Oletko ollut fiksu exäsi suhteen.
Oletko osannut olla ymmärtävä ja ihana exääsi kohtaan, vaikka sinut on jätetty?
Minä en, olen ollut riidanhaluinen, kamala ja ilkeä. Minua satutettiin aivan järjettömän paljon. Olen kaivanut miehestä edes jotain tunnereaktiota esiin olemalla piikikäs, suuttunut turhista ja välillä minut on ymmärretty täysin vääri.
En kaipaa haukkuja, osaan tehdä sen itse, vaan muiden kommentteja siitä, miten te olette reagoineet jätetyksi tulemiseen.
Kommentit (20)
Nojoo, en minäkään kai olisi ollut näin kamala, jos olisi voinut jutella kasvotusten. Viesteissä nyt tulee vaan tölvittyä ihan kamalasti kaikkea. Ja helposti.
Kaksi kertaa ollaan nähnty eron jälkeen, ja on ollut "mukavaa" ilman riitoja. Minä olen siis lähinnä itkenyt ja tilittänyt ajatuksiani koko suhteesta.
Muita kokemuksia?
Mä pistin välit poikki koska mua kohdeltiin niin huonosti. Oli se varmaan ihan fiksu päätös. Ymmärrän niitäkin jotka raivoaa mutta mulle minua pahasti loukannut on niin kuollut ettei sille jaksa edes raivota.
Kuulostaa kurjalta kohtalosi. En minäkään ole aina kyennyt olemaan, paitsi lasten edessä.
Ero herättää suuria tunteita aina. Nyt kun erosta pari vuotta alkaa olla yhdentekevää, enkä ole vihainen. Katkeruudesta voidaan puhua, jos tilanteeseen jää vuosiksi jumiin
Erosta toipuu n 3- 4v kuluttua.
En ole pystynyt. En mä nyt mitään järjetöntä mustamaalaamista ja haukkumista kuitenkaan ole harrastanut. En myöskään ulkopuolisille ole puhunut mitään epäasiallista, kahdestaan on tullut joskus räjähdettyä. Tai täytyy myöntää, että poika "kuulee" lievemmänkin kireyden ja on myös joutunut kokemaan sen.
T:jätetty mies
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 09:11"]
En ole pystynyt. En mä nyt mitään järjetöntä mustamaalaamista ja haukkumista kuitenkaan ole harrastanut. En myöskään ulkopuolisille ole puhunut mitään epäasiallista, kahdestaan on tullut joskus räjähdettyä. Tai täytyy myöntää, että poika "kuulee" lievemmänkin kireyden ja on myös joutunut kokemaan sen.
T:jätetty mies
[/quote]
En minäkään ole kertaakaan hakkunut tai mustamaalannut - ei ole ollut tarvetta, koska miehessä sinänsä ei ole mitään haukkumisen arvoista.
Kun kuulin, että hänellä on uusi alle 3kk erostamme, kysyin ensimmäisenä, että "onko se kauniimpi ja laihempi kuin minä" (olen laiha ja kaunis, mies ei vaan suhteemme aikana ikinä minua kehunut mitenkään ulkoisesti) ja onnittelin, että sai nyt kostettua minulle vaimonsa lähdön (tunsin jos suhteen alussa, että hän kostaa minulle itselleen tapahtuneita juttuja).
Tuollaista, ei haukkuja, lähinnä typeriä piikikkäitä kysymyksiä ja yrityksiä saada mies kiinni valheista.
-ap
En, olen ruikuttanut häntä takaisin jo vuosia tuloksetta.
Soisin, että olisin ymmärtänyt nopeammin hänen olevan sadistinen, suhteellisuudentajuton typerys. Siinä mielessä olisin voinut olla fiksumpi. Sikäli olin erittäin fiksu, etten ollut kynnysmatto. Exäni hakee naisesta nöyrää ja kilttiä henkisen väkivallan kohdetta, joka syyttää mistä tahansa aina itseään. Tällaisen hän kai löysi, enkä voi tuota naista mitenkään auttaa; voin vain kiittää onneani siitä etten se ole minä.
En osannut käyttäytyä, onneksi lapsemme oli silloin pieni vauva joten hän ei enää muista. Soitin exälle monta kertaa päivässä raivoamispuheluita ja varmasti nolasin itseni täysin, en vaan kyennyt hallitsemaan raivoani. Ja aina päätin että enää en soita, kunnes taas raivo nousi pintaan ja soitin. Tai tekstasin. Löin myös kerran todella kovaa.
Meillä siis exä jäi pettämisestä kiinni, oli pettänyt jo raskausaikana. Hän oli elämäni rakkaus ja kaikki tuli niin puun takaa, meni monta kuukautta ennenkuin rauhotuin. Nyt tapahtuneesta on monta vuotta ja olen vihdoin päässyt kokonaan siitä yli.
Välimme ovat parantuneet todella paljon. Emme ole riidelleet enää mistään, en tunne katkeruuutta oikeastaan yhtään. Erostamme on melkein 4 vuotta, exälläni on ollut reilun vuoden jo uusi mies. Näemme edelleen lasten takia viikoittain, olemme puhelinyhteydessä useamman kerran viikossa. Tilanne on siis erittäin hyvä lastenkin kannalta, kun tulemme toimeen hyvin ja asumme alle kilometrin päässä toisistamme.
"Kiva" kuulla etten ole ainoa, joka ei ole osannut olla fiksusti eron jälkeen.
Meillä ei onneksi ole lapsia, eikä kuviossa ollut pettämistä tai mitään. Emme vain sopineet yhteen ja mies kai kokeili kyvykkyyttään parisuhteeseen minulla.
Mies muuten jätti tekstarilla - olkoon muutamat raivoiamiset ja vittuilut korvaus siitä!
-ap
Tekstarilla jättäminen on kyllä alhaista
Minä jätin kyllä exäni, mutta syinä olivat esimerkiksi väkivaltaisuus ja pettäminen. Ihan hyvissä väleissä erottiin ja ollaan hyviä ystäviä vieläkin. Tottakai mä oon jollain tasolla katkera kaikesta pahasta mitä exä mulle teki, mutta en näe tarvetta riidellä tai olla muutenkaan paskamainen ihminen. Exässäni on myös paljon hyvää ja ystävinä saan nauttia näistä hyvistä puolista ilman pelkoa siitä, että minua satutetaan.
Itsellä on takana ero suhteesta, jossa on-offailua oli enemmän kuin laki sallii. Se miehenreppana kun ei oikein tiennyt mitä haluaa, mutta sitten taas oli "oivaltanut" mitä elämältään haluaa (=minut). Suhde oli todella repivä, kuluttava, suurimmaksi osaksi onneton, tunnekylmä ja vinksahtanut. Oli väkivaltaa, eroja, henkistä väkivaltaa, alistamista. Mutta silti minun on ollut nyt Oikean eron kohdalla vähän vaikeuksia. Eniten ihmettelen omaa tyyneyttäni. Mitään en ole surrut tai miestä mitenkään ikävöinyt. Olenko kenties jättänyt jotakin lukittuna mieleeni, sillä yllämainittuja asioita pitäisi todellakin käsitellä! Miehestä en ole kuullut MITÄÄN, enkä ole itse edes vahingossa halunnut hänestä kuulla.
Toivon päässeeni ihmisrauniosta nyt näin helpolla eroon, mutta historia on opettanut muuta. Aina hän on luikerrellut takaisin. Erona entisiin offeihin on se, että silloin en kyllä itsekään osannut käyttäytyä ja pidin huolen, ettei hän unohda minua. Viestittelin usein katkeraa tilitystä tai tekemällä tein hänet mustasukkaiseksi.. Olin niin koukussa mieheen vielä silloin. Henkisesti koukussa ja olin aivan sekaisin suoraan sanottuna. Ja kyllä, mies on dgn persoonallisuushäiriö. Itselleni kehitin ehkä jonkinsortin läheisriippuvuuden?
Otsikon kysymykseen, olenko ollut fiksu exäni suhteen? Kyllä, NYT olen. Totaalidumppaus ja katoaminen hänen elämästään pelastaa oman elämäni ja sieluni. YHdessä hänen kanssaan joko ottaisin kuolettavan fyysisen iskun tai vähintään kuolisin sisältä päin hitaasti, mutta varmasti. En enää koskaan halua kuulla hänestä mitään.
Minä taas olen yrittänyt olla mukava eksääni kohtaan, vaikka hän käyttäytyy, kuten sinä olet käyttäytynyt. Minä tosin jätin hänet. Hän on haukkunut minua todella henkilökohtaisista ja aroista asioista, mutta silti olen ottanut vaan kaikki haukut tyynesti vastaan, koska en halua lisätä vettä myllyyn.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:39"]
Minä taas olen yrittänyt olla mukava eksääni kohtaan, vaikka hän käyttäytyy, kuten sinä olet käyttäytynyt. Minä tosin jätin hänet. Hän on haukkunut minua todella henkilökohtaisista ja aroista asioista, mutta silti olen ottanut vaan kaikki haukut tyynesti vastaan, koska en halua lisätä vettä myllyyn.
[/quote]
Niin, eiköhän jättäjällä ole aina parempi asema erossa.
-ap
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:39"]
Minä taas olen yrittänyt olla mukava eksääni kohtaan, vaikka hän käyttäytyy, kuten sinä olet käyttäytynyt. Minä tosin jätin hänet. Hän on haukkunut minua todella henkilökohtaisista ja aroista asioista, mutta silti olen ottanut vaan kaikki haukut tyynesti vastaan, koska en halua lisätä vettä myllyyn.
[/quote]
Niin, eiköhän jättäjällä ole aina parempi asema erossa.
-ap
[/quote]Ei ihan aina, vaikka yleensä varmaan onkin. Jotkut jättämiset kun ovat lähinnä yrityksiä ehtiä ensin ja päästä siihen parempaan asemaan, kun tietää seurustelukumppanin saaneen tarpeekseen. Minulla on tullut tällainen "jättäjä" vastaan. Manööverin hintana hänelle näyttää olevan (muun muassa) elinikäinen valheisiin takertuminen, häpeä, ja tarve tehdä väkivaltaa. Yhä vielä, pitkän ajan jälkeen, henkilö yrittää ympätä minuun negatiivisia piirteitä, joilla jotenkin voisi saada menetyksensä tuntumaan pienemmältä. Hassusti nuo piirteet valikoituvat siten, että ne kuvastavat hänen omia epäonnistumisiaan, puutteitaan ja pelkojaan. Osan näistä jutuista "jättäjä" tietää oman kokemuksensakin perusteella totuudenvastaisiksi, ja osa taas on sellaisia, joista hän ei tiedä yhtään mitään. Melkoisen taakan kanssa näkyy elävän.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:39"]
Minä taas olen yrittänyt olla mukava eksääni kohtaan, vaikka hän käyttäytyy, kuten sinä olet käyttäytynyt. Minä tosin jätin hänet. Hän on haukkunut minua todella henkilökohtaisista ja aroista asioista, mutta silti olen ottanut vaan kaikki haukut tyynesti vastaan, koska en halua lisätä vettä myllyyn.
[/quote]
Niin, eiköhän jättäjällä ole aina parempi asema erossa.
-ap
[/quote]Ei ihan aina, vaikka yleensä varmaan onkin. Jotkut jättämiset kun ovat lähinnä yrityksiä ehtiä ensin ja päästä siihen parempaan asemaan, kun tietää seurustelukumppanin saaneen tarpeekseen. Minulla on tullut tällainen "jättäjä" vastaan. Manööverin hintana hänelle näyttää olevan (muun muassa) elinikäinen valheisiin takertuminen, häpeä, ja tarve tehdä väkivaltaa. Yhä vielä, pitkän ajan jälkeen, henkilö yrittää ympätä minuun negatiivisia piirteitä, joilla jotenkin voisi saada menetyksensä tuntumaan pienemmältä. Hassusti nuo piirteet valikoituvat siten, että ne kuvastavat hänen omia epäonnistumisiaan, puutteitaan ja pelkojaan. Osan näistä jutuista "jättäjä" tietää oman kokemuksensakin perusteella totuudenvastaisiksi, ja osa taas on sellaisia, joista hän ei tiedä yhtään mitään. Melkoisen taakan kanssa näkyy elävän.
[/quote]
Nojoo, olet oikeassa. Ja olenpa itsekkin ollut suhteessa, jossa mies alkoi käyttäytyä kuin idiootti, jotta saisi minut jättämään hänet. Eipä sattunut kumpaankaan tuolloin.
-ap
Olen osannut esittää lapseni takia fiksun aikuisen naisen roolia. (Lapsellani kuukauden vanhempi sisarpuoli) ja se vasta miestä harmittaakin, että miten voin olla niin kylmän rauhallinen häntä kohtaan. Lempeästi hymyillen, kun hän hakee minusta sitä reaktiota tekemällä itsestään sitä viatonta uhria.