Aspergerin työllistyminen
Vaikeaa vai jopa mahdotonta? Työnhaku tyssää joka kerta haastatteluun, kun siinä tilanteessa pitäisi osata myydä itsensä, lukea tilannetta ja sosiaalinen koodisto pitäisi olla hallussa. Jos keskittyy katsekontaktiin, unohtaa mitä on sanomassa ja jos keskittyy puhumiseen, unohtaa katsekontaktin jne. Tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä..
Kommentit (22)
Kyllä se on täysin mahdollista. Kannattaa kertoa omasta erityispiirteestä heti kättelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on täysin mahdollista. Kannattaa kertoa omasta erityispiirteestä heti kättelyssä.
Jotenkin olen ajatellut, että jos asiasta kertoo niin hylätään samantien. Ihmisillä on aika hurjia ennakkoluuloja.
Ap
Opiskele psykiatriksi. Monet lääkärit ovat luonteeltaan epäsosiaalisia, psykiatreista on aivan valtava pula.
Vierailija kirjoitti:
Opiskele psykiatriksi. Monet lääkärit ovat luonteeltaan epäsosiaalisia, psykiatreista on aivan valtava pula.
Ei ole mahdollista enää opiskella, kun opintotukikuukausia on jäljellä vain muutama.
Ap
Haastattelut on vaikeita, mutta aina silloin tällöin haastattelijalla ei ole aikaa ja kiinnostusta kysellä paljoa. Joskus he ovat jo käytännössä valinneet sinut ennen haastattelua. Jotkut on myös rennompia, eli ei näytä pahastuvan vaikka tuijottaa seinää ja selittää faktoja aiheen ohi.
Työn jälki on työllisyys valttini, eli töissä voidaan kummastella minua mykäksi, mutta kehutaan samalla hyväksi tekijäksi.
Ei "normaalitkaan" haastattelijaa koko aikaa silmiin tuijota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on täysin mahdollista. Kannattaa kertoa omasta erityispiirteestä heti kättelyssä.
Jotenkin olen ajatellut, että jos asiasta kertoo niin hylätään samantien. Ihmisillä on aika hurjia ennakkoluuloja.
Ap
Kannattaa kertoa niistä positiivisista ominaisuuksista, joita sinulla on. Ehkä jotenkin perustella, miten ne olisivat hyödyksi työssä jota olet hakemassa.
Vierailija kirjoitti:
Opiskele psykiatriksi. Monet lääkärit ovat luonteeltaan epäsosiaalisia, psykiatreista on aivan valtava pula.
Ed. varmaan vitsiksi tarkoitettu, mutta pitää oman kokemukseni mukaan paikkaansa. Tunnen itse läheisesti muutaman assin: Yksi oikeustieteilijä tekee vain toimistohommia, toinen tekun aloittanut päätyi bussikuskiksi, kolmas kauppatieteilijä ollut koko elämänsä virallisesti työtön, mutta tekee kaupallista nettiduunia. Parisuhde on vain yhdellä vain yhdellä miehistä.
Varmasti itseä todella kiinnostavalta alalta löytyy erilaisia töitä. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on täysin mahdollista. Kannattaa kertoa omasta erityispiirteestä heti kättelyssä.
Jotenkin olen ajatellut, että jos asiasta kertoo niin hylätään samantien. Ihmisillä on aika hurjia ennakkoluuloja.
Ap
Kannattaa kertoa niistä positiivisista ominaisuuksista, joita sinulla on. Ehkä jotenkin perustella, miten ne olisivat hyödyksi työssä jota olet hakemassa.
Niistä osaan kyllä kertoa, mutta kaikki yllättävät kysymykset on todella vaikeita. Olisipa työhaastatteluille olemassa joku standardi. Ryhmähaastattelut olen suoraan skipannut, en halua mennä nolaamaan itseäni.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskele psykiatriksi. Monet lääkärit ovat luonteeltaan epäsosiaalisia, psykiatreista on aivan valtava pula.
Ed. varmaan vitsiksi tarkoitettu, mutta pitää oman kokemukseni mukaan paikkaansa. Tunnen itse läheisesti muutaman assin: Yksi oikeustieteilijä tekee vain toimistohommia, toinen tekun aloittanut päätyi bussikuskiksi, kolmas kauppatieteilijä ollut koko elämänsä virallisesti työtön, mutta tekee kaupallista nettiduunia. Parisuhde on vain yhdellä vain yhdellä miehistä.
Varmasti itseä todella kiinnostavalta alalta löytyy erilaisia töitä. Tsemppiä!
Ai se olikin vitsi. En ymmärtänyt.
Ap
Nykyisessä työllisyystilanteessa täysi mahdottomuus. Kannattaa opetella vain elämään työmarkkinatuella.
Mulla ei ole diagnoosia, mutta hyvin todennäköisesti kuulun kirjolle. Pitkäaikaistyötön olen, useammasta tutkinnosta ei ole ollut mitään apua, haastatteluihin kaatuu aina ja joka kerta. En osaa niitä, ja kaikki ne assipiirteet vaan korostuvat siinä tilanteessa. Työkokemus puuttuu, joten eipä kukaan uskalla ottaa sitä riskiä, että antaisi mahdollisuuden asperger-piirteiselle henkilölle, kun ei voi tietää pärjääkö hän työssä/työympäristössä. Ymmärrän tämän. Mutta en myöskään häpeä työttömyyttäni koska en oikeasti voi sille mitään. Parhaani yritän, mutta hyväksyn osani ja näillä mennään.
Tsemppiä työnhakuun!
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole diagnoosia, mutta hyvin todennäköisesti kuulun kirjolle. Pitkäaikaistyötön olen, useammasta tutkinnosta ei ole ollut mitään apua, haastatteluihin kaatuu aina ja joka kerta. En osaa niitä, ja kaikki ne assipiirteet vaan korostuvat siinä tilanteessa. Työkokemus puuttuu, joten eipä kukaan uskalla ottaa sitä riskiä, että antaisi mahdollisuuden asperger-piirteiselle henkilölle, kun ei voi tietää pärjääkö hän työssä/työympäristössä. Ymmärrän tämän. Mutta en myöskään häpeä työttömyyttäni koska en oikeasti voi sille mitään. Parhaani yritän, mutta hyväksyn osani ja näillä mennään.
Tsemppiä työnhakuun!
Kiitos.
Minä häpeän, kun en osaa olla "normaali". Ehkä en vaan yritä riittävästi.
Ap
Osaan kirjoittaa niin hyviä hakemuksia, että pääsen melkein poikkeuksetta haastatteluun. Ikinä vaan en sitä paikkaa saa. Ristiriita hakemuksen ja olemuksen välillä on varmaan aika suuri.. Olisiko parempi ilmoittaa jo hakemuksessa diagnoosista? Vai vasta haastattelussa?
Ap
Tiedän asseja, jotka ovat töissä (ja useimmat ihan omalla koulutuksenalallaan) joten kyllä se on mahdollista. Haastavaa varmasti.
Kuulostaa siltä, että ap on ymmärtänyt sen silmiinkatselun väärin, kuten useimmat assit. Ei ole tarkoitus tuijottaa toista silmiin, vaan vain luoda rauhallinen silmäys toisen kasvojen suuntaan silmiin ehkä puheenvuoronsa alussa ja lopussa. Muuten voi katsella vaikka omia muistiinpanojaan, omaa kynäänsä tms. Ja työhaastattelukysymykset eivät ole yllättäviä - ne on aina ne samat kysymykset, vaikka vaan vähän eri tavoin esitettynä. Niissä siis kysytään aina sitä samaa (=”mitä me sinusta hyödymme?”), vaan eri sanoilla. Siihen kun mietit vastauksen niin pärjäät kyllä.
Minulla on asperger-diagnoosi ja vakituinen työpaikka ja myös parisuhde ja lapsia.
Työhaastattelussa kannattaa keskittyä asiasisältöön, ei katsekontaktiin. Voi myös kertoa, että jännittää tai että on vaikea nopeasti vastata yllättäviin kysymyksiin. Itse en vielä työnhakuvaiheessa ole kertonut diagnoosia, vasta kun olen tutustunut esimieheen kunnolla. Alusta asti olen silti ollut avoin ominaisuuksistani. Olen kertonut, että sopeudun muutoksiin hitaasti. Tietysti hyvät ominaisuudet kannattaa kertoa myös niin, että niitä on selvästi enemmän kuin rajoitteita.
Varmasti riippuu paljon siitä, mille alalle olet kouluttautunut, onko ominaisuuksista enemmän haittaa vai hyötyä. Omalla alallani vuorovaikutus on hyvin keskeinen elementti ja olen silti taitava ja arvostettu työntekijä.
Kasvata henkistä suojakuortasi, opettele pitämään omana tietonasi sisäiset mielenliikkeesi, jotka kuuluvat suojakuoren sisäpuolelle, äläkä reagoi sellaisiin ulkoisiin ärsykkeisiin, jotka kuuluvat suojakuoren ulkopuolelle. Näin muutkin toimivat. Älä ylianalysoi sosiaalisia tilanteita, ne ovat muillekin vain pintapuolisia rituaaleja, joihin enimmäkseen mennään mukaan juuri sen verran kuin tilanne vaatii mutta jotka unohdetaan sen jälkeen. Anna näyttösi varsinaisella ammatillisella osaamisellasi mutta älä korosta sitä äläkä automaattisesti ota kritiikkiä henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Jos kykenet keskittymään pitkäjänteisesti yhden ja saman asian tekemiseen alusta loppuun ja nimenomaan valmiiksi asti, käännä nämä ominaisuudet eduksesi.
Aspergerit ovat haluttuja työntekijöitä, menestyviä ja heitä tapaa usein seuraavilla aloilla (tässä ylimalkaista listaa, mutta tiedätte mitä tarkoitan), siis aloilla joissa työskentely tapahtuu omaehtoisesti:
- koodarit (Yhdysvalloissa ilmoituksessa nimenomaan etsitään po henkilöitä)
- tutkijat
- erilaiset analysoijat
- toimittajat, media
- tutkivat toimittajat
- median taustakartoittajat
- eläintenhoitajat, eläintenkouluttajat jne
- opettaminen omalla erikoisalallaan, silla asseilla on jokin aihe, jonka hän hallitsee syvällisesti
- lähetit
- siivoojat
- luovan alan tekijät
- muusikot
- kuvataiteilija
- kaikki ammattilaiset joissa kädentaidot, luovuus ja ajattelu yhdistyvät
Joku muu osaa lisätä tähän, mutta sanon vaan että parhaiten ura urkenee kun luo oman työpaikkansa itse, ei voi olettaa että assi tulee mahdollisten erikoisten piirteidensä takia palkattua, jollei suoraan haeta
Onko joku onnistunut työllistymään?