Miettikää miten helppoa se oli ennen, kun otettiin se kiva naapurintyttö/naapurinpoika ja sitten elettiin yhdessä onnellisesti loppuelämä

Ei tarvitse hukkua tindersuohon nytkään. Valintoja.

Aika moni parisuhde ei "vanhaan, hyvään aikaan" ollut onnellinen. Veikkaisin, että useammin näin naisilla kuin miehillä. Nykyäänkin isompi osa naisista kuin miehistä haluaa elää ilman kumppania syynään se, että elämänlaatu on siten parempi.

Tuskin se noin ihanaa ja helppoa oli. Ei ollut valinnanvaraa paljoa. Ja eroamista paheksuttiin. Jos vahingossa valitsit mulkun puolison, olit siinä sitten jumissa loppuelämän.

Yks rillipäinen vähän hassu poika asu lähellä lapsuuden kotiani. Tuskin olisin halunnut koko elämää hänen kanssaan viettää. Todellakin kiinnosti katsastaa muukin tarjonta.

Puhutko nyt keskiajasta Suomessa ja jolloin kirjoitustaitokin oli harvan osaamisaluetta?

Ap on epärealistinen satumaailmassa elävä.

Helppoahan se isällä on, kun sillä on äiti. Minun pitäisi löytää joku ihan vieras ihminen vaimoksi!

Naapuritilan poika nai helsinkiläisnaisen. Kuoli äkillisesti 10 vuotta sitten. Jos olisimme menneet naimisiin, olisin nyt rikas leski.

Eikä ukko päässyt vinkumaan, että hankitaan lapsia sitten muutaman vuoden kuluttua vasta, eikä voinut kitistä, että huijattiin isäksi. Kaikille oli selvää, että jos panet, niin tulee lapsia, usein joka vuosi uusi. Ja itse ne oli elätettävä, ei ollut toimeentulotukea ja työttömyysturvaa. Sen sijaan oli ajoittain työvelvollisuus, eli työttömäksi ei voinut edes heittäytyä.

Eikä todellakaan valittu näteintä vaimoa, vaan etsittiin riuskaa työihmistä. Mitä nyt saatettiin katsella, että vaimoehdokkaalla oli omat tekohampaat (tavallinen rippilahja vielä 1950-luvulla) ja kaikki raajat tallessa. Miehilläkään ei ollut turhaa läskiä vyötäröllä, vaan kovan ruumiillisen työn rakentamat lihakset.

Eikä ollut 40v naisia, joilla deittiprofiilissa teksti "lapsia: ehkä joskus".

Kyllä ennen oli yksinkertaisempaa. Niin se vaan on. Ei kukaan kuvitellut saavansa kuun taivaalta kuten nyt monet luulee ...

Vierailija kirjoitti:

Eikä ollut 40v naisia, joilla deittiprofiilissa teksti "lapsia: ehkä joskus".

Mutta toisaalta: moni sai viimeisen tai viimeiset lapsensa vielä yli 40-vuotiaana. Ns. moni ”mummoäiti” oli oikeastikin mummo saadessaan nuorimmat lapsensa.

Nuori, riuska mies saattoi saada jalan oven väliin, jos löysi mieluisan lesken. Isoisosetä pääsi parikymppisenä rengin paikalta talolliseksi, kun vietteli ja myöhemmin nai nelikymppisen emäntänsä, tekivät vielä useamman lapsenkin. Mahtoi olla emännällä mukavaa nuoren miehen vällyjen välissä, kun itse oli joutunut nuorena tyttönä naimisiin kymmeniä vuosia vanhemman papparaisen kanssa.

Elämä oli paljon lyhyempi silloin, siksi se sujui.

Aivan höpöhöpöä tämä. Historiassa on hyvin vähän kirjoitettu varsinkaan naisten näkökulmaa asioihin. Aikaisemmin myös asuttiin syntymästä kuolemaan usein samoilla seuduilla ja varsinkaan naisilla ei ollut juuri mahdollista lähteä kotikylää kauemmas. Vaihtoehtoina oli siis joko otat isän valitseman tai naapurin pekan puolisoksi tai sinua paheksutaan ja pilkataan vanhaksi piiaksi ja varmistat samalla, että asut vanhempiesi kanssa lopun elämääsi, koska naiset eivät myöskään saaneet omistaa mitään. Näennäisesti suomessa naisilla oli vapaa oikeus opiskella ja tehdä työtä, mutta käytännössä naisia ohjattiin esim. ompelimoihin ja kutomoihin ns. naisten töihin aloille, jotka eivät sitten loppujen lopuksi työllistäneet ainakaan elättämismielessä. Avioliitot eivät varmasti olleet onnellisempia, eroaminen vaan ei ollut se mitä tehdään, eikä parisuhteista tai tunteista ylipäätään puhuttu tai keskusteltu. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan höpöhöpöä tämä. Historiassa on hyvin vähän kirjoitettu varsinkaan naisten näkökulmaa asioihin. Aikaisemmin myös asuttiin syntymästä kuolemaan usein samoilla seuduilla ja varsinkaan naisilla ei ollut juuri mahdollista lähteä kotikylää kauemmas. Vaihtoehtoina oli siis joko otat isän valitseman tai naapurin pekan puolisoksi tai sinua paheksutaan ja pilkataan vanhaksi piiaksi ja varmistat samalla, että asut vanhempiesi kanssa lopun elämääsi, koska naiset eivät myöskään saaneet omistaa mitään. Näennäisesti suomessa naisilla oli vapaa oikeus opiskella ja tehdä työtä, mutta käytännössä naisia ohjattiin esim. ompelimoihin ja kutomoihin ns. naisten töihin aloille, jotka eivät sitten loppujen lopuksi työllistäneet ainakaan elättämismielessä. Avioliitot eivät varmasti olleet onnellisempia, eroaminen vaan ei ollut se mitä tehdään, eikä parisuhteista tai tunteista ylipäätään puhuttu tai keskusteltu. 

Riippuu mitä tarkotetaan vanhoilla hyvillä ajoilla. Tuommosta on ollu joskus 1700-luvulla. 

Paitsi ettei eletty välttämättä niin onnellisesti sitä loppuelämää yhdessä. Erota ei kuitenkan sopinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan höpöhöpöä tämä. Historiassa on hyvin vähän kirjoitettu varsinkaan naisten näkökulmaa asioihin. Aikaisemmin myös asuttiin syntymästä kuolemaan usein samoilla seuduilla ja varsinkaan naisilla ei ollut juuri mahdollista lähteä kotikylää kauemmas. Vaihtoehtoina oli siis joko otat isän valitseman tai naapurin pekan puolisoksi tai sinua paheksutaan ja pilkataan vanhaksi piiaksi ja varmistat samalla, että asut vanhempiesi kanssa lopun elämääsi, koska naiset eivät myöskään saaneet omistaa mitään. Näennäisesti suomessa naisilla oli vapaa oikeus opiskella ja tehdä työtä, mutta käytännössä naisia ohjattiin esim. ompelimoihin ja kutomoihin ns. naisten töihin aloille, jotka eivät sitten loppujen lopuksi työllistäneet ainakaan elättämismielessä. Avioliitot eivät varmasti olleet onnellisempia, eroaminen vaan ei ollut se mitä tehdään, eikä parisuhteista tai tunteista ylipäätään puhuttu tai keskusteltu. 

Riippuu mitä tarkotetaan vanhoilla hyvillä ajoilla. Tuommosta on ollu joskus 1700-luvulla. 

Ei kuule tarvitse mennä kuin 1920 luvun molemmille puolille ja hitaammin kehittyvillä alueilla tätä on vielä ollut 40-50 luvulla.

Entisaikaan aika moni jäi ilman kumppania. Pariutuminen ei ollut mahdollista kaikille.