Miettikää miten helppoa se oli ennen, kun otettiin se kiva naapurintyttö/naapurinpoika ja sitten elettiin yhdessä onnellisesti loppuelämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan höpöhöpöä tämä. Historiassa on hyvin vähän kirjoitettu varsinkaan naisten näkökulmaa asioihin. Aikaisemmin myös asuttiin syntymästä kuolemaan usein samoilla seuduilla ja varsinkaan naisilla ei ollut juuri mahdollista lähteä kotikylää kauemmas. Vaihtoehtoina oli siis joko otat isän valitseman tai naapurin pekan puolisoksi tai sinua paheksutaan ja pilkataan vanhaksi piiaksi ja varmistat samalla, että asut vanhempiesi kanssa lopun elämääsi, koska naiset eivät myöskään saaneet omistaa mitään. Näennäisesti suomessa naisilla oli vapaa oikeus opiskella ja tehdä työtä, mutta käytännössä naisia ohjattiin esim. ompelimoihin ja kutomoihin ns. naisten töihin aloille, jotka eivät sitten loppujen lopuksi työllistäneet ainakaan elättämismielessä. Avioliitot eivät varmasti olleet onnellisempia, eroaminen vaan ei ollut se mitä tehdään, eikä parisuhteista tai tunteista ylipäätään puhuttu tai keskusteltu. 

Riippuu mitä tarkotetaan vanhoilla hyvillä ajoilla. Tuommosta on ollu joskus 1700-luvulla. 

Ei kuule tarvitse mennä kuin 1920 luvun molemmille puolille ja hitaammin kehittyvillä alueilla tätä on vielä ollut 40-50 luvulla.

Tuon ajan ihmiset oppikin kestämään vaikeuksia ja sopeutumaan parisuhteessa, kun taas nykyään on jo täysi draama päällä ja eroilmoitus vetämässä jo pikkuasioista; väärää jogurttia kaupasta tai kynsi katkesi.

Vierailija kirjoitti:

Eikä ollut 40v naisia, joilla deittiprofiilissa teksti "lapsia: ehkä joskus".

Ei muuten ollut semmoisia miehiäkään. Tai semmoisia, jotka 40- vuotiaana etsi lapsetonta naista, ja haluaa perustaa perheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan höpöhöpöä tämä. Historiassa on hyvin vähän kirjoitettu varsinkaan naisten näkökulmaa asioihin. Aikaisemmin myös asuttiin syntymästä kuolemaan usein samoilla seuduilla ja varsinkaan naisilla ei ollut juuri mahdollista lähteä kotikylää kauemmas. Vaihtoehtoina oli siis joko otat isän valitseman tai naapurin pekan puolisoksi tai sinua paheksutaan ja pilkataan vanhaksi piiaksi ja varmistat samalla, että asut vanhempiesi kanssa lopun elämääsi, koska naiset eivät myöskään saaneet omistaa mitään. Näennäisesti suomessa naisilla oli vapaa oikeus opiskella ja tehdä työtä, mutta käytännössä naisia ohjattiin esim. ompelimoihin ja kutomoihin ns. naisten töihin aloille, jotka eivät sitten loppujen lopuksi työllistäneet ainakaan elättämismielessä. Avioliitot eivät varmasti olleet onnellisempia, eroaminen vaan ei ollut se mitä tehdään, eikä parisuhteista tai tunteista ylipäätään puhuttu tai keskusteltu. 

Riippuu mitä tarkotetaan vanhoilla hyvillä ajoilla. Tuommosta on ollu joskus 1700-luvulla. 

Ei kuule tarvitse mennä kuin 1920 luvun molemmille puolille ja hitaammin kehittyvillä alueilla tätä on vielä ollut 40-50 luvulla.

Tuon ajan ihmiset oppikin kestämään vaikeuksia ja sopeutumaan parisuhteessa, kun taas nykyään on jo täysi draama päällä ja eroilmoitus vetämässä jo pikkuasioista; väärää jogurttia kaupasta tai kynsi katkesi.

Hei, ei eeottu, koska ero oli suuri häpeä- vielä.jopa80- luvulla. Lisäksi naiset omi taloudellisesti riippuvaisia miehistä, joten ei olisi edes ollut varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan höpöhöpöä tämä. Historiassa on hyvin vähän kirjoitettu varsinkaan naisten näkökulmaa asioihin. Aikaisemmin myös asuttiin syntymästä kuolemaan usein samoilla seuduilla ja varsinkaan naisilla ei ollut juuri mahdollista lähteä kotikylää kauemmas. Vaihtoehtoina oli siis joko otat isän valitseman tai naapurin pekan puolisoksi tai sinua paheksutaan ja pilkataan vanhaksi piiaksi ja varmistat samalla, että asut vanhempiesi kanssa lopun elämääsi, koska naiset eivät myöskään saaneet omistaa mitään. Näennäisesti suomessa naisilla oli vapaa oikeus opiskella ja tehdä työtä, mutta käytännössä naisia ohjattiin esim. ompelimoihin ja kutomoihin ns. naisten töihin aloille, jotka eivät sitten loppujen lopuksi työllistäneet ainakaan elättämismielessä. Avioliitot eivät varmasti olleet onnellisempia, eroaminen vaan ei ollut se mitä tehdään, eikä parisuhteista tai tunteista ylipäätään puhuttu tai keskusteltu. 

Riippuu mitä tarkotetaan vanhoilla hyvillä ajoilla. Tuommosta on ollu joskus 1700-luvulla. 

Ei kuule tarvitse mennä kuin 1920 luvun molemmille puolille ja hitaammin kehittyvillä alueilla tätä on vielä ollut 40-50 luvulla.

Tuon ajan ihmiset oppikin kestämään vaikeuksia ja sopeutumaan parisuhteessa, kun taas nykyään on jo täysi draama päällä ja eroilmoitus vetämässä jo pikkuasioista; väärää jogurttia kaupasta tai kynsi katkesi.

Hei, ei eeottu, koska ero oli suuri häpeä- vielä.jopa80- luvulla. Lisäksi naiset omi taloudellisesti riippuvaisia miehistä, joten ei olisi edes ollut varaa.

Eli väärä jogurtti tai kynsi poikki on sun mielestä hyvä eroamisen peruste?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan höpöhöpöä tämä. Historiassa on hyvin vähän kirjoitettu varsinkaan naisten näkökulmaa asioihin. Aikaisemmin myös asuttiin syntymästä kuolemaan usein samoilla seuduilla ja varsinkaan naisilla ei ollut juuri mahdollista lähteä kotikylää kauemmas. Vaihtoehtoina oli siis joko otat isän valitseman tai naapurin pekan puolisoksi tai sinua paheksutaan ja pilkataan vanhaksi piiaksi ja varmistat samalla, että asut vanhempiesi kanssa lopun elämääsi, koska naiset eivät myöskään saaneet omistaa mitään. Näennäisesti suomessa naisilla oli vapaa oikeus opiskella ja tehdä työtä, mutta käytännössä naisia ohjattiin esim. ompelimoihin ja kutomoihin ns. naisten töihin aloille, jotka eivät sitten loppujen lopuksi työllistäneet ainakaan elättämismielessä. Avioliitot eivät varmasti olleet onnellisempia, eroaminen vaan ei ollut se mitä tehdään, eikä parisuhteista tai tunteista ylipäätään puhuttu tai keskusteltu. 

Riippuu mitä tarkotetaan vanhoilla hyvillä ajoilla. Tuommosta on ollu joskus 1700-luvulla. 

Ei kuule tarvitse mennä kuin 1920 luvun molemmille puolille ja hitaammin kehittyvillä alueilla tätä on vielä ollut 40-50 luvulla.

Äitini on syntynyt -45 ja kyllä nuo naisen roolit on hyvin syvään juurtuneita häneenkin, livahtelee ulos ajatuksina vielä tänä päivänä vaikka fyysisesti hyvä kuntoinen ja käyttää someja.

Ihan höpöhöpö-puheita.... silloin ei ollut vaihtoehtoja. Eroamista ei katsottu hyvällä ja tietenkin oli hankittava lapsia. Nuorena piti mennä naimisiin. Nykyään välitetään enemmän henkilökohtaisesta onnellisuudesta ja se on pelkästään hyvä asia. Sinussa siinä on pahasti jotain vialla jos sinulle on se ja sama onko vaimosi onnellinen kanssasi.

Tiedän semmosia pareja vieläkin.Eikä erota karata ikinä meinanneet.Koko elämän ovat yhdessä.Olisko se sitä tosi rakkautta.Luulisi kun muuttaa suureen maailmaan tulisi houkutuksia.Mutta ei tule!Jännä uskollisuus,rakkaus kestää.Vaikka luulen onko mitään rakkautta..nykyään muut asiat tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan höpöhöpöä tämä. Historiassa on hyvin vähän kirjoitettu varsinkaan naisten näkökulmaa asioihin. Aikaisemmin myös asuttiin syntymästä kuolemaan usein samoilla seuduilla ja varsinkaan naisilla ei ollut juuri mahdollista lähteä kotikylää kauemmas. Vaihtoehtoina oli siis joko otat isän valitseman tai naapurin pekan puolisoksi tai sinua paheksutaan ja pilkataan vanhaksi piiaksi ja varmistat samalla, että asut vanhempiesi kanssa lopun elämääsi, koska naiset eivät myöskään saaneet omistaa mitään. Näennäisesti suomessa naisilla oli vapaa oikeus opiskella ja tehdä työtä, mutta käytännössä naisia ohjattiin esim. ompelimoihin ja kutomoihin ns. naisten töihin aloille, jotka eivät sitten loppujen lopuksi työllistäneet ainakaan elättämismielessä. Avioliitot eivät varmasti olleet onnellisempia, eroaminen vaan ei ollut se mitä tehdään, eikä parisuhteista tai tunteista ylipäätään puhuttu tai keskusteltu. 

Riippuu mitä tarkotetaan vanhoilla hyvillä ajoilla. Tuommosta on ollu joskus 1700-luvulla. 

Ei kuule tarvitse mennä kuin 1920 luvun molemmille puolille ja hitaammin kehittyvillä alueilla tätä on vielä ollut 40-50 luvulla.

Tuon ajan ihmiset oppikin kestämään vaikeuksia ja sopeutumaan parisuhteessa, kun taas nykyään on jo täysi draama päällä ja eroilmoitus vetämässä jo pikkuasioista; väärää jogurttia kaupasta tai kynsi katkesi.

Hei, ei eeottu, koska ero oli suuri häpeä- vielä.jopa80- luvulla. Lisäksi naiset omi taloudellisesti riippuvaisia miehistä, joten ei olisi edes ollut varaa.

Eli väärä jogurtti tai kynsi poikki on sun mielestä hyvä eroamisen peruste?

Kai sitä nyt saa erota, mistä syystä haluaa.

- eri

Onhan tollasia naisia/miehiä vielkin olemassa.

Vai onko tämä jälleen näitä, miksei syrjäytyneelle irtoa Tinderistä uskollista Miss Universumia?

Silloin ei myöskään ollut sitä vaihtoehtoa että istutaan koko elämä valtion kustannuksella toimettomina samalla kun itketään miksi akat ei anna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan höpöhöpöä tämä. Historiassa on hyvin vähän kirjoitettu varsinkaan naisten näkökulmaa asioihin. Aikaisemmin myös asuttiin syntymästä kuolemaan usein samoilla seuduilla ja varsinkaan naisilla ei ollut juuri mahdollista lähteä kotikylää kauemmas. Vaihtoehtoina oli siis joko otat isän valitseman tai naapurin pekan puolisoksi tai sinua paheksutaan ja pilkataan vanhaksi piiaksi ja varmistat samalla, että asut vanhempiesi kanssa lopun elämääsi, koska naiset eivät myöskään saaneet omistaa mitään. Näennäisesti suomessa naisilla oli vapaa oikeus opiskella ja tehdä työtä, mutta käytännössä naisia ohjattiin esim. ompelimoihin ja kutomoihin ns. naisten töihin aloille, jotka eivät sitten loppujen lopuksi työllistäneet ainakaan elättämismielessä. Avioliitot eivät varmasti olleet onnellisempia, eroaminen vaan ei ollut se mitä tehdään, eikä parisuhteista tai tunteista ylipäätään puhuttu tai keskusteltu. 

Riippuu mitä tarkotetaan vanhoilla hyvillä ajoilla. Tuommosta on ollu joskus 1700-luvulla. 

Ei kuule tarvitse mennä kuin 1920 luvun molemmille puolille ja hitaammin kehittyvillä alueilla tätä on vielä ollut 40-50 luvulla.

Tuon ajan ihmiset oppikin kestämään vaikeuksia ja sopeutumaan parisuhteessa, kun taas nykyään on jo täysi draama päällä ja eroilmoitus vetämässä jo pikkuasioista; väärää jogurttia kaupasta tai kynsi katkesi.

Hei, ei eeottu, koska ero oli suuri häpeä- vielä.jopa80- luvulla. Lisäksi naiset omi taloudellisesti riippuvaisia miehistä, joten ei olisi edes ollut varaa.

Eli väärä jogurtti tai kynsi poikki on sun mielestä hyvä eroamisen peruste?

Kai sitä nyt saa erota, mistä syystä haluaa.

- eri

Miksi sitten mennä naimisiin ja varsinkaan haaveilla kirkkohäistä? Muistatko mitä vihkivalassa sanotaan?

Kaikki kirjoittaa ihan eri aikakaudesta. Vähän hedelmätön keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Eikä ukko päässyt vinkumaan, että hankitaan lapsia sitten muutaman vuoden kuluttua vasta, eikä voinut kitistä, että huijattiin isäksi. Kaikille oli selvää, että jos panet, niin tulee lapsia, usein joka vuosi uusi. Ja itse ne oli elätettävä, ei ollut toimeentulotukea ja työttömyysturvaa. Sen sijaan oli ajoittain työvelvollisuus, eli työttömäksi ei voinut edes heittäytyä.

Ei ollut äitiys eikä isyyslomia, koska lapsilisiäkin alettiin maksaa, entä koska tuli äityspakkaukset?

Ei ollut äityspäivärahaa.

Nykysukupolvilla on kaikkea yltäkyllin, silti kehtaavat valittaa.