Olen 21-vuotias ja mieheni 35. Mikä teitä tässä kismittää?

Ei mikään. En ole ennakkoluuloinen.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 18:27"]Mieheni ei ole epäkypsä tai jälkeenjäänyt, kuten täällä väitetään. Eikä hän käytä minua hyväkseen, vaan rakastamme toisiamme.

Millä oikeudella tuomitset suhteemme??

[/quote]

En tuomitsekaan. Hyvä juttu!

T. Mies

Eihän tuo ole edes paha ikäero. Jos molemmat ovat täysi-ikäisiä, niin kellään ei ole sanomista. 

No suhde tuskin jatkuu kun tuosta vähän vanhenet :c

Ei mikään, miksi kismittäisi.

Öö... ei mikään?

Minun 45-vuotiaan ystäväni uusi poikaystävä on 28 :) Jos toimii niin sitten toimii. Pääasiahan se on, ettei ikäero suhteen osapuolia haittaa.

Olen 35 ja poikaystävä 22, revi siitä...; )

Mies on vajaasti aikuistunut ja haluaa heikon, kokemattoman naisen. Nuorta naista on helmpompi käyttää. Mies ei voi olla kovin kypsä.

Minua kismittää se kun sinä kirjoitat tänne tuollaisesta mitäänsanomattomasta asiasta sata kertaa. Huomenna vai joko tänään uudestaan?

Ei mikään, jos suhde on alkanut sinunkin ollessa täysi-ikäinen. Jos taas olit jotain 13 aloittaessanne suhteen, niin on se vähän karmivaa. 

Tiedän yhden 24 vuotiaan jonka kumppani on viisikymppinen. Sitä ihmettelen! Teidän ikäero on mielestäni ihan normaalin kuuloinen.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 19:12"]

Mies on vajaasti aikuistunut ja haluaa heikon, kokemattoman naisen. Nuorta naista on helmpompi käyttää. Mies ei voi olla kovin kypsä.

[/quote]

Tai sitten mies on elämästä viisastunut ja haluaa perustaa onnellisen perheen puhtaalta pöydältä. Siksi haluaa kiertää ikäisensä pahansuovat katkerat ämmät, joiden lisääntymiskello tikittää vaimeasti jo illan viimeistä minuuttia.

Minä aloin 19 vuotiaana seurustelemaan 30v kanssa.

Olimme 5v yhdessä, jopa kihloissa mutta miestä kiinnosti joka viikonloppuinen kännääminen ja kavereiden kanssa hengailu kuin koti ilta minun kanssa.

Naimisiinmenosta taikka lapsista puhettakaan.

Kun erosimme oli hän jo melkein 35 ja halusi elää kuin 18-20v, minua tämä ei kiinnostanut pätkääkään joten jätin hänet.

Pari vuota myöhemmin minulla on ihana aviomies ja lapsi jota olin toivonut mutta parempi näin.

Kesti 5v tajuta minkä urpon kanssa olin seurustellut ja parasta tässä on että hän seurustelee nyt minuakin monta vuotta nuoremman kanssa.

Eli uus höynäytettävä jota varmaan kosii ja vannoo vaikka mitä mutta jatkaa samalla tavalla eikä suostu aikuistumaan.

Tässä siis vain minun kokemukseni 10v vanhemman kanssa.

No ei siinä mitään, ehket olisi oman ikäistä miestä saanutkaan.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 19:18"]

Tiedän yhden 24 vuotiaan jonka kumppani on viisikymppinen. Sitä ihmettelen! Teidän ikäero on mielestäni ihan normaalin kuuloinen.

[/quote]

Vaikka ikäerot eivät yleensä kiinnitä minuun paljon huomiota (paitsi jos pariskunnan välillä on todella selvä kypsyysero tai näyttää ilmiselvältä, että vanhempi puolisko on lähinnä nuoremman puoliskon fyysisistä avuista kiinnostunut: se ällöttää), niin kieltämättä nämä "Jasmin Mäntylä ja kuusikymppinen Dennis" -tyyliset pariskunnat aiheuttavat minussa sisäistä ihmetystä. Pidän toki mölyt mahassani, mutta silti.

Hih, ihan sama ikäero kuin minulla ja miehelläni. 10 vuotta olemme olleet yhdessä :) En siis lähde tuomitsemaan. Toivottavasti teidänkin rakkautenne kestää yleisestä paheksunnasta huolimatta.

Olen 20v ja mies 34v.. Meillä menee loistavasti ♥