Äitini mielestä minun pitäisi vaieta lapsuuteni väkivallasta

Ei pidä vaieta!

No jaa, puolensa ja puolensa. Miksi haluaisit puhua asiasta kaikille? Eikö terapeutti riittäisi kohteeksi tai paras kaverisi tms ja viilentäisit vaan välit vanhempiisi?

Ei.

Sinä olet nyt aikuinen ihminen ja saat puhua juurikin niin paljon kuin haluat ihan mistä vaan.

Kohdistuiko väkivalta sinuun vai äitiisi?

Ei vaan kerrot koko maailmalle millainen paska isäsi on

Suu puhtaaksi vain! Erityisesti voisit sanoa isällesi suorat sanat, jos uskallat, eikä äitisi joudu väkivallan kohteeksi sen takia. Väkivaltaisuudessa ei ole mitään hävettävää, paitsi sillä, joka väkivaltaan on sortunut.

Vaikenemalla ei ratkaista yhtään mitään.

Hän pyytää sinua näin olemaan kertomatta, että ei tehnyt asian eteen riittävästi, että väkivalta olisi loppu. Häpeää asiaa, tietenkin.

Mielestäni asiasta voi ihan hyvin puhua, jos aihe jossain puheeksi tulee. Ei sitä ainakaan kieltää tarvitse, ettei katkeruus ala kasvaa sisällä. Siitä on vaikea päästä eroon ja se kasvaa kasvamistaan.

Puhuminen helpottaa.

Puhu ihmeessä. Mutta varaudu myös siihen, että vanhemmillasi on kerrotavana toisenlainen versio, joka kumoaa sinun muistosi ja huomaat, että sinut leimataan häiriintyneeksi ja huomionhakuiseksi. Tulet huomaamaan, että kaikenlainen lapsena tekemäsi otetaankin oireena häiriintyneestä persoomallisuudesta ja sukulaisille kerrotaan, että mielenterveytesi ei ole koskaan ollut kovin hyvä ja jo lapsena keksit näitä juttuja.

Kannattaa lukea tuo 70-luvulla syntyneiden ketju. Siinä käsitellään muutaman sadan viestin voimin äiti-tytär suhteita, perheiden dynamiikkaa, vaikenemista yms.

http://m.vauva.fi/mobiilikeskustelut/index.html#!/ketju/4217894/70-luvulla_syntyneiden_äidit_-_onko_teillä_muilla_samanlaista?/sivu/1

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:11"]

Puhu ihmeessä. Mutta varaudu myös siihen, että vanhemmillasi on kerrotavana toisenlainen versio, joka kumoaa sinun muistosi ja huomaat, että sinut leimataan häiriintyneeksi ja huomionhakuiseksi. Tulet huomaamaan, että kaikenlainen lapsena tekemäsi otetaankin oireena häiriintyneestä persoomallisuudesta ja sukulaisille kerrotaan, että mielenterveytesi ei ole koskaan ollut kovin hyvä ja jo lapsena keksit näitä juttuja.

[/quote]

Voihan näin tapahtua, mutta uskottavuus kärsii, jos tätä ei ole jankattu jo lapsuudesta saakka...

Oliko isäsi väkivaltainen sinua kohtaan vai äitiäsi? Jos pelkästään äitiäsi niin mä ymmärrän hänen pyyntönsä. Ei ole sinun asiasi avata toisen ihmisen haavoja. Ihmisluonteen tuntien äidistäsi aletaan juoruamaan jne.

Mun perhepiirissä sattui yhden kerran tilanne, jossa siskoni sai jonkun raivarin ja alkoi takoa isää nyrkeillä rintakehään. Isä joutui omilla käsillään sitomaan siskoni kädet ja jalat, jottei pahempaa olisi sattunut. Sisko muistaa tämän asian niin, että hänet pahoinpideltiin ilman syytä ja muistaa joka kerralla tavatessamme mainita tästä minulle ja vanhemmillemme. Olin toisen siskon kanssa näkemässä koko tilaneteen, mutta sisko ei halua kuullakaan muusta kuin omasta versiostaan.

Väkivalta kohdistui sekä minuun että äitiini.

ap

Puhu, sinulla on oikeus vapautua menneisyyden taakoista!

T. Äitinsä väkivallan kokenut

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 22:40"]

Väkivalta kohdistui sekä minuun että äitiini.

ap

[/quote]

Kenelle haluat puhua? KOko suvulle, tuttaville vai kaverillesi tms? Kuka kärsii puheistasi muut kuin äitisi?

Vaikenemisen vaatiminen on kuin lyötyä löisi.

T: Itse mustelmilla moneen kertaan ollut (sekä isän että veljen toimesta) , äiti jokusen kerran sairaalakunnossa, veli yritetty tappaa kirveellä ja ampumalla + kissa tapettu heittelemällä seinään

Kai puheistani kärsisi äitini ja isäni. Minustakin tuntuu siltä, että lyötyä lyödään kun asiasta pitäisi vaieta. 

Ap

Minusta asia pitää käsitellä, mutta kannattaa miettiä kenelle kaikille puhuu. Kaikki eivät välttämättä usko, joka voi lisätä asian ahdistavuutta. Asian purkaminen kannattaa aloittaa terapeutin kanssa. Samankaltaisia kokemuksia itselläni. Olen käsitellyt asiat ja antanut anteeksi. Lapsuuteni väkivalta oli lievähköä, joten vuosien jälkeen olen saanut käsittelyni päätökseen.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:00"]

Minusta asia pitää käsitellä, mutta kannattaa miettiä kenelle kaikille puhuu. Kaikki eivät välttämättä usko, joka voi lisätä asian ahdistavuutta. Asian purkaminen kannattaa aloittaa terapeutin kanssa. Samankaltaisia kokemuksia itselläni. Olen käsitellyt asiat ja antanut anteeksi. Lapsuuteni väkivalta oli lievähköä, joten vuosien jälkeen olen saanut käsittelyni päätökseen.

[/quote] Miten käsittelit sitä? Kauanko kävit terapiassa?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:00"]

Minusta asia pitää käsitellä, mutta kannattaa miettiä kenelle kaikille puhuu. Kaikki eivät välttämättä usko, joka voi lisätä asian ahdistavuutta. Asian purkaminen kannattaa aloittaa terapeutin kanssa. Samankaltaisia kokemuksia itselläni. Olen käsitellyt asiat ja antanut anteeksi. Lapsuuteni väkivalta oli lievähköä, joten vuosien jälkeen olen saanut käsittelyni päätökseen.

[/quote] Miten käsittelit sitä? Kauanko kävit terapiassa?

[/quote] Tämä siis oli ap. Aloitin itsekin terapian, mutta olin alaikäinen tuolloin. Siksi sinne kutsuttiin myös vanhempani kerran, mutta vain äitini meni. Isältäni hän pimitti koko kutsun. Edelleenkin asiaa hyssytellään isälleni. Kai siksi että kaikki pelkäämme. Olen silti vihainen äidilleni, että salli kaiken tapahtua ja pyysi minua olemaan hiljaa. Nyt sitten pyytää edelleen ja heittäytyy marttyyriksi.