Mies ei huomioi ollenkaan - siis ollenkaan - vauvan syntymisen jälkeen
Pakko kirjoittaa, koska meillä on ihan käsittämätön tilanne. Yleensä kai tämä menee toisin päin, eli että nainen uppoaa vauvaan, mutta meillä mies on täysin uppoutunut vauvaan. Kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa ja minulle toinen. Vauvan syntymän jälkeen hän ei oikeastaan edes huomaa, että olen olemassa. Ei kosketusta, ei kivoja sanoja, ei edes seksiä, vaikka itse olin siihen valmis noin pari kuukautta synnytyksestä.
Olen yrittänyt puhua, mutta mies menee aivan lukkoon. Kysyin, johtuuko seksittömyys synnytyksen näkemisestä, ja näin ei kuulemma ole. Olen myös samoissa mitoissa kuin ennen raskautta ja hoikka olen. Nyt 6kk ikäistä vauvaa mies hoitaa todella hyvin, lepertelee jne, ja voin hyvillä mielin jättää vauvan hänelle, jos on omia menoja.
Mikä ihme tässä voi olla? Onko kenellekään muulla kokemusta tämmöisestä?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 22:01"]No olisiko parempi jos mies olisi välinpitämätön vauvaa kohtaan?
[/quote]
Ei, ei olisi. Tietenkään. Ei kai vauvan hoitaminen ja avovaimon huomioiminen ole toisensa pois sulkevat asiat?
En vain ymmärrä, että mitä on tapahtunut. Olen tällä hetkellä ihan kuin ylimääräinen henkilö kodissani. Ei halauksia, ei pusua poskelle, ei yhtään mitään. Mies ei oikeastaan edes puhu enää mulle. Vauva nukahtaa yöunille noin klo 21 ja tämän jälkeen mies menee olohuoneen sohvalle ja alkaa lukea kirjaa. Ei siinäkään kohtaa edes puhu mitään ja menen lopulta itsekseni petiin. Ei tämäkään tilanne ihan ideaali ole.
Ääh. Ajattelinkin, ettei muilla ole varmaan tästä kokemusta.
- ap
Mies sai sen minkä halusi, lapsen. Mitä hän sinulla enää tekee.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:04"]
Menkää parisuhdeterapiaan
[/quote]
Ehdotin jo, mutta arvatkaa vaan suostuuko mies.
Oletkohan mennyt lisääntymään exäni kanssa. Ala antaa sille samaa hoitoa, älä edes katso siihen päin moneen päivään. Senkään jälkeen se ei kyllä näe itsessään vikaa, mutta ainahan sitä voi koittaa.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:05"]
Mies sai sen minkä halusi, lapsen. Mitä hän sinulla enää tekee.
[/quote]
Olisi tietenkin ihan reilua sitten sanoa se mulle suoraan. Ja joo, on itsellekin tullut tämä kyllä mieleen. :-(
- ap
Sil on joku toinen?
Tai sit se synnytyksen näkeminen vaan jätti traumat mut ei kehtaa/viitsi sanoa sitä?
Hän näkee äidin, ei naista tai vaimoa. Kestin kolme vuotta ja erottiin. Synnytyksen jälkeen ei kertaakaan seksiä.
Voimia!
Aika ihme olisi, jos olisi toinen nainen, koska mies ei juurikaan edes käy missään.
Tuntuu toivottamalta.
- ap
No ootpa vastauksia saanut... Meillä kyllä mies on ollut hyvin innoissaan molemmista vauvoista, mutta mies ei oikein ole muutenkaan sellainen huomioija, joten oon kyllä tottunut tähän. Mutta kyllä se ensimmäisen lapsen syntymä on niin mullistava juttu, että siitä voi mennä noin "sekaisin". Mä suosittelisin, että ihan ystävällisesti sanot, että hei, mäkin oon olemassa. Todennäköisesti mies ei tahallaan jätä sua huomiotta.
Aika tyypillinen tilanne. Parisuhde on yleensä jäähyllä vauvan tullessa perheeseen, pienokainen vaatii kuitenkin niin paljon. Onko mies töissä vai teidän kanssa kotona?! Isän hoivaava asenne vie liikaa huomiota parisuhteelta ja lapsen kanssa kotona olevana vanhempana sinusta on epäoikeudenmukaista ja tunnet itsesi nyt hylätyksi. Eli parisuhde on aina kahden kauppa ja pelkän yhden osapuolen "syyllistämisen" sijaan, tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin "vikaa" Peilaan myös sitä omaan käytöstäsi ja asetu miehesi asemaan. Puhukaa ja kuunelkaa. Ottakaa aikaa vaikka pari iltaa ensin toinen puhuu ja toinen kuuntelee tuomitsematta.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:39"]
Aika tyypillinen tilanne. Parisuhde on yleensä jäähyllä vauvan tullessa perheeseen, pienokainen vaatii kuitenkin niin paljon. Onko mies töissä vai teidän kanssa kotona?! Isän hoivaava asenne vie liikaa huomiota parisuhteelta ja lapsen kanssa kotona olevana vanhempana sinusta on epäoikeudenmukaista ja tunnet itsesi nyt hylätyksi. Eli parisuhde on aina kahden kauppa ja pelkän yhden osapuolen "syyllistämisen" sijaan, tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin "vikaa" Peilaan myös sitä omaan käytöstäsi ja asetu miehesi asemaan. Puhukaa ja kuunelkaa. Ottakaa aikaa vaikka pari iltaa ensin toinen puhuu ja toinen kuuntelee tuomitsematta.
[/quote]
Olen yrittänyt puhua, syyllistämättä, mutta mies ei suostu puhumaan. Tätä on jatkunut jo sen verran pitkään, että alan olla jo vihainen, ja se varmaan näkyy käytöksessäni miestä kohtaan. Kuinka pitkään parisuhdetta voi yksipuolisesti yrittää ylläpitää ja miten se edes onnistuu?
Kiitokset kattavista vastauksista, sai minut ajattelemaan.
Oletko sanonut että mietit eroa, jos mies ei suostu puhumaan?
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:07"]
Oletko sanonut että mietit eroa, jos mies ei suostu puhumaan?
[/quote]
En.
- ap
miehesi on löytänyt homoutensa. piste.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:12"]
miehesi on löytänyt homoutensa. piste.
[/quote]
Yli nelikymppinen mies. Toi se vasta oliskin yllätys. Tosin jos noin olisi niin sekin olisi helpompi hyväksyä kuin tällainen täydellinen ohittaminen.
- ap
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:12"]
miehesi on löytänyt homoutensa. piste.
[/quote]
Yli nelikymppinen mies. Toi se vasta oliskin yllätys. Tosin jos noin olisi niin sekin olisi helpompi hyväksyä kuin tällainen täydellinen ohittaminen.
- ap
[/quote]
Ja näitä yllätyksiä ihan oikeasti tapahtuu miehen iästä huolimatta.
No olisiko parempi jos mies olisi välinpitämätön vauvaa kohtaan?