Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kukaan katunut eroa lapsen/lasten isästä?
Kommentit (16)
Katumus on yksi osa suruprosessia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan. Otin takaisin ja kaduin sitä 5x enemmän, sillä mustamaalaus ja väärinteot mitä oli minua kohtaan eroaikana viljellyt, tulivat tietysti miehen mukana takaisin elämääni
Raamatussakin neuvotaan, että älä katsele peräpeiliin. Jos olet heivannut miehen elämästäsi, niin siihen on ollut hyvä syy
Vierailija kirjoitti:
Katumus on yksi osa suruprosessia.
Yleensä eron toinen vaihe, vieroittautuminen muistuttaa huumeriippuvuudesta vieroittautumista. Tässä vaiheessa jätetty huutaa ja kaipaa menetetyn puolisonsa perään.
Ei ole kaduttanut. Miksi pitäisi? Puhet suruprosessista on kertoo kyllä jostain ihan muusta kuin erosta. Läheisriippuvuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katumus on yksi osa suruprosessia.
Yleensä eron toinen vaihe, vieroittautuminen muistuttaa huumeriippuvuudesta vieroittautumista. Tässä vaiheessa jätetty huutaa ja kaipaa menetetyn puolisonsa perään.
Tämähän on ihan eri asia, jos on jätetty.
Vanhemmat erosivat .... blaablaablaa. Isällä uusi, avokki. Isä sitten, kuolinvuoteella tunnusti, että hän teki väärin, sekä minua ja äitiä kohtaan. Siis 58 vuotta meni siitä.
Sanoin joskus kännissä, kuules faija, olen antanut sulle anteeksi jo kauan aikaa sitten. (käsitin, että halusi sitä anteeksiantoa .... ja liittyy myös tuohon usko/uskontokeskusteluun mitä oli - tsemppasin niin paljon häntä, kun omat/koneen voimat olivat tiukoilla).
(kysyin, et jaksaako tämä kone nyt vetää, kun koukussa on niin paljon tonneja? - Vastasi siihen, et tämähän oikein peto vetämään :) (häneltä usko meinasi loppua, sain tsempattua häntä, koneen voima).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katumus on yksi osa suruprosessia.
Yleensä eron toinen vaihe, vieroittautuminen muistuttaa huumeriippuvuudesta vieroittautumista. Tässä vaiheessa jätetty huutaa ja kaipaa menetetyn puolisonsa perään.
Tämähän on ihan eri asia, jos on jätetty.
Särkyminen on kriisin ensimmäinen vaihe, jolloin matto on vedetty jalkojen alta ja elämä on yhtäkkiä menettänyt merkityksensä. Pettämisestäkin eheytyminen sisältää useita vaiheita. Kriisin alussa koettu viha on heikkoa uhrin vihaa ja siihen ei kannata jäädä vellomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katumus on yksi osa suruprosessia.
Yleensä eron toinen vaihe, vieroittautuminen muistuttaa huumeriippuvuudesta vieroittautumista. Tässä vaiheessa jätetty huutaa ja kaipaa menetetyn puolisonsa perään.
Tämähän on ihan eri asia, jos on jätetty.
Särkyminen on kriisin ensimmäinen vaihe, jolloin matto on vedetty jalkojen alta ja elämä on yhtäkkiä menettänyt merkityksensä. Pettämisestäkin eheytyminen sisältää useita vaiheita. Kriisin alussa koettu viha on heikkoa uhrin vihaa ja siihen ei kannata jäädä vellomaan.
Naiset esittää uhria ja nauttivat siitä. Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita on jonkin sortin narsisti. Kaikkia narsisteja yhdistää se, että heillä minuus on voimakkaasti riippuvainen muista ihmisistä. Tämä voi näyttäyttyy huomion hakemisena ikuisena uhrina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on mahdollista että tulee erilaisia tunteita.
Pääkysymys olisi se että miksi sinä kadut sitä eroa?
Vastaa tähän rehellisesti itsellesi.
Monia harmittaa talousasiat esimerkiksi.
En kyllä hetkeäkään, hyvänen aika. Sitä olen kyllä katunut, etten jo nuorena raakannut tarkemmin. Paperilla hyvä nyt vain ei riitä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katumus on yksi eron vaiheista.
Kyllä onkin ja harmitus tai pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan. Otin takaisin ja kaduin sitä 5x enemmän, sillä mustamaalaus ja väärinteot mitä oli minua kohtaan eroaikana viljellyt, tulivat tietysti miehen mukana takaisin elämääni
Raamatussakin neuvotaan, että älä katsele peräpeiliin. Jos olet heivannut miehen elämästäsi, niin siihen on ollut hyvä syy
Kyllä näinkin. Tilanteita on erilaisia, joillekin on selvää että takaisin en ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asut kerrostalossa niin on siellä todennäköisesti, kysele naapureiltasi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaduttanut. Miksi pitäisi? Puhet suruprosessista on kertoo kyllä jostain ihan muusta kuin erosta. Läheisriippuvuudesta?
Ei vaan yhteisestä historiasta. Varmasti saattaa olla niin naisia kuin miehiä joiden aiempi parisuhde on ollut niin hirveä ja kamala, ettei halua sanoa mitään positiivista saati edes neutraalia ex-kumppanistaan ja mahd. lapsiensa 2. vanhemmasta. -Kitenkin jos vuosien päästä on edellä kuvatulla tavalla haluttomuus tai kyvyttömyys sanoa ex-kumppanista mitään edes neuraalia -jos nyt ylipäätään- jossain kohtaa, jotain pitäsi sanoa hänestä jotain- niin kyllä minä itse ainakin päitäisin tuota -onko oikea sana- toisen tunnelukkoa, jonkinlaosena red flaggina (varoitusmerkkinä tosiesta/ tosien käytöksestä).
Mutta näin on tietysti minun helppoa sanoa kun en ole koskaan elänyt tai olut ni-in kamala ja hirveässä parisuhteessa, että tällaiseen olisi itselleni muodostunut tarve.
Tai ainakin mieleeni saattasii nousta kysymys, että mitä en tiedä? - Miten heidän parisuhteensa mahd- ikinä edes syntyi? - Ja edelleen, mitä hän haluaa minusta? - Onko minua odotettavissa kenties terapeutin rooli hänelle, vai mikä?
Sinkkumies
Katumus on yksi eron vaiheista.