Naisten vinkit miehille eivät nyt vaan toimi: Ole vaan oma ittesi, alenna rimaa, pidä huoli hygeniasta jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Minäkin olen introvertti mutta haluan sosiaalisesti rikkaan elämän. Haastan itseäni sen suhteen ihan joka päivä. Ei introverttiys ole yhtä kuin yksinäinen ja tyhjä elämä.

Siis edelleenkin, puhuin tuossa kahdesta eri asiasta. Inrtoverttiys oli toinen ja kiinnostamattomuus oli toinen. Tähän kun vielä lisätään masennus, eli käytännössä voimavarat ovat nollissa, joten luonnollisesti se itseni haastaminen on hankalampaa kuin keskivertoihmisellä. Tässä vain on ristiriitana se, että nimenomaan se elämän hankkiminen on suunnilleen ainoa keino päästä masennuksesta eroon. (Huomaan, että tässäkin masentunutta syyllistetään siitä, että hän ei vain reipastu.) 

Tuo syyllistäminen on puhtaasti oma kuvitelmasi, kirjoittaja ei mitenkään syyllistänyt sinua.

Huomaat kai että introverttiyden mainitseminen tuossa yhteydessä sekoittaa, kun kaikki tulkitsevat että selität apatiaasi introverttiydellä.

Juu, huomasin, että ne tulkittiin samaksi asiaksi. Ja-sanalla nimenomaan tuossa tarkoitin, että inrtoverttiyden lisäksi minulla on ongelmana se kiinnostamattomuus. 

Ja tuolla syyllistämisellä viittasin tuohon, kun joku tuli kertomaan, miten asia on niin simppeli, että voi vain haastaa itsensä, vaikka nimenomaan mainitsin masennukseni. 

Ja tuo kirjoittaja ilmaisi hyvin, hyvin selkeästi puhuvansa ainoastaan introverttiydestä ja siitä miten hän introverttinä haastaa itseään sosiaalisiin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Kyllä sanoit. Muistutit että osa ihmisistä on introverttejä ja sitten aloit luetella miten sinua ei kiinnosta mikään. Olisit vain todennut alkuun että osalla ihmisistä on mt-ongelmia. Introvertit eivät liity asiaan mitenkään.

Lääkkeeksi mielenterveysongelmiin sopivat lääkkeet. Ja terapia. Ei kumppanin etsiminen.

Ihanko totta?! Olen masentunut. En idiootti. 

Ja minä en siis ole etsimässä kumppania. Kysyin vain, miten se elämä hankitaan, kun siitä joku tuolla mainitsi. 

Näytät sinä olevan idiootti, kun tuossa ilmoitit että sinun pitäisi hankkia elämä lääkkeeksi masennukseen. Nyt sitten riehut, kun sinulle sanotaan että ammattiapu on ratkaisu. Ja se jolta kyselit, antoi ns elämän hankkimisen ohjeeksi kumppanin löytämiseen. Ja nyt ilmoitat että et edes halua kumppania. Sekavaa.

Anna olla. Ei se niin vakavaa ole. Turha tässä on tukea tarvitsevaa ihmistä nimitellä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne vinkit toimii, mutta ei niillä ole merkitystä, jos kaikki muu ei ole kunnossa. 

Mies, joka on muuten niin alhaisella tasolla, että ei saa mitään huomiota ei tee noilla vinkeillä mitään.

Ja pitää muistaa myös, että iän myötä naisten vaatimukset kasvavat. Ehkä ulkonäkövaatimuksista voidaan tinkiä, mutta sitten sen tilalle pitää löytyä elämänhallintaa, ammatillista menestystä, hyvä suhdehistoria, miehisyyttä ja muutenkin menestystä elämässä.

MInun nähdäkseni jos pariutumista verrataan autonajamiseen tai talonrakentamiseen niin ajaminen ja rakentaminen on se helpoin osuus. On niin eri asia olla parisuhteessa kuin saada se alulle. Ehkä näin on vain oltava mutta ei se mikään tae optimaalisuudesta ole. Ei ole vain sellaista kulttuuria, varmaan missään, että kaikki vapaat ja parisuhteelle edes jonkinlaista kiinnostusta osoittavat voisivat julkituoda asiaa miellyttävällä ja helpolla tavalla. Ehkä lähimmäksi tätä on päästy entisaikojen lavatanssikulttuurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras neuvo pariutumiseen, minkä kenelle tahansa voi antaa, on tehdä oman ulkonäön kehittämisestä prioriteetti. Todellinen hottis ei KOSKAAN jää ilman seuraa. Eri asia on, onko se halutunlaista seuraa.

Ei se pelkkä hottis riitä pariutumiseen.

Pitää miehessä muutakin  olla kuin komea ja hyvänäköinen ulkonäkö.

Pitää olla tarpeeksi  tavaraa korvien välissä.

Mitä helvettiä joku muka tekee hyvännäköisellä, mutta tyhmällä miehellä.

Tyhmä mies on sellainen, joka ei hoksaa nopeasti asioita, ei osaa toimia yllättävissä tilanteissa, ei kykene auttamaa hätätilassa muita.  Ei osaa neuvoa edes omia lapsiaan koulutehtävissä. Jne.

Muutakin. Eli ilman oikeanlaista ulkonäköä tippuu jatkosta heti.

Huomatkaa kuinka naisille esimerkiksi älykäs pohtijamies ei ole älykäs, vaan pitää olla nopeasti reagoiva toimintasankari ja sukeluuksien sutkauttelija joka osaa heittää tyhjänpäiväistä small talkkia asiasta kuin asiasta.

Vähän sellainen James Bond.

Kuka katselee Bondeja? Miehet. Mua ei voisi tosielämän bonditkaan vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Kyllä sanoit. Muistutit että osa ihmisistä on introverttejä ja sitten aloit luetella miten sinua ei kiinnosta mikään. Olisit vain todennut alkuun että osalla ihmisistä on mt-ongelmia. Introvertit eivät liity asiaan mitenkään.

Lääkkeeksi mielenterveysongelmiin sopivat lääkkeet. Ja terapia. Ei kumppanin etsiminen.

Ihanko totta?! Olen masentunut. En idiootti. 

Ja minä en siis ole etsimässä kumppania. Kysyin vain, miten se elämä hankitaan, kun siitä joku tuolla mainitsi. 

Näytät sinä olevan idiootti, kun tuossa ilmoitit että sinun pitäisi hankkia elämä lääkkeeksi masennukseen. Nyt sitten riehut, kun sinulle sanotaan että ammattiapu on ratkaisu. Ja se jolta kyselit, antoi ns elämän hankkimisen ohjeeksi kumppanin löytämiseen. Ja nyt ilmoitat että et edes halua kumppania. Sekavaa.

Anna olla. Ei se niin vakavaa ole. Turha tässä on tukea tarvitsevaa ihmistä nimitellä.

Joo, kun joku ilmoittaa olevansa masentunut, häneltä pitää kiltisti kuunnella vittuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Kyllä sanoit. Muistutit että osa ihmisistä on introverttejä ja sitten aloit luetella miten sinua ei kiinnosta mikään. Olisit vain todennut alkuun että osalla ihmisistä on mt-ongelmia. Introvertit eivät liity asiaan mitenkään.

Lääkkeeksi mielenterveysongelmiin sopivat lääkkeet. Ja terapia. Ei kumppanin etsiminen.

Ihanko totta?! Olen masentunut. En idiootti. 

Ja minä en siis ole etsimässä kumppania. Kysyin vain, miten se elämä hankitaan, kun siitä joku tuolla mainitsi. 

Näytät sinä olevan idiootti, kun tuossa ilmoitit että sinun pitäisi hankkia elämä lääkkeeksi masennukseen. Nyt sitten riehut, kun sinulle sanotaan että ammattiapu on ratkaisu. Ja se jolta kyselit, antoi ns elämän hankkimisen ohjeeksi kumppanin löytämiseen. Ja nyt ilmoitat että et edes halua kumppania. Sekavaa.

Siis missään vaiheessahan en sanonut, että haluan ohjeita kumppanin löytymiseen. Puhuin ainoastaan siitä elämän hankkimisesta. Ja kyllä, se nimenomaan on se hoito masennukseen. Lääkkeet ja terapia ovat vain tukitoimia. Itse se työ pitää tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helv... kato nyt suurinta osaa parisuhteessa olevia miehiä.

Sovinistisia, naisia alentavia kusipäitä eli niin sanottuja jänniksiä, jännämiehiä. Niitä naiset näyttää haluavan. Huomaavaiset ja kunnolliset miehet jäävät armotta paitsioon.

Jep, täytyy katsoa todellisia miesvalintoja eikä kuunnella mitä naiset sanovat haluavansa.

Totuus on se, että se jännän itsevarma kusipää herättää aina enemmän kipinää mitä kiltti ja hyväsydäminen isämateriaali.

Höpö höpö. Moniko tuntemasi nainen on suhteessa jännän itsevarma kusipään kanssa? Äitisi, tärisi, siskosi, serkkuni, kaverisi?

Kurkkaas parisuhdeväkivaltaa koskevia tilastoja

Aika todennäköistä, että nämä palstamiehet olisivat koristamassa näitä tilastoja, jos vain suinkin sen naisen saisivat.

Vierailija kirjoitti:

Naisen voi saada usealla tavalla. Raha lienee se helpoin tapa. Oikeen komee voi saada pelkällä ulkonäöllä. Supliikki miehet saa puhumalla. Loppupeleissä naisen saa haluamaan vain isolla munalla.

Tämä on miesten käsitys miehuudesta. Harva nainen on pohjaton kaivo, jota täytyy jyystää puolimetrisellä mololla. Seksissä on parhaimmillaan kyse jostain ihan muusta, jota luulen että sinä et tule ikinä ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Kyllä sanoit. Muistutit että osa ihmisistä on introverttejä ja sitten aloit luetella miten sinua ei kiinnosta mikään. Olisit vain todennut alkuun että osalla ihmisistä on mt-ongelmia. Introvertit eivät liity asiaan mitenkään.

Lääkkeeksi mielenterveysongelmiin sopivat lääkkeet. Ja terapia. Ei kumppanin etsiminen.

Ihanko totta?! Olen masentunut. En idiootti. 

Ja minä en siis ole etsimässä kumppania. Kysyin vain, miten se elämä hankitaan, kun siitä joku tuolla mainitsi. 

Näytät sinä olevan idiootti, kun tuossa ilmoitit että sinun pitäisi hankkia elämä lääkkeeksi masennukseen. Nyt sitten riehut, kun sinulle sanotaan että ammattiapu on ratkaisu. Ja se jolta kyselit, antoi ns elämän hankkimisen ohjeeksi kumppanin löytämiseen. Ja nyt ilmoitat että et edes halua kumppania. Sekavaa.

Anna olla. Ei se niin vakavaa ole. Turha tässä on tukea tarvitsevaa ihmistä nimitellä.

Joo, kun joku ilmoittaa olevansa masentunut, häneltä pitää kiltisti kuunnella vittuilua.

Siis missä minä nyt vittuilin? Minusta tuo oli vittuilua, kun minulle tultiin sanomaan, että masentuneelle oikeat lääkkeet ovat terapia ja lääkkeet eikä parisuhde. Ihan kuin en sitä tietäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Kyllä sanoit. Muistutit että osa ihmisistä on introverttejä ja sitten aloit luetella miten sinua ei kiinnosta mikään. Olisit vain todennut alkuun että osalla ihmisistä on mt-ongelmia. Introvertit eivät liity asiaan mitenkään.

Lääkkeeksi mielenterveysongelmiin sopivat lääkkeet. Ja terapia. Ei kumppanin etsiminen.

Ihanko totta?! Olen masentunut. En idiootti. 

Ja minä en siis ole etsimässä kumppania. Kysyin vain, miten se elämä hankitaan, kun siitä joku tuolla mainitsi. 

Näytät sinä olevan idiootti, kun tuossa ilmoitit että sinun pitäisi hankkia elämä lääkkeeksi masennukseen. Nyt sitten riehut, kun sinulle sanotaan että ammattiapu on ratkaisu. Ja se jolta kyselit, antoi ns elämän hankkimisen ohjeeksi kumppanin löytämiseen. Ja nyt ilmoitat että et edes halua kumppania. Sekavaa.

Anna olla. Ei se niin vakavaa ole. Turha tässä on tukea tarvitsevaa ihmistä nimitellä.

Joo, kun joku ilmoittaa olevansa masentunut, häneltä pitää kiltisti kuunnella vittuilua.

Ihan ystävällisesti sanon, että et sinäkään asiaa nyt ihan selvimmällä tavalla esittänyt. Eikä siinä mitään. Mutta jospa jätämme tämän aiheen ja siirrymme takaisin alkuperäiseen? Tee vaikka uusi aloitus tästä sinua kiinnostavasta aiheesta, se on kaukana alkuperäisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Kyllä sanoit. Muistutit että osa ihmisistä on introverttejä ja sitten aloit luetella miten sinua ei kiinnosta mikään. Olisit vain todennut alkuun että osalla ihmisistä on mt-ongelmia. Introvertit eivät liity asiaan mitenkään.

Lääkkeeksi mielenterveysongelmiin sopivat lääkkeet. Ja terapia. Ei kumppanin etsiminen.

Ihanko totta?! Olen masentunut. En idiootti. 

Ja minä en siis ole etsimässä kumppania. Kysyin vain, miten se elämä hankitaan, kun siitä joku tuolla mainitsi. 

Näytät sinä olevan idiootti, kun tuossa ilmoitit että sinun pitäisi hankkia elämä lääkkeeksi masennukseen. Nyt sitten riehut, kun sinulle sanotaan että ammattiapu on ratkaisu. Ja se jolta kyselit, antoi ns elämän hankkimisen ohjeeksi kumppanin löytämiseen. Ja nyt ilmoitat että et edes halua kumppania. Sekavaa.

Siis missään vaiheessahan en sanonut, että haluan ohjeita kumppanin löytymiseen. Puhuin ainoastaan siitä elämän hankkimisesta. Ja kyllä, se nimenomaan on se hoito masennukseen. Lääkkeet ja terapia ovat vain tukitoimia. Itse se työ pitää tehdä. 

No, keskustelun aiheena on neuvot kumppanin hankkimiseen. Minusta on aivan ymmärrettävää, että keskustelijat olettavat että haluat.

Naisen saaminen  ei ole se ongelma, vaan sellaisen naisen löytäminen joka on mielenkiintoinen, jonka kanssa on aidosti kivaa ja voi olla oma itsensä.

Jos tyytyy mihin vaan, niin molemmat pettyy. Liikaa lähipiirissä näkee sitä että on vaan menty yhteen, mutta ei mitään kemiaa keskenään. Se on jotenkin hirveää kun näkee ettei nämä ihmiset edes itse tajua, että jotain on vialla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Aktiivinen kyllä, ole paljon siellä missä ihmisiä on, juttele monille naisille, mutta älä takerru, älä pommita, älä näytä epätoivoa.

Joku mies selvästi kirjoitteli tuossa, kun eivät naiset ajattele noin mitään epätoivoja ym. Kyllä miehen pitää juuri osoittaa tarvitsevansa ja haluavansa naista. Pelailemalla kylmää ei saa tasapainoista naista. Kehitä tunne-elämää ja näytä positiiviset tunteet sanoin ja elein. Kaikkein pahin on aleksitymia.

No, kerron esimerkin. Minua iski kerran mies joka lupasi heti ensimmäisen vartin aikana ihan kaiken, hommaisi asunnon mulle jne. ja kun sanoin että sori en nyt ole niin kiinnostunut, niin hän alkoi itkeä. Ihan oikeasti itki. Tulihan sitä oikeasti sääli, mutta en nyt voinut siitä paikasta vieraan miehen matkaan lähteä ihan vaan siksi että hän oli yksinäinen ja itki.

Nykyinen aviomieheni taas sanoi siinä vaiheessa kun tutustuttiin, että hän haluaa naisen jolla on omakin elämä, että häntä oli ärsyttänyt jossain exässä se kun mies teki vuorotyötä ja pitkiä vuoroja ja tietysti piti joskus nukkuakin, niin nainen oli suurinpiirtein istunut kotona odottamassa. Miehellä oli sitten aina ollut huono omatunto siitä että työ on sellaista kuin on.

Sama juttu mulla. Mulla on itselläni ollut oma elämä aina, ja aviomieheni tavatessani minulla oli lapsikin, en minäkään olisi halunnut miestä jolla ei ole omaa elämää. Toisaalta, en olisi toki halunnut sellaistakaan miestä jolla on paljon aikaa vieviä harrastuksia niin että kaikki vapaa-aika sitten menee jossain muualla kuin kotona. Meillä on miehen kanssa mennyt kivasti, minä olen aina voinut mennä mihin on pitänyt/olen halunnut mennä, ja mies on ollut lasten kanssa ja mies on myös voinut aina mennä mihin haluaa en ole perään kitissyt. Vanhemmiten mies ei kyllä juuri missään käykään ja lapset on jo sen verran isoja että pärjäävät keskenään kotona. On kiva välillä tulla tyhjään kotiin ja olla vaan yksinään, sekin on mulle tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Minäkin olen introvertti mutta haluan sosiaalisesti rikkaan elämän. Haastan itseäni sen suhteen ihan joka päivä. Ei introverttiys ole yhtä kuin yksinäinen ja tyhjä elämä.

Siis edelleenkin, puhuin tuossa kahdesta eri asiasta. Inrtoverttiys oli toinen ja kiinnostamattomuus oli toinen. Tähän kun vielä lisätään masennus, eli käytännössä voimavarat ovat nollissa, joten luonnollisesti se itseni haastaminen on hankalampaa kuin keskivertoihmisellä. Tässä vain on ristiriitana se, että nimenomaan se elämän hankkiminen on suunnilleen ainoa keino päästä masennuksesta eroon. (Huomaan, että tässäkin masentunutta syyllistetään siitä, että hän ei vain reipastu.) 

Tuo syyllistäminen on puhtaasti oma kuvitelmasi, kirjoittaja ei mitenkään syyllistänyt sinua.

Huomaat kai että introverttiyden mainitseminen tuossa yhteydessä sekoittaa, kun kaikki tulkitsevat että selität apatiaasi introverttiydellä.

Juu, huomasin, että ne tulkittiin samaksi asiaksi. Ja-sanalla nimenomaan tuossa tarkoitin, että inrtoverttiyden lisäksi minulla on ongelmana se kiinnostamattomuus. 

Ja tuolla syyllistämisellä viittasin tuohon, kun joku tuli kertomaan, miten asia on niin simppeli, että voi vain haastaa itsensä, vaikka nimenomaan mainitsin masennukseni. 

Ja tuo kirjoittaja ilmaisi hyvin, hyvin selkeästi puhuvansa ainoastaan introverttiydestä ja siitä miten hän introverttinä haastaa itseään sosiaalisiin tilanteisiin.

no minä en nyt ihan sitten ymmärtänyt miksi hänen piti tulla minun kommenttiini selittämään, miten hän haastaa itseään ja ettei introverttiys tarkoita tyhjää elämää, ellei se liittynyt minun tilanteeseeni mitenkään. Asiayhteydestä käsitin, että tuossa oli joku vastaus minun kertomalleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Kyllä sanoit. Muistutit että osa ihmisistä on introverttejä ja sitten aloit luetella miten sinua ei kiinnosta mikään. Olisit vain todennut alkuun että osalla ihmisistä on mt-ongelmia. Introvertit eivät liity asiaan mitenkään.

Lääkkeeksi mielenterveysongelmiin sopivat lääkkeet. Ja terapia. Ei kumppanin etsiminen.

Ihanko totta?! Olen masentunut. En idiootti. 

Ja minä en siis ole etsimässä kumppania. Kysyin vain, miten se elämä hankitaan, kun siitä joku tuolla mainitsi. 

Näytät sinä olevan idiootti, kun tuossa ilmoitit että sinun pitäisi hankkia elämä lääkkeeksi masennukseen. Nyt sitten riehut, kun sinulle sanotaan että ammattiapu on ratkaisu. Ja se jolta kyselit, antoi ns elämän hankkimisen ohjeeksi kumppanin löytämiseen. Ja nyt ilmoitat että et edes halua kumppania. Sekavaa.

Anna olla. Ei se niin vakavaa ole. Turha tässä on tukea tarvitsevaa ihmistä nimitellä.

Joo, kun joku ilmoittaa olevansa masentunut, häneltä pitää kiltisti kuunnella vittuilua.

Ihan ystävällisesti sanon, että et sinäkään asiaa nyt ihan selvimmällä tavalla esittänyt. Eikä siinä mitään. Mutta jospa jätämme tämän aiheen ja siirrymme takaisin alkuperäiseen? Tee vaikka uusi aloitus tästä sinua kiinnostavasta aiheesta, se on kaukana alkuperäisestä.

Ihan ystävällisesti sanon, että esitin asiani riittävän selkeästi etkä sinä voi vaatia ketään sietämään vittuilua muilta. Muuten, minullakin on masennusdiagnoosi. Joten jos sinulla on jokin masentuneiden pelastustehtävä jonka vuoksi käyt kimppuuni, tästä voi tulla paha dilemma sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Minäkin olen introvertti mutta haluan sosiaalisesti rikkaan elämän. Haastan itseäni sen suhteen ihan joka päivä. Ei introverttiys ole yhtä kuin yksinäinen ja tyhjä elämä.

Siis edelleenkin, puhuin tuossa kahdesta eri asiasta. Inrtoverttiys oli toinen ja kiinnostamattomuus oli toinen. Tähän kun vielä lisätään masennus, eli käytännössä voimavarat ovat nollissa, joten luonnollisesti se itseni haastaminen on hankalampaa kuin keskivertoihmisellä. Tässä vain on ristiriitana se, että nimenomaan se elämän hankkiminen on suunnilleen ainoa keino päästä masennuksesta eroon. (Huomaan, että tässäkin masentunutta syyllistetään siitä, että hän ei vain reipastu.) 

Tuo syyllistäminen on puhtaasti oma kuvitelmasi, kirjoittaja ei mitenkään syyllistänyt sinua.

Huomaat kai että introverttiyden mainitseminen tuossa yhteydessä sekoittaa, kun kaikki tulkitsevat että selität apatiaasi introverttiydellä.

Juu, huomasin, että ne tulkittiin samaksi asiaksi. Ja-sanalla nimenomaan tuossa tarkoitin, että inrtoverttiyden lisäksi minulla on ongelmana se kiinnostamattomuus. 

Ja tuolla syyllistämisellä viittasin tuohon, kun joku tuli kertomaan, miten asia on niin simppeli, että voi vain haastaa itsensä, vaikka nimenomaan mainitsin masennukseni. 

Ja tuo kirjoittaja ilmaisi hyvin, hyvin selkeästi puhuvansa ainoastaan introverttiydestä ja siitä miten hän introverttinä haastaa itseään sosiaalisiin tilanteisiin.

Olen itsekin introvertti ja arkaluonteine stressaaja, enkä luonnostaan sosiaalisesti kovin lahjakas, joten olen joutunut haastamaan itseäni kovasti saadakseni rikkaan elämän ja sosiaalisia suhteita.

Masennus ja muut vakavat sairaudet on ihan eri asia, suuret elämänmuutokset eivät kliinisesti masentuneena onnistu vaan silloin on hoidettava sairaus ensin hyvään hoitotasapainoon. Ei sitä aleta seinäkiipeilemäänkään jos jalka on murtunut, vaan se hoidetaan ensin kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Minäkin olen introvertti mutta haluan sosiaalisesti rikkaan elämän. Haastan itseäni sen suhteen ihan joka päivä. Ei introverttiys ole yhtä kuin yksinäinen ja tyhjä elämä.

Siis edelleenkin, puhuin tuossa kahdesta eri asiasta. Inrtoverttiys oli toinen ja kiinnostamattomuus oli toinen. Tähän kun vielä lisätään masennus, eli käytännössä voimavarat ovat nollissa, joten luonnollisesti se itseni haastaminen on hankalampaa kuin keskivertoihmisellä. Tässä vain on ristiriitana se, että nimenomaan se elämän hankkiminen on suunnilleen ainoa keino päästä masennuksesta eroon. (Huomaan, että tässäkin masentunutta syyllistetään siitä, että hän ei vain reipastu.) 

Tuo syyllistäminen on puhtaasti oma kuvitelmasi, kirjoittaja ei mitenkään syyllistänyt sinua.

Huomaat kai että introverttiyden mainitseminen tuossa yhteydessä sekoittaa, kun kaikki tulkitsevat että selität apatiaasi introverttiydellä.

Juu, huomasin, että ne tulkittiin samaksi asiaksi. Ja-sanalla nimenomaan tuossa tarkoitin, että inrtoverttiyden lisäksi minulla on ongelmana se kiinnostamattomuus. 

Ja tuolla syyllistämisellä viittasin tuohon, kun joku tuli kertomaan, miten asia on niin simppeli, että voi vain haastaa itsensä, vaikka nimenomaan mainitsin masennukseni. 

Ja tuo kirjoittaja ilmaisi hyvin, hyvin selkeästi puhuvansa ainoastaan introverttiydestä ja siitä miten hän introverttinä haastaa itseään sosiaalisiin tilanteisiin.

no minä en nyt ihan sitten ymmärtänyt miksi hänen piti tulla minun kommenttiini selittämään, miten hän haastaa itseään ja ettei introverttiys tarkoita tyhjää elämää, ellei se liittynyt minun tilanteeseeni mitenkään. Asiayhteydestä käsitin, että tuossa oli joku vastaus minun kertomalleni. 

No siksi että itse puhuit introverttiydestä. Toki siihen tulee kommentteja introverttiydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Kyllä sanoit. Muistutit että osa ihmisistä on introverttejä ja sitten aloit luetella miten sinua ei kiinnosta mikään. Olisit vain todennut alkuun että osalla ihmisistä on mt-ongelmia. Introvertit eivät liity asiaan mitenkään.

Lääkkeeksi mielenterveysongelmiin sopivat lääkkeet. Ja terapia. Ei kumppanin etsiminen.

Ihanko totta?! Olen masentunut. En idiootti. 

Ja minä en siis ole etsimässä kumppania. Kysyin vain, miten se elämä hankitaan, kun siitä joku tuolla mainitsi. 

Näytät sinä olevan idiootti, kun tuossa ilmoitit että sinun pitäisi hankkia elämä lääkkeeksi masennukseen. Nyt sitten riehut, kun sinulle sanotaan että ammattiapu on ratkaisu. Ja se jolta kyselit, antoi ns elämän hankkimisen ohjeeksi kumppanin löytämiseen. Ja nyt ilmoitat että et edes halua kumppania. Sekavaa.

Siis missään vaiheessahan en sanonut, että haluan ohjeita kumppanin löytymiseen. Puhuin ainoastaan siitä elämän hankkimisesta. Ja kyllä, se nimenomaan on se hoito masennukseen. Lääkkeet ja terapia ovat vain tukitoimia. Itse se työ pitää tehdä. 

No, keskustelun aiheena on neuvot kumppanin hankkimiseen. Minusta on aivan ymmärrettävää, että keskustelijat olettavat että haluat.

No, ehkä sitten niin. Oletin, että tässä voi puhua asioista hieman rönsyillen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras neuvo pariutumiseen, minkä kenelle tahansa voi antaa, on tehdä oman ulkonäön kehittämisestä prioriteetti. Todellinen hottis ei KOSKAAN jää ilman seuraa. Eri asia on, onko se halutunlaista seuraa.

Ei se pelkkä hottis riitä pariutumiseen.

Pitää miehessä muutakin  olla kuin komea ja hyvänäköinen ulkonäkö.

Pitää olla tarpeeksi  tavaraa korvien välissä.

Mitä helvettiä joku muka tekee hyvännäköisellä, mutta tyhmällä miehellä.

Tyhmä mies on sellainen, joka ei hoksaa nopeasti asioita, ei osaa toimia yllättävissä tilanteissa, ei kykene auttamaa hätätilassa muita.  Ei osaa neuvoa edes omia lapsiaan koulutehtävissä. Jne.

Muutakin. Eli ilman oikeanlaista ulkonäköä tippuu jatkosta heti.

Huomatkaa kuinka naisille esimerkiksi älykäs pohtijamies ei ole älykäs, vaan pitää olla nopeasti reagoiva toimintasankari ja sukeluuksien sutkauttelija joka osaa heittää tyhjänpäiväistä small talkkia asiasta kuin asiasta.

Vähän sellainen James Bond.

Kuka katselee Bondeja? Miehet. Mua ei voisi tosielämän bonditkaan vähempää kiinnostaa.

Klisee tässä on se, että vaikka naiset eivät katsoisi Bondeja niin miehet ovat elävässä elämässä havainneet naisten kerta toisensa jälkeen heittäytyvän alastomana tuollainen karskin ja jännittävän miehen käsivarsille vaikka parisuhteelle kyseisen miehen kanssa ei olisi mitään saumaa. Nainen vaan toivoo, että minä uniikkina lumihiutaleena saan tuon kesytettyä...

Siksi Bondit ovat miesten keskuudessa niin suosittuja. Kukapa ei haluaisi elää vauhdikasta elämää jonka maksaa joku muu ja jossa pi**ua tunkee ovista ja ikkunoista.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tarvitseva ja riippuvainen, mene omia teitäsi. Kukaan ei halua miestä, jolle nais(t)en saaminen on pakkomielle.

Tää oli just niitä naurettavia neuvoja.  Mies on ihan 100% yksin jos se ei itse ole aktiivinen saadakseen naisia. Myös ihan komea mies.

Kyllä ja ei.

Tuo on hyvä vinkki jos sen ymmärtää oikein.

Minulle on tehty vain muutama aloita koko elämäni aikana. Kaikki aloitteet ovat tulleet ihan puskista sellaisena hetkenä kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa naiset koska olin saanut tarpeekseni koko pariutumisasiasta ja siitä kuinka vaikeaa se on.

Nainen haluaa miehen joka käyttäytyy kuin mies joka ei stressaa naisen saamisesta. Alitajuisesti sellainen mies on kiireinen jonkun tärkeän asian kanssa, ja saisi halutessaan naisia sen verran helposti ettei vaivaudu katselemaan ympärilleen.

Se mitä pitää tehdä, vähintään, on käydä paljon paikoissa joissa on naisia.

(useimmille miehille toimii parhaiten aloitteiden tekeminen ja pakkien kestäminen, en väitä tässä vastaan, mutta ripaus mainitsemaani asennetta on silloinkin hyväksi)

Tähänkin asiaan liittyen, eli stressiä ja etenkin stressihormonien vaikutusta, on tutkittu laajasti. Aiemmin yksi johtava teema oli, että naiset vaistoavat miehen korkeat miesukupuoli- eli testosteronitasot, ja nämä korkeat tasot oletettavasti huokuttelisivat naisia. Tämä pitää omalta kohdaltaan suuresti paikkansa, mutta on vaan yksi, eikä välttämättä tärkein osa. Tutkijat saivat selville, että naiset todennäköisesti vaivatkin vaistota huomattavsti herkemmin miehen stressihormontasot, ja mitä matalammat ne miehellä ovat, niin sitä enemmän mies vetäisi naisia puoleensa.

Jos kyse olisi pelkästä testosteronista, niin itseään steroideja täyeen piikittävät bodarit, vetoaisivat voimakkaasti suurimpaan osaan naisista. Tämähän ei tunnetusti pidä paikkaansa, vaan yleensä heihin tuntee vetoa vai muut keinotekoisesta itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Bodareillla on myös usein erittäin korkeat stressihormonitasot, mikä ei myöskään ole omiaan houkutelemaan naisia. Myös se ei ole terveen piirre, että yleensä elämänsä parhaassa iässä olevat miehet kokevat, että joutuvat keinotekoisesti pumppaamaan itseensä ylimääräistä miessukupuolihormoneja, koska epävarmoina kokevat että omat luonnolliset tasot eivät riitä edes kuntoiluun.

Naisella miehen stressittömyys, on tietynlainen merkki siitä, että hommat ja elämä on hanskassa, eikä siis ole mitään syytä stressata. Naiselle hyvän miehen löytäminen, voi monesti olle stressaavaa, eikä nainen halua ainakaan itseäänkin stressantuneempaa seuraa, vaan päinvastoin. Miehelle hyvän naisen löytäminen, on ussein stressaavaa, mutta jos mies sen näyttää sekä viestittää ulospäin, etenkin naisen nähtäville, niin ei se ainakaan vetovoimaan lisää.

Eräs kaverini tutustui "elämänsä naiseen". Kaverini stressasi monesti ihan hyperventilaatioon asti, suorastaan aneli naisia alkamaan seurustelemaan kanssaan, monesti heti ensitapaamisella. Sain hänet pysymään tämän"elämänsä naisen" silmien edessä stressittömän ja"coolin" oloisena, ja heti sopivatkin pikaisesti treffit. No kaverini soitteli itku kurkussa seuraavana päivänä, selostaen, että lupaavasti alkanut juttu kuivui kokoon ennen ensi treffejä. Selvisi, että tämä kaveri oli luisunut takaisin tapoihinsa, ja oli soitellut tälle naiselle tusinan verran hätääntyneitä puheluita ja viestejä, koska halusi varmistaa, että nainen tosiaan tulisi sovituille treffeille! No ei jostain kumman syystä tullut, eikä enää koskaan jostain kumman syystä vastaillut kaverilleni yhtään millään muotoa!

Miehet katsokaapa jotain stressaantunutta naista. Jos nainen muuten olisi herattänyt mielenkiintoanne, niin ajatelkaapa, lisääkö tuo sressitila kiinnostusta häntä kohtaan, vai laitaako ajattelemaan tarkemmin?

Tuossa on pointti. Epätoivoinen, liian innokas nainen päätyy kiertopalkinnoksi (sori rumasta sanasta, mutta noin se menee).

Ja sitten miten saadaan stressi laskemaan? Hankitaan elämä, sillä tavalla yhdet pakit ei suista epätoivoon, kun elämä on elämisen arvoista sinkkunakin. 

Ihminen, jolla on elämänsisältöä, on terveellä tavalla itsevarma eikä hänen tarvitse esittää mitään. 

Jos ei onnistu, haetaan sitä apua. Syrjäytyneen on ihan turha tavoitella missejä, eikä ole olemassa mitään kikkakolmosia, joilla salataan se ettei elämää, ole tai muututaan vätyksestä hyväksi mieheksi. Ihan sama kyseleekö hauelta vai kalastajalta.

Voisitko kertoa vielä miten tämä tapahtuu? Tämä on oikeasti minulle iso ongelma

Työ, ystävyyssuhteet, opiskelu, harrastukset, läheiset, perhe, lukeminen, musiikki, liikunta, ulkoilu, luonto, itsensä sivistäminen, joukkuelajit, vapaaehtoistyö, lapset, läheisten lapset. Eikö tuosta nyt löytyisi jo elämään jotain? Useilla naisilla on tätä kaikkea.

Taas unohdetaan, että osa ihmisistä on introverttejä. Ja itselläni on ongelmana nimenomaan se, että ei ole intohimoja oikein mihinkään suuntaan. Työ on työtä, liikkuminen on pakollinen paha, itsensä sivistäminen on kovin epämääräistä, kun ei vain mikään ihan harrastukseksi ja elämän sisällöksi asti kiinnosta (en jaksaisi enää neljättä tutkintoakaan tässä vaiheessa elämää aloittaa).

Juu, olen vähän negatiivinen, mutta olen elämässäni yrittänyt niin monenlaisia asioita, eikä mitkään lopulta kovin pitkään jaksa kiinnostaa. On tuossa nurkassa minulla maalausvehkeet ja pianokin. Voihan niillä aikaa kuluttaa, mutta en minä niitä kummoisiksi elämän sisällöiksi laske. Olen ehkä vain niin harvinaisen tylsä ihminen. Nämä ovat lähinnä viihdykkeeksi hankittuja korvikkeita, kun sitä elämää ei nimenomaan löydy. 

Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus eivät tarkoita että ihminen on introvertti.

Sanoinkos niin? Pointti oli se, että monet noista ehdotetuista asioista liittyvät asioihin, jotka eivät vain sovi introvertille. Sen lisäksi mainitsin omalla kohdallani tämän kiinnostuksen puutteen. Siis kaksi eri asiaa, jotka pätevät minuun. Ja kyllä, minulla on myös diagnosoitu vaikea masennus. Siihen vain lääkkeeksi pitäisi nimenomaan hankkia se elämä, mutta näistä lähtökohdista se on hieman hankalaa. 

Kyllä sanoit. Muistutit että osa ihmisistä on introverttejä ja sitten aloit luetella miten sinua ei kiinnosta mikään. Olisit vain todennut alkuun että osalla ihmisistä on mt-ongelmia. Introvertit eivät liity asiaan mitenkään.

Lääkkeeksi mielenterveysongelmiin sopivat lääkkeet. Ja terapia. Ei kumppanin etsiminen.

Ihanko totta?! Olen masentunut. En idiootti. 

Ja minä en siis ole etsimässä kumppania. Kysyin vain, miten se elämä hankitaan, kun siitä joku tuolla mainitsi. 

Näytät sinä olevan idiootti, kun tuossa ilmoitit että sinun pitäisi hankkia elämä lääkkeeksi masennukseen. Nyt sitten riehut, kun sinulle sanotaan että ammattiapu on ratkaisu. Ja se jolta kyselit, antoi ns elämän hankkimisen ohjeeksi kumppanin löytämiseen. Ja nyt ilmoitat että et edes halua kumppania. Sekavaa.

Anna olla. Ei se niin vakavaa ole. Turha tässä on tukea tarvitsevaa ihmistä nimitellä.

Joo, kun joku ilmoittaa olevansa masentunut, häneltä pitää kiltisti kuunnella vittuilua.

Ihan ystävällisesti sanon, että et sinäkään asiaa nyt ihan selvimmällä tavalla esittänyt. Eikä siinä mitään. Mutta jospa jätämme tämän aiheen ja siirrymme takaisin alkuperäiseen? Tee vaikka uusi aloitus tästä sinua kiinnostavasta aiheesta, se on kaukana alkuperäisestä.

Ihan ystävällisesti sanon, että esitin asiani riittävän selkeästi etkä sinä voi vaatia ketään sietämään vittuilua muilta. Muuten, minullakin on masennusdiagnoosi. Joten jos sinulla on jokin masentuneiden pelastustehtävä jonka vuoksi käyt kimppuuni, tästä voi tulla paha dilemma sinulle.

Voi hyvänen aika. Jatkakaa keskenänne.