Jos masentunut ostaa vaatteita piristääkseen itseään onko se huono asia?

No ei tietenkään ole! Kunhan ostaa sen verran mihin on aidosti varaa.

Mitä jos ostaisit kirppiksiltä ja myisit uudelleen kun kyllästyt?

Ei ja varsinkin, jos lähtee sen uuden vaatteen kanssa ihmisten ilmoille ja vähän nauttii.

Jos on varaa, niin mikä ettei. 

Kunhan se pysyy kohtuuden rajoissa, eikä lipsahda kaksisuuntaisen maanisen vaiheen kaltaiseksi osteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan se pysyy kohtuuden rajoissa, eikä lipsahda kaksisuuntaisen maanisen vaiheen kaltaiseksi osteluksi.

Taitaa se lipsahtaa, taisi lipsahtaa jo. Kohta sitten itketään, että rahaa on 15 euroa ja sillä pitäisi ostaa 15 päivän ruuat, mit teen?!?

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa, niin kannattaa ostaa hyvää ja laadukasta, ei mitään halpoja rättejä, joita ei pidä kertaakaan ja joita on kaappi pullollaan. Vaatteiden ostaminen voi olla täysin turhaakin ja vain sellainen "olen masentunut, saan tuhlata ja kertoa kaikille, että piristänyt sillä itseäni" -juttu. Kannattaisi mielummin tehdä jotain hyödyllisempää ja säästää rahat fiksumpaa. Masennus ei ole mikään syy olla typerä.

Minä pidän halvoista ja ne aina kestäneet monia vuosia

Kyllä kannattaa piristää itseään. Nimenomaan uusia vaatteita ja meikkejä. Ripsien pidennyksiä ym mukavaa, tulee yllättäen hyvä fiilis. Kirpputori vaatteita sitten kun elämä sujuu

Käytin 30 kosmetologille viimeksi keskellä masennuskauttani. Siistit kulmat piristivät kummasti. Hetkeksi.

Mut ehkä se rauhallinen ilmapiiri kauneushoitolassa, ystävällisesti hymyilevä työntekijä ja tunne luksuksesta arjen keskellä piristi vielä enemmän. Suositteln laittautumaan omaksi iloksi. Ei muiden.

Aika usein ne ”piristykseksi” ostetut vaatteet tuppaavat jäädä kaappiin roikkumaan laput kiinni, koska ne ovat tavalla tai toisella erilaisia kuin arkivaatteet. Eiväthän ne ”piristäisi” jos ne olisivat sitä samaa mitä muutenkin käyttää.

Tietysti jos uudet trikoot oikeasti saavat masentuneen lenkille, kiipeilykengät aloittamaan uuden harrastuksen tai nätti mekko rohkaisee vaikka pyytämään kaveria pitkästä aikaa teatteriin, niin silloin vaate on tehnyt tehtävänsä. Masentuneelle vain helposti käy niin, että se into tulee käytettyä ostostapahtuman yhteydessä, ja kun dopamiini tipahtaa takaisin perustasolle, vaate ei enää innosta toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni masentuneet eivät tarvitse yhtään uusia vaatteita koska heillä on kuitenkin vaatekaapit, komerot ja varastot täynnä vanhoja rättejä monen vuoden tarpeiksi ja joita eivät kuitenkaan käytä.

Mistä sinä tiedät ?

Jos tiedät / tunnet jonkun tällaisen, se ei todellakaan ole koko totuus.

Eikä kannattaisi möykätä, kuka tahansa voi sairastua ( jopa sinä, joten kannattaa olla hiljaa).

joo

No saako syöpäsairas ostaa vaatteita ?

Täysin absurdi kysymys siis...

Sairas ihminen saa siis tehdä niitä asioita, mitkä hiukankin auttavat.

Miehen mielestä rahalla ei saisi tehdä muuta kuin säästää ja sijoittaa. Ei tykkää yhtään että shoppaillaan vaatteita kun sen tekee vaan onnelliseksi rahan säästäminen. :/

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä rahalla ei saisi tehdä muuta kuin säästää ja sijoittaa. Ei tykkää yhtään että shoppaillaan vaatteita kun sen tekee vaan onnelliseksi rahan säästäminen. :/

ei voi koskaan tietää milloin kuolee tai sairastuu , itse ainakin nauttisin ja ostelisin itselleni kivaa sen verta kun on rahaa.. tietty vähn voi säästää

Minusta masennukseen shoppailu on huono asia. Siitä saa sen hetkellisen mielihyväpiikin, mutta ihan samoin kuin muissa riippuvuuksissa, se ei auta oloa yhtään. Hukkuu vain turhaan roinaan, voi päätyä lopulta taloudellisiin vaikeuksiin ja aiheuttaa haittaa luonnolle.

Ihan samasta asiasta kyse kuin lohtusyömisessäkin. Ihminen yrittää hoitaa mielentilaansa ostamalla tai syömällä, vaikka se on pelkkä korvike.

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa, niin kannattaa ostaa hyvää ja laadukasta, ei mitään halpoja rättejä, joita ei pidä kertaakaan ja joita on kaappi pullollaan. Vaatteiden ostaminen voi olla täysin turhaakin ja vain sellainen "olen masentunut, saan tuhlata ja kertoa kaikille, että piristänyt sillä itseäni" -juttu. Kannattaisi mielummin tehdä jotain hyödyllisempää ja säästää rahat fiksumpaa. Masennus ei ole mikään syy olla typerä.

Et tiedä masennuksesta mitään.

Siinä ei kuule järkeily aina auta.

Taas näkee näissä kommenteissa, kuinka helppo terveiden on huudella.

Jos edes hetkeksi saa helpotuksen siihen paskaan, pienikin piristys on oikeutettu (* joo, auttaa vaan hetken mutta menepä itse sairastumaan tahtomattasi niin sittenpä näet ).

Täällä sekoitetaan nyt masennus ja mania.

Ne voivat liittyä toisiinsa, mutta eivät aina .

Vierailija kirjoitti:

Käytin 30 kosmetologille viimeksi keskellä masennuskauttani. Siistit kulmat piristivät kummasti. Hetkeksi.

Mut ehkä se rauhallinen ilmapiiri kauneushoitolassa, ystävällisesti hymyilevä työntekijä ja tunne luksuksesta arjen keskellä piristi vielä enemmän. Suositteln laittautumaan omaksi iloksi. Ei muiden.

Olispa ihanaa käydä kosmetologilla! Jotenkin miellän sen turhuudeksi enkä käynyt edes silloin, kun olin hyväpalkkaisissa hommissa ja olisi reilusti ollut varaa tuhlata itseensä.  Kampaajalle ainakin meen ennen kesälomaa,  oon siinäkin vähän säästellyt viime aikoina. 

Vierailija kirjoitti:

Aika usein ne ”piristykseksi” ostetut vaatteet tuppaavat jäädä kaappiin roikkumaan laput kiinni, koska ne ovat tavalla tai toisella erilaisia kuin arkivaatteet. Eiväthän ne ”piristäisi” jos ne olisivat sitä samaa mitä muutenkin käyttää.

Tietysti jos uudet trikoot oikeasti saavat masentuneen lenkille, kiipeilykengät aloittamaan uuden harrastuksen tai nätti mekko rohkaisee vaikka pyytämään kaveria pitkästä aikaa teatteriin, niin silloin vaate on tehnyt tehtävänsä. Masentuneelle vain helposti käy niin, että se into tulee käytettyä ostostapahtuman yhteydessä, ja kun dopamiini tipahtaa takaisin perustasolle, vaate ei enää innosta toimintaan.

En allekirjoita tätä. Ei minua piristä mikään uuden vaatteen osto sinänsä, vaan se, että saan uuden vaatteen käyttööni. Joten en osta sellaista, mitä en käytä. 

Eikä minulla ole myöskään "masentavia" arkivaatteita, joten minun ei tarvitse ostaa niistä poikkeavia "piristäviä" vaatteita.