Onko joku lapsistasi rakkaampi kuin toiset?

Minulla on vasta yksi, mutta mietin välillä kun häntä katselen että voisinko rakastaa jotain muuta yhtä paljon kuin häntä. Niin mielettömän paljon että se sattuu sydämeen.

Minulla on vasta yksi, mutta mietin välillä kun häntä katselen että voisinko rakastaa jotain muuta yhtä paljon kuin häntä. Niin mielettömän paljon että se sattuu sydämeen.

Mulla on kaksi. Pelkäsin toista odottaessani, etten rakastaisi sitä yhtä paljon kuin esikoista, tai että esikoinen joutuisi kärsimään ja jäämään toiseksi, mutta ei. Molemmat ovat kohta koululaisia, keskenään erilaisia, mutta kertakaikkiaan rakastan molempia yhtä suuresti.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 22:42"]Mulla on kaksi. Pelkäsin toista odottaessani, etten rakastaisi sitä yhtä paljon kuin esikoista, tai että esikoinen joutuisi kärsimään ja jäämään toiseksi, mutta ei. Molemmat ovat kohta koululaisia, keskenään erilaisia, mutta kertakaikkiaan rakastan molempia yhtä suuresti.

[/quote]

ihana kuulla, näin minullekin varmasti käy. <3 Joskus se vain tuntuu mahdottomalta, kun ei ole ennen tällaista rakkautta kokenut.

Ei rakkaampi, mutta toisista tunnen enemmän huolta.

Ei varsinaisesti rakkaampi, mutta keskimmäinen lapsistani koskettaa minua kaikkein syvimmältä. Hän on sydänlapseni, niin erilainen ja se joka on kasvattanut minua kaikkein eniten.

En osaa selittää. Ensimmäinen lapsi oli jotain niin ihmeellistä, olen aivan hulluna häneen vieläkin :) <3

Toinen lapsi oli todella vaativa, hankala, itkuinen, omapäinen ja erilainen kuin kukaan meistä. Rakkaus tuli pikku hiljaa. Nyt olen myös häneen aivan rakastunut.

Hän näyttää rakkautta ja hellyyttä minuun usein sanoin ja erityisesti teoin.

Juuri äsken mietin, johtuuko se siitä että olin ehkä vähän "kylmä" hänelle kun hän oli vauva ;(

Sanoisin siis, että rakastan yhtä paljon mutta on siinä sävyeroja <3

Rakastan molempia yhtä paljon, esikoinen vaan osaa olla ärsyttävä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:39"]

En osaa selittää. Ensimmäinen lapsi oli jotain niin ihmeellistä, olen aivan hulluna häneen vieläkin :) <3

Toinen lapsi oli todella vaativa, hankala, itkuinen, omapäinen ja erilainen kuin kukaan meistä. Rakkaus tuli pikku hiljaa. Nyt olen myös häneen aivan rakastunut.

Hän näyttää rakkautta ja hellyyttä minuun usein sanoin ja erityisesti teoin.

Juuri äsken mietin, johtuuko se siitä että olin ehkä vähän "kylmä" hänelle kun hän oli vauva ;(

Sanoisin siis, että rakastan yhtä paljon mutta on siinä sävyeroja <3

[/quote]

Ihan kuin kirjoittaisit minun lapsistani. Rakastuin heti esikoiseen ja edelleen hän on aivan ihana. Herkkä, taitava, kiltti ja suloinen lapsi. Meillä on joku luontainen yhteys, ollaan jotenkin samanrytmisiä tarkkailijoita ja mietiskelijöitä molemmat.

Kuopus on vahvatahtoinen ns. vaikea lapsi, jonka kanssa nukkumisesta ja syömisestä ei tullut mitään vauvanakaan, nyt jo hieman paremmin kun on 1½-vuotias. Herkästi tulee itku ja raivo, jos ei saa mitä haluaa jne. Alkaa paiskoa esineitä eikä tottele, jos kielletään. Kuopuskin on rakas, mutta ei niin täydellisen kokonaisvaltaisella tavalla kuin esikoinen ja tunnen siitä koko ajan huonoa omaatuntoa.

Toivottavasti rakastun vähitellen kuopukseenkin yhtä lujasti kuin esikoiseen.

Meillä näin: nuorin on kultamusseli, vanhin neutraali ja keskimmäinen on syntipukki.

Terv. Se keskimmäinen

Hävetkää.

Voihan olla että jotkut lapsistakaan eivät paljoa rakasta vanhempiaan ;)

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 04:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:39"]

En osaa selittää. Ensimmäinen lapsi oli jotain niin ihmeellistä, olen aivan hulluna häneen vieläkin :) <3

Toinen lapsi oli todella vaativa, hankala, itkuinen, omapäinen ja erilainen kuin kukaan meistä. Rakkaus tuli pikku hiljaa. Nyt olen myös häneen aivan rakastunut.

Hän näyttää rakkautta ja hellyyttä minuun usein sanoin ja erityisesti teoin.

Juuri äsken mietin, johtuuko se siitä että olin ehkä vähän "kylmä" hänelle kun hän oli vauva ;(

Sanoisin siis, että rakastan yhtä paljon mutta on siinä sävyeroja <3

[/quote]

Ihan kuin kirjoittaisit minun lapsistani. Rakastuin heti esikoiseen ja edelleen hän on aivan ihana. Herkkä, taitava, kiltti ja suloinen lapsi. Meillä on joku luontainen yhteys, ollaan jotenkin samanrytmisiä tarkkailijoita ja mietiskelijöitä molemmat.

Kuopus on vahvatahtoinen ns. vaikea lapsi, jonka kanssa nukkumisesta ja syömisestä ei tullut mitään vauvanakaan, nyt jo hieman paremmin kun on 1½-vuotias. Herkästi tulee itku ja raivo, jos ei saa mitä haluaa jne. Alkaa paiskoa esineitä eikä tottele, jos kielletään. Kuopuskin on rakas, mutta ei niin täydellisen kokonaisvaltaisella tavalla kuin esikoinen ja tunnen siitä koko ajan huonoa omaatuntoa.

Toivottavasti rakastun vähitellen kuopukseenkin yhtä lujasti kuin esikoiseen.

[/quote]ihan varmasti rakastut! Kun toinen syntyi, olin tosi masentunut. Yksi lapsisesta ja helposta perhe-elamasta siirtyminen kaksilapsiseksi perheeksi oli yllattavan vaikea. Olin todella maassa koliiki vauvan kanssa. En nukkunut juuri ollenkaan moneen kuukauteen....lasta ei voinut laskea edes hetkeksi kun jarkyttava huuto alkoi....tein kaiken mekaanisesti. Rakkaus tuli pikkuhiljaa ja se kipina on kasvanut roihuksi nyt 12-vuotiasta poikaani kohtaan! Meilla nelja ihanaa lasta, mutta tama vaikein "aloitus elamaan" on pyrkinyt lahelle ja siella pysyy....mietin joskus miten asiat muuttuivatkin silta osin. Aivan kauhean vaikea vauva-aika, ja poika osoittautui helpoimmaksi, karismaattisimmaksi ja ihanimmaksi poikalapseksi nyt 12 vuotiaana!! Alkaa luovuttako vaikeina vauva aikoina! Joskus rakkaus on siella samantien...joskus.siihen uuteen ihmisenalkuun tutustuminen vie hetkisen. 

Kuulostaa tutulta. Kuopus on myös koliikkilapsi eikä paljon muistikuvia vauva-ajalta. Kolmeviikkoisesta asti huusi suoraa huutoa, jos ei kannettu koko ajan. Kannoin häntä aamuneljään asti joka yö. Sitten sain nukkumaan ja parin tunnin päästä heräsin päivään esikoisen kanssa. Esikoisen vauva-ajoista muistan paljon ja hän nukkui alusta asti hyvin ja oli iloinen ja vuorovaikutteinen lapsi. Jotenkin siihen kasvuun kerkesi mukaan ja imetys sujui jne. Kuopuksen kanssa imetyslakkoilu, heikko painonkehitys ja neuvolan painostus johti siihen, että imetin vain noin kaksi kuukautta ja sen jälkeen homma hiipui. Tuntuu ikävältä, koska esikoista imetin yli vuoden. Jo tuonkin takia esikoiseen on muodostunut voimakkaampi suhde. 

Olen varma, että näistä tulee ajan kanssa yhtä läheisiä. Haluan sitä. Olet oikeassa, että joidenkin kanssa rakkaus syntyy helpommin ja nopeammin, mutta hitaammin lämmennyt rakkaus voi olla yhtä suurta ja vahvaa. 

ja siis kirjoittaja 15 oli sama kuin 10.

Minunkin lapsuudesta nuorin on edelleenkin se mussukka johon vanhemmat tuhlaavat rahaa ja ostavat mitä kuopus sormellaan osoittaa (vaikka on jo 20+). Muita lapsia sitten syyllistetään jos raha-asiat on huonosti.