Kirjallisuuden klassikot?

Vankileirien saaristo kertoo millaista on meno kun laitavasemmisto pääsee valtaan.

Se ei ole kaunista katsottavaa

Eri aikakausilta Jumalainen näytelmä, Saituri, Candide, Moby Dick, Madame Bovary, Sivullinen ja Ruusun nimi.

Venäläiset klassikot Rikos ja Rangaistus, Sota ja Rauha, Anna Karenina. Brittiklassikkoja esim. Humiseva harju, Ylpeys ja ennakkoluulo, Oliver Twist. Jenkkiklassikoita esim. Eedenistä itään, Vihan hedelmät jne.

Alkon paperinen hinnasto - pulinaariseksi keittokirjaksi kutsuttu klassikko.

Tuhannen ja yhden yön tarinat. Tätä pidetään satukirjana, mutta tiesittekö, että sadut oli alkun perin tarkoitettu aikuisille ja siksi niiden sisältö on usein aika väkivaltainenkin. Satuja ihmiset kertoivat toisilleen esim. kun he matkalla leiriytyivät yöksi, kuten esim. em. tarinat, tai muuten vain ajanvietteeksi, kun ei ollut mitään näitä nykyäjän härpäkkeitä viemässä aikaa.

Oliver Twist

Ylpeys ja ennakkoluulo

Rikos ja rangaistus

Gulliverin retket

Eläinten vallankumous

Humiseva harju

Orjattaresi

Huckleberry Finnin seikkailut

Hamlet

Sadan vuoden yksinäisyys

Niitähän löytyy ihan googlettamalla listoja.

https://www.kirjasampo.fi/fi/node/7726

https://www.suomalainen.com/collections/kirjallisuuden-klassikot

https://www.adlibris.com/fi/aihealue/kaunokirjallisuuden-klassikot-7382

https://kertojanaani.fi/parhaat-kirjat-kautta-aikojen/

Jokaisella on vähän omanlaisensa lista sille, mitä pitää kestävänä klassikkona.

Sitä kysymyksesi osaa en ymmärrä, mitä julkaisu- ja käännösvuodella 1995 on varsinaisesti tekemistä jonkin kirjan klassikouden kanssa. Klassikon määritelmä on, että se kestää aikaa ja pysyy mielenkiintoisena ja lukemisen arvoisena vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen. Kovin uusi kirja ei siten voi lähtökohtaisesti olla klassikko.

Ja toki vanhoja kirjoja myös käännetään uudelleen, mutta mainitsemasi vuosiluku 1995 kuulostaa kovin keinotekoiselta rajalta.

Fiksu ja kieltä hyvin tunteva ihminen osaa lukea ja ymmärtää hiukan vanhempaakin kirjallista ilmaisua!

Ap ilmeisesti teettää jotain opintotehtävää palstalla, aloittaja ei itse viitsi kaivaa tietoja esiin.

Olen vain kiinnostunut kuulemaan, mitä kirjoja ihmiset pitää klassikoita? Tähän astiset kirjat ovat olleet ihan kiinnostavia ja hyvin yleisiä klassikkolistauksissa.

Ap.

Ne jotka kertoo siitä mitä nykyaikana tapahtuu, vaikka se näkyy rivien välistä. 1984, Eläinten vallankumous, Farenheit 451, Catch-22 eli me sotasankarit, Linnunradan käsikirja liftareille.

Muun tyylisistä Dorian Grayn muotokuva, Eikä yksikään pelastunut ja Camusin Putoaminen. Tietokirjallisuuden tyyppisistä kannattaa lukea Sapiens. Siihen ei voi pettyä.

Totuus kiihottaa.

Mitä suomalaisia klassikkoja? Eihän 1980 jälkeiset ole oikein klassikoksi laskettavia?

KLASSIKKOROMAANEJA:

Miguel de Cervantes - Don Quijote

Daniel Defoe - Robinson Crusoe

Alexander Dumas - Kolme muskettisoturia

Charles Dickens - Pickwick-kerhon jälkeenjäänneet paperit

Victor Hugo - Kurjat

Jack London - Erämaan kutsu

Herman Merville - Moby Dick

William Shakespeare - Hamlet

Mary Shelly - Frankenstein

R.L. Stevenson - Dr. Jekyll ja Mr. Hyde

Bram Stroker - Dracula

Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

Mika Waltari - Sinuhe

Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

------------------------------------------------------------------------

Science fictionia on tullut myös luettua suhteellisen paljon vuosien varrella mm. Frank Herbert (Dyyni/Dune kirjasarjan kaikki osat englanniksi). Iain M. Banks, Isaac Asimov, Stanislav Lem, William Gibson ja Edgar Rice Burroughsin Mars-sarja. Kauhukirjallisuuden osalta voin suositella H.P. Lovecraftia ja Edgar Allan Poeta.

klassikot = kirjallisuutta auktoriteettiuskoisille ja niille, joiden äly, viitseliäisyys ja esteettinen maku eivät riitä oman kirjallisen maun kehittämiseen

Eikö tämä ole turhan laaja kysymys. Ei kukaan jaksa luetella kaikkia klassikkokirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ole turhan laaja kysymys. Ei kukaan jaksa luetella kaikkia klassikkokirjoja.

Voithan sinä mainita joitakin kirjoja, jotka mielestäsi ansaitsevat klassikkostatuksen ja jotka olet jo itse lukenut. Harva taitaa tosin pitää kirjallisuuden nobelistien teoksia erityisen viihdyttävänä lukemistona.

Oikeasti. Äärimmäisen säälittävää jumittua klassikoihin. Kuka vaatteissakaan on pihalla ja paniikissa, että ei pysty laittamaan päälleen kuin sata vuotta vanhoja venäläisiä rytkyjä ja sitten kyselee ympäriinsä, että kelpaanko mä näissä. Lukekaa oman ajan kirjallisuutta. Kirjallisuus kehittyy siinä missä kaikki muukin. Eivät klassikot ole laadukkaampaa lukemista päin vastoin. Mutta mauttomat juntit ja pyrkyrit luulee niin. Vähän niinkuin tyhmin osa taiteenkerääjiä kerää jotain Palmuja,  kun ei tajua, miten hirveää sellainen on aidon taiteentuntijan näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuhannen ja yhden yön tarinat. Tätä pidetään satukirjana, mutta tiesittekö, että sadut oli alkun perin tarkoitettu aikuisille ja siksi niiden sisältö on usein aika väkivaltainenkin. Satuja ihmiset kertoivat toisilleen esim. kun he matkalla leiriytyivät yöksi, kuten esim. em. tarinat, tai muuten vain ajanvietteeksi, kun ei ollut mitään näitä nykyäjän härpäkkeitä viemässä aikaa.

Tarinankertojahan oli aiemmin arvostettu ammatti. Erinomaiset tarinankertojat olivat tervetulleita käytännössä minne tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti. Äärimmäisen säälittävää jumittua klassikoihin. Kuka vaatteissakaan on pihalla ja paniikissa, että ei pysty laittamaan päälleen kuin sata vuotta vanhoja venäläisiä rytkyjä ja sitten kyselee ympäriinsä, että kelpaanko mä näissä. Lukekaa oman ajan kirjallisuutta. Kirjallisuus kehittyy siinä missä kaikki muukin. Eivät klassikot ole laadukkaampaa lukemista päin vastoin. Mutta mauttomat juntit ja pyrkyrit luulee niin. Vähän niinkuin tyhmin osa taiteenkerääjiä kerää jotain Palmuja,  kun ei tajua, miten hirveää sellainen on aidon taiteentuntijan näkökulmasta.

Hotakaisilla, Oksasilla ja Statovceilla ei ole mitään jakoa esimerkiksi Dostojevskin ja Flaubertin rinnalla. Ei niin yhtään mitään.

Mein Kampf