Syömisongelma

Minua on aina ärsyttänyt kun kaikki huomauttelivat laihuudestani. Söin todella paljon ja nautin ruuasta, suoraan sanoen siis elin syödäkseni. Olen 166cm pitkä ja painan 45kg. En siis ole mikään anorektisen laiha mutta laiha kuitenkin. Vihasin ihmisiä jotka tulivat minulle päin naamaa sanomaan että syönkö ollenkaan ja onko minulla anoreksia. Olen kuitenkin ihan terve ja terveen näköinenkin.

Mutta nyt tiedän jonkin olevan pielessä. En enää halua syödä. En näe itseäni lihavana mutta liian laihana ja kuihtuneena. Silti en halua syödä tai mikään ei maistu.

3 viikkoa sitten olin vielä raskaana. Viikkoja oli 24 ja olo oli hyvä ja terve. Rakastin sitä pallomasua ja sen asukkia. Sitten se kaikki vain katosi. Lapseni kuoli ja edessä oli raskas tie. Jossain vaiheessa en enää halunnut syödä koska se tuntuu niin turhalle. Ennen söi senkin takia että lapsella olisi kaikki hyvin ja ihan vain syömisen ilosta. Se entinen 3 lämmintä ateriaa ja 6 välipalaa on vaihtunut yhteen lämpimään ateriaan jonka saatan syödä ties mihin aikaan. Tiedostan ongelman, mutta olen edelleen 45kg mitä olin ennen raskautta ja siksi en täysin tajua miten paljon haittaa syömättömyydestä on.

Olen ajatellut puhua asiasta mm. Psykologille, mutta tiedän että mukaan otetaan ravitsemusterapeutit yms ja koen ne turhiksi kun kyllä minä tiedän miten pitää syödä.

Tämä vain tuntuu niin typerältä kun yllättäin syömisestä on tullut niin vaikeaa. Ehkä tämä on vain tapa surra ja menee ohi...ehkä kaikki johtuu tästä tuskasta ja olosta että minun kuuluukin kärsiä vaikkei lapseni kuolema minun syyni ollutkaan...

Onko muita jotka tietävät kärsivänsä jostain syömishäiriöstä tai sellaisia jotka ovat parantuneet siitä. Haluaisin kuulla millaisista syistä se sairaus on teillä saanut alkunsa. Ja nyt ei välitetä muista ja siitä jos joku vittuilee, antaa tulla vaan täysi vuodatus :)

Kiitos