on ollut ehdottomasti oikea ratkaisu juuri silloin. Lapsi on saanut juuri niin hyvän elämän kuin hänelle toivoi, mitä en silloin voinut itse antaa.

Esikoiseni kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä. Ponnistusvaiheen alkaessa pyysin, ettei kuollutta lasta nostettaisi rinnalle. Ei nostettu.