Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka ei näe omassa käytöksessään mitään ongelmia,
28.07.2014 |
vaan vika on aina toisissa; vanhemmissa, kavereissa, yhteiskunnassa jne. Siskoni on valitettavasti tuollainen tai muutunut sellaiseksi. Manipuloi, kiristää valittaa, mutta ei tule ketään vastaan. Puhelimessa katkaisee puhelun, jos yksikin asia ei mene hänen mielensä mukaan. Tarvitsee apua, mutta kaikki kaverit alkavat olla entisiä käytöksen takia.
On katkeroitunut, mutta ei kuitenkaan halua korjata asioita mihinkään. Onko tuo pohjaton suo? Ihanaa, jos joku uskovainen voisi rukoilla hänen puolestaan, kiitos.
Kommentit (36)
Hassua kun kaikki on heti narsisteja vauva-palstan mukaan! Ismo on joskus huonolla tuulella -> jätä se sika, se on selvä narsisti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan miehessäni saman piirteen liian usein. Olemme olleet naimisissa yli 10 v ja minulla ei ole ajokorttia. Minulla voi olla hyvin isoja migreejä, en päässyt aikoinaan lääkärintaarkastuksessa läpi tämän takia.
Alkuvuodet ovat menneet hyvin mutta viime aikoina mieheni on alkanut kiristämään. Esim äitini 60 v juhliin, joihin meidät tietenkin oli kutsuttu, mieheni päätti ettei hän lähde. Vanhempieni luo on hyvin vaikeaa mennä julkisilla. Vasta kun aloin etsimään muita kyytejä, tuli mieheni vastaan.
Tämä kiristäminen on aivan uusi puoli ja on todella ärsyttävä.
Taidat ap olla itse ihan samanlainen. Et arvosta siskoasi, et kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Näennäisesti saatat antaa siskosi puhua loppuun, kuuntelematta. Sen jälkeen alat syöttää omaa tuubaasi totuutena.
Taitaa tässä teidän tapauksessa olla vikaa molemmissa. Jospa ihan vain sopisitte että toisen päälle ei puhuta, ja jos jompikumpi tätä rikkoo niin puhelu poikki.
Siiskollasi saattaa olla ihan mt-ongelmaa! Ahdistusta? Siitä ainakin kertoisi tuo tapaamisten peruminen. Sinua ei ilmiselvästi kiinnosta siskosi hyvinvointi lainkaan, haluat vain haukkua häntä. Leimata hänet sekopääksi, paheksua häntä ja kiillottaa omaa sädekehääsi. Ehkä on vain parempi että katkaiset yhteydet siskoosi. En minä sinakaan kaipaisi apn kaltaista ihmistä elämääni, eikä apkaan tekstiensä perusteella siskoaan.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 09:34"]
7 ja 9. Huomaatteko te itse, että sen siskonne näkökulmasta TE olette juuri sitä millaiseksi siskoannehaukutte? Aina oikeassa, aina vika on jonkun muun?
[/quote]
Kuinka tuon voi noin kääntää, hmmm. Narsistisella ajattelutavalla kyllä, tai skitsoidisella. Itse olen joutunut kärsimään ja alistumaan siskoni takia, sietämään uhkailuja, olemaan käytettävissä, kun sisko tarvitsee. Haukkuu vanhempamme, muut sisarukset ja sukua. Nämä muut sitten ovat yhteydessä minuun ja hakevat tukea. Voimani ovat aika vähissä, myönnän.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:25"]
Taidat ap olla itse ihan samanlainen. Et arvosta siskoasi, et kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Näennäisesti saatat antaa siskosi puhua loppuun, kuuntelematta. Sen jälkeen alat syöttää omaa tuubaasi totuutena.
Taitaa tässä teidän tapauksessa olla vikaa molemmissa. Jospa ihan vain sopisitte että toisen päälle ei puhuta, ja jos jompikumpi tätä rikkoo niin puhelu poikki.
Siiskollasi saattaa olla ihan mt-ongelmaa! Ahdistusta? Siitä ainakin kertoisi tuo tapaamisten peruminen. Sinua ei ilmiselvästi kiinnosta siskosi hyvinvointi lainkaan, haluat vain haukkua häntä. Leimata hänet sekopääksi, paheksua häntä ja kiillottaa omaa sädekehääsi. Ehkä on vain parempi että katkaiset yhteydet siskoosi. En minä sinakaan kaipaisi apn kaltaista ihmistä elämääni, eikä apkaan tekstiensä perusteella siskoaan.
[/quote]
Onko sinulla kokemusta tällaisesta? Toivottavasti ei, sillä on kovin raskasta olla yötäpäivää valmiustilassa ja kuunnella samoja valituksia, ihmisten haukkumisia ja omat kannustukset ja auttamisyritykset valuvat kuin vesi hanhen selästä. Olen ohjannut ammatiauttajille, virkistäytymään, harrastuksiin jne. Kun itselle tulee tunne, ettei voi olla avuksi, on sitten otettava etäisyyttä. Jos sinulla oikeasti on kokemusta aiheesta, otan mielelläni vastaan keinoja, joilla toimia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:13"]
Huomaan miehessäni saman piirteen liian usein. Olemme olleet naimisissa yli 10 v ja minulla ei ole ajokorttia. Minulla voi olla hyvin isoja migreejä, en päässyt aikoinaan lääkärintaarkastuksessa läpi tämän takia.
Alkuvuodet ovat menneet hyvin mutta viime aikoina mieheni on alkanut kiristämään. Esim äitini 60 v juhliin, joihin meidät tietenkin oli kutsuttu, mieheni päätti ettei hän lähde. Vanhempieni luo on hyvin vaikeaa mennä julkisilla. Vasta kun aloin etsimään muita kyytejä, tuli mieheni vastaan.
Tämä kiristäminen on aivan uusi puoli ja on todella ärsyttävä.
[/quote]
Ei tuossa nyt kyllä ole mitään kiristämistä tai outoa, ettei mies suostunut lähtemään kuskiksesi silloin kun halusit. Ei sellaiseen kellään velvollisuutta ole. Kai sitä muitakin kyytejä on olemassa kuin se että mies kuskaa? Julkiset, taksit jne.
Häntä sanotaan vauvapalstalaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:13"]
Huomaan miehessäni saman piirteen liian usein. Olemme olleet naimisissa yli 10 v ja minulla ei ole ajokorttia. Minulla voi olla hyvin isoja migreejä, en päässyt aikoinaan lääkärintaarkastuksessa läpi tämän takia.
Alkuvuodet ovat menneet hyvin mutta viime aikoina mieheni on alkanut kiristämään. Esim äitini 60 v juhliin, joihin meidät tietenkin oli kutsuttu, mieheni päätti ettei hän lähde. Vanhempieni luo on hyvin vaikeaa mennä julkisilla. Vasta kun aloin etsimään muita kyytejä, tuli mieheni vastaan.
Tämä kiristäminen on aivan uusi puoli ja on todella ärsyttävä.
[/quote]
Kuka kiristää tässä tapauksessa ja ketä? Miehesi ei halunnut juhliin ja lähteä autokuskiksi. Aloit kiristää hakemalla muita kyytejä ja sitten miehesi tuli vastaan. Mikset alkujaan miehen kieltäydyttyä sanonut hankkivasi kyytisi itse ja mies olisi saanut valita olemalla pois juhlista. Tässä toteutui sinun tahtosi.
Hei numero 13. 7 vastaa en ole väittänyt olevani aina oikeassa ja monesti olen antanut siskoni ilkeiden sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta viime vuosina olen alkanut myös puolustamaan itseäni ja sanomaan vastaan asioissa jonka takia välit nyt solmussa! En aio enää olla vaan hiljaa ja kuunnella toisen ilkeilyä minulle ja pahaa puhetta esim. äidistäni jota sisko jatkuvasti haukkuu! Aiemmin kun sanoin ettei antanut minun kertoa näkemystäni asioista niin siskoni saneli minulle siis puhelimessa muka mitä minä ajattelen ja tunnen asioista joten kuvittelisin kyllä itse tietäväni paremmin mitä olen mistäkin asiasta ajatellut ja tuntenut mutta en saanut hänen kuvitelmiaan oikaista! Jatkossa aion siskoni antaa olla ihan rauhassa...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on oikeasti mielisairas, uhkailee ja alkaa olla vaaraksi itselleen, niin eikö kuulu sairaalahoitoon?
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:25"]
Taidat ap olla itse ihan samanlainen. Et arvosta siskoasi, et kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Näennäisesti saatat antaa siskosi puhua loppuun, kuuntelematta. Sen jälkeen alat syöttää omaa tuubaasi totuutena.
Taitaa tässä teidän tapauksessa olla vikaa molemmissa. Jospa ihan vain sopisitte että toisen päälle ei puhuta, ja jos jompikumpi tätä rikkoo niin puhelu poikki.
Siiskollasi saattaa olla ihan mt-ongelmaa! Ahdistusta? Siitä ainakin kertoisi tuo tapaamisten peruminen. Sinua ei ilmiselvästi kiinnosta siskosi hyvinvointi lainkaan, haluat vain haukkua häntä. Leimata hänet sekopääksi, paheksua häntä ja kiillottaa omaa sädekehääsi. Ehkä on vain parempi että katkaiset yhteydet siskoosi. En minä sinakaan kaipaisi apn kaltaista ihmistä elämääni, eikä apkaan tekstiensä perusteella siskoaan.
[/quote]
Onko sinulla kokemusta tällaisesta? Toivottavasti ei, sillä on kovin raskasta olla yötäpäivää valmiustilassa ja kuunnella samoja valituksia, ihmisten haukkumisia ja omat kannustukset ja auttamisyritykset valuvat kuin vesi hanhen selästä. Olen ohjannut ammatiauttajille, virkistäytymään, harrastuksiin jne. Kun itselle tulee tunne, ettei voi olla avuksi, on sitten otettava etäisyyttä. Jos sinulla oikeasti on kokemusta aiheesta, otan mielelläni vastaan keinoja, joilla toimia. ap
[/quote]
No kyllä on. Minun oma siskoni oli erittäin hankala ihminen, hänellä oli lapsuudentraumoja (isämme inhosi häntä) ja äitimme on aina, siis ihan aina pitänyt siskoani outona ja hulluna, kehunut hänelle kun muut ovat niin kilttejä. Siskolla oli pahoja mt-ongelmia.
Aluksi minä neuvoin, tarjosin apua. Kyllä ne asiat "terveessä" mielessä tapahtuvat eri tavalla kuin sairaassa. Oikeasti olin pohjattoman itsekäs, ajattelin että jos siskoni oppisi ajattelemaan kuin minä, hoitamaan asiansa yhtä tehokkaasti niin hänellähän olisi kaikki hyvin! Sehän keksii ongelmia tyhjästä. Olin ennen se sisko ja "kuunteli" ja alkoi luennoida miten pitää toimia.
Arvaa mitä, ei toimimut.
Mikä toimi? Lopetin neuvomisen, aktiviteettien järjestämisen ja hösöttämisen. Joskus saatoin pyytää siskoani shoppailemaan, kaikki meni hyvin. Ei sinun tarvitse olla missään vitun valmiustilassa, jos soittaa raivotakseen niin sano että hei siskoni, nyt on vähän huono hetki mutta jos tulen päivänä x aikaan y käymään sun luona niin jutellaan? Juu hyvä, olet rakas, moi.
Niin. Sen neuvomisen ja moralisoinnin sijasta sano hänelle että olet rakas. Olet tärkeä. Sinulla voi olla vaikeaa, en osaa edes kuvitella (koska ylläri! Et osaa). Mutta olet minulle rakas sisko.
Tosin jos sisko ei ole rakas niin ei kyllä kannata alkaavalehtelemaan.
Kun minä lopetin sen kaikkitietävän ylimielisen moralisoinnin ja neuvonnan, suhteemme parani. Valitettavasti siskoni ystävät ja muut sisarukseni jatkoivat sitä iänikuista moralisointia, neuvomista ja vittuilua, eivätkä vaivautuneet kuuntelemaan siskonia. Äitini heltyi vähän, ei enää neuvonut mutta hyvin ikävästi puhui seläntakana. Sisko päätyi päättämään päivänsä 2v sitten 25-vuotiaana. Ja vaikka sisko on jo kuollut, ei ne saatana tajua vieläkään mitä sisko halusi.
Ei neuvoja, ei toimintaa, ei ammattiapua.
Rakkautta, hyväksyntää ja ymmärrystä.
T. Se jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:04"]Hei numero 13. 7 vastaa en ole väittänyt olevani aina oikeassa ja monesti olen antanut siskoni ilkeiden sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta viime vuosina olen alkanut myös puolustamaan itseäni ja sanomaan vastaan asioissa jonka takia välit nyt solmussa! En aio enää olla vaan hiljaa ja kuunnella toisen ilkeilyä minulle ja pahaa puhetta esim. äidistäni jota sisko jatkuvasti haukkuu! Aiemmin kun sanoin ettei antanut minun kertoa näkemystäni asioista niin siskoni saneli minulle siis puhelimessa muka mitä minä ajattelen ja tunnen asioista joten kuvittelisin kyllä itse tietäväni paremmin mitä olen mistäkin asiasta ajatellut ja tuntenut mutta en saanut hänen kuvitelmiaan oikaista! Jatkossa aion siskoni antaa olla ihan rauhassa...!
[/quote]
No lueppa viestiäsi uudelleen niin pitkään kunnes ymmärrät ongelman. Ps. Vaikka sinun äitisi on sinulle mukava, ihku jne niin siskollesi hän saatttaa olla marttyyriesityksestään huolimatta ilkeä ja asiaton. Mutta ei, se sun siskosi on se sekopää ja vika on AINA hänessä.
Ymmärrys ja hyväksyntä alkaa vaan jo loppumaan, kun on niitä vuosia antanut, mutta jostain syystä sisko vaan jatkaa diktaattorimaista meininkiään. Meillä on nyt tapaamiset minimissä, mikä on suuri sääli, mutta hänen kommervenkkejään ei vaan enää jaksa. Edelleen olen hänelle ystävällinen, kuten aina ja nyt meneekin paremmin koska näemme niin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:04"]Hei numero 13. 7 vastaa en ole väittänyt olevani aina oikeassa ja monesti olen antanut siskoni ilkeiden sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta viime vuosina olen alkanut myös puolustamaan itseäni ja sanomaan vastaan asioissa jonka takia välit nyt solmussa! En aio enää olla vaan hiljaa ja kuunnella toisen ilkeilyä minulle ja pahaa puhetta esim. äidistäni jota sisko jatkuvasti haukkuu! Aiemmin kun sanoin ettei antanut minun kertoa näkemystäni asioista niin siskoni saneli minulle siis puhelimessa muka mitä minä ajattelen ja tunnen asioista joten kuvittelisin kyllä itse tietäväni paremmin mitä olen mistäkin asiasta ajatellut ja tuntenut mutta en saanut hänen kuvitelmiaan oikaista! Jatkossa aion siskoni antaa olla ihan rauhassa...!
[/quote]
No lueppa viestiäsi uudelleen niin pitkään kunnes ymmärrät ongelman. Ps. Vaikka sinun äitisi on sinulle mukava, ihku jne niin siskollesi hän saatttaa olla marttyyriesityksestään huolimatta ilkeä ja asiaton. Mutta ei, se sun siskosi on se sekopää ja vika on AINA hänessä. Hei!lueppa sinä uudelleen viestini. Siis mielestäsi minun pitäisi olla samaa mieltä omista tunteista kuin siskoni eli siis minä en tunne oikein vaan siis siskoni tietää mitä minä tunnen asioista paremmin kuin minä! Voi tsiisus taidat olla siskoni sukulaissielu!En viitsi täällä alkaa kenenkään kansaa asiasta vääntämään joka ei asiasta mitään tiedä! Sympatisoun vain ap:ta että täällä sama homma :-)
[/quote]
Ei sisaruten, vanhempien ja kavereitten tarvitse olla loputon ymmärtäjä ja kuuntelija. Ihmissuhteet perustuvat vastavuoroisuuteen. Jos toinen osapuoli on aina kiltti, myötäilevä nöyristelijä, manipuloinnin kohde jne, niin on tavallaan antanut luvan olla huonon kohtelun alainen.
Kun mt-ongelmiin lisätään vielä alkoholin käyttö,ymmärtäjän osa vaikeutuu entisestään. Siinä jankataan samoja, kymmeniä kertoja puituja asioita, pieleen mennyttä elämää, huonoja lääkäreitä ym. Kun yrittää antaa uusia näkökulmia ja kannustaa, vastauksena on aina sama; ei kiinnosta.
Mun kohdalla ei ole enää voimia muuhun kuin pyytää sitä esirukousta. Lääkärit eivät ole kyenneet auttamaan, jäljellä on Jeesus.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:25"]
Taidat ap olla itse ihan samanlainen. Et arvosta siskoasi, et kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Näennäisesti saatat antaa siskosi puhua loppuun, kuuntelematta. Sen jälkeen alat syöttää omaa tuubaasi totuutena.
Taitaa tässä teidän tapauksessa olla vikaa molemmissa. Jospa ihan vain sopisitte että toisen päälle ei puhuta, ja jos jompikumpi tätä rikkoo niin puhelu poikki.
Siiskollasi saattaa olla ihan mt-ongelmaa! Ahdistusta? Siitä ainakin kertoisi tuo tapaamisten peruminen. Sinua ei ilmiselvästi kiinnosta siskosi hyvinvointi lainkaan, haluat vain haukkua häntä. Leimata hänet sekopääksi, paheksua häntä ja kiillottaa omaa sädekehääsi. Ehkä on vain parempi että katkaiset yhteydet siskoosi. En minä sinakaan kaipaisi apn kaltaista ihmistä elämääni, eikä apkaan tekstiensä perusteella siskoaan.
[/quote]
Onko sinulla kokemusta tällaisesta? Toivottavasti ei, sillä on kovin raskasta olla yötäpäivää valmiustilassa ja kuunnella samoja valituksia, ihmisten haukkumisia ja omat kannustukset ja auttamisyritykset valuvat kuin vesi hanhen selästä. Olen ohjannut ammatiauttajille, virkistäytymään, harrastuksiin jne. Kun itselle tulee tunne, ettei voi olla avuksi, on sitten otettava etäisyyttä. Jos sinulla oikeasti on kokemusta aiheesta, otan mielelläni vastaan keinoja, joilla toimia. ap
[/quote]
No kyllä on. Minun oma siskoni oli erittäin hankala ihminen, hänellä oli lapsuudentraumoja (isämme inhosi häntä) ja äitimme on aina, siis ihan aina pitänyt siskoani outona ja hulluna, kehunut hänelle kun muut ovat niin kilttejä. Siskolla oli pahoja mt-ongelmia.
Aluksi minä neuvoin, tarjosin apua. Kyllä ne asiat "terveessä" mielessä tapahtuvat eri tavalla kuin sairaassa. Oikeasti olin pohjattoman itsekäs, ajattelin että jos siskoni oppisi ajattelemaan kuin minä, hoitamaan asiansa yhtä tehokkaasti niin hänellähän olisi kaikki hyvin! Sehän keksii ongelmia tyhjästä. Olin ennen se sisko ja "kuunteli" ja alkoi luennoida miten pitää toimia.
Arvaa mitä, ei toimimut.
Mikä toimi? Lopetin neuvomisen, aktiviteettien järjestämisen ja hösöttämisen. Joskus saatoin pyytää siskoani shoppailemaan, kaikki meni hyvin. Ei sinun tarvitse olla missään vitun valmiustilassa, jos soittaa raivotakseen niin sano että hei siskoni, nyt on vähän huono hetki mutta jos tulen päivänä x aikaan y käymään sun luona niin jutellaan? Juu hyvä, olet rakas, moi.
Niin. Sen neuvomisen ja moralisoinnin sijasta sano hänelle että olet rakas. Olet tärkeä. Sinulla voi olla vaikeaa, en osaa edes kuvitella (koska ylläri! Et osaa). Mutta olet minulle rakas sisko.
Tosin jos sisko ei ole rakas niin ei kyllä kannata alkaavalehtelemaan.
Kun minä lopetin sen kaikkitietävän ylimielisen moralisoinnin ja neuvonnan, suhteemme parani. Valitettavasti siskoni ystävät ja muut sisarukseni jatkoivat sitä iänikuista moralisointia, neuvomista ja vittuilua, eivätkä vaivautuneet kuuntelemaan siskonia. Äitini heltyi vähän, ei enää neuvonut mutta hyvin ikävästi puhui seläntakana. Sisko päätyi päättämään päivänsä 2v sitten 25-vuotiaana. Ja vaikka sisko on jo kuollut, ei ne saatana tajua vieläkään mitä sisko halusi.
Ei neuvoja, ei toimintaa, ei ammattiapua.
Rakkautta, hyväksyntää ja ymmärrystä.
T. Se jolle vastasit
[/quote]
Nimenomaan ammattiapu on tarpeen, jos lapsi on henkisesti sairas. Ja sitä apua tarvitsee koko perhe, ei ainoastaan hän, josta oireet näkyy.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:21"]
Ymmärrys ja hyväksyntä alkaa vaan jo loppumaan, kun on niitä vuosia antanut, mutta jostain syystä sisko vaan jatkaa diktaattorimaista meininkiään. Meillä on nyt tapaamiset minimissä, mikä on suuri sääli, mutta hänen kommervenkkejään ei vaan enää jaksa. Edelleen olen hänelle ystävällinen, kuten aina ja nyt meneekin paremmin koska näemme niin harvoin.
[/quote]
Mä ymmärrän sua. Tällainen aihe tuntuu kuitenkin olevan tabu. Ihmisten oletetaan jaksavan loputonta venymistä läheisten suhteen silläkin ehdolla, että oma nukkuminen ja jaksaminen häiriintyy.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:25"]
Taidat ap olla itse ihan samanlainen. Et arvosta siskoasi, et kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Näennäisesti saatat antaa siskosi puhua loppuun, kuuntelematta. Sen jälkeen alat syöttää omaa tuubaasi totuutena.
Taitaa tässä teidän tapauksessa olla vikaa molemmissa. Jospa ihan vain sopisitte että toisen päälle ei puhuta, ja jos jompikumpi tätä rikkoo niin puhelu poikki.
Siiskollasi saattaa olla ihan mt-ongelmaa! Ahdistusta? Siitä ainakin kertoisi tuo tapaamisten peruminen. Sinua ei ilmiselvästi kiinnosta siskosi hyvinvointi lainkaan, haluat vain haukkua häntä. Leimata hänet sekopääksi, paheksua häntä ja kiillottaa omaa sädekehääsi. Ehkä on vain parempi että katkaiset yhteydet siskoosi. En minä sinakaan kaipaisi apn kaltaista ihmistä elämääni, eikä apkaan tekstiensä perusteella siskoaan.
[/quote]
Onko sinulla kokemusta tällaisesta? Toivottavasti ei, sillä on kovin raskasta olla yötäpäivää valmiustilassa ja kuunnella samoja valituksia, ihmisten haukkumisia ja omat kannustukset ja auttamisyritykset valuvat kuin vesi hanhen selästä. Olen ohjannut ammatiauttajille, virkistäytymään, harrastuksiin jne. Kun itselle tulee tunne, ettei voi olla avuksi, on sitten otettava etäisyyttä. Jos sinulla oikeasti on kokemusta aiheesta, otan mielelläni vastaan keinoja, joilla toimia. ap
[/quote]
No kyllä on. Minun oma siskoni oli erittäin hankala ihminen, hänellä oli lapsuudentraumoja (isämme inhosi häntä) ja äitimme on aina, siis ihan aina pitänyt siskoani outona ja hulluna, kehunut hänelle kun muut ovat niin kilttejä. Siskolla oli pahoja mt-ongelmia.
Aluksi minä neuvoin, tarjosin apua. Kyllä ne asiat "terveessä" mielessä tapahtuvat eri tavalla kuin sairaassa. Oikeasti olin pohjattoman itsekäs, ajattelin että jos siskoni oppisi ajattelemaan kuin minä, hoitamaan asiansa yhtä tehokkaasti niin hänellähän olisi kaikki hyvin! Sehän keksii ongelmia tyhjästä. Olin ennen se sisko ja "kuunteli" ja alkoi luennoida miten pitää toimia.
Arvaa mitä, ei toimimut.
Mikä toimi? Lopetin neuvomisen, aktiviteettien järjestämisen ja hösöttämisen. Joskus saatoin pyytää siskoani shoppailemaan, kaikki meni hyvin. Ei sinun tarvitse olla missään vitun valmiustilassa, jos soittaa raivotakseen niin sano että hei siskoni, nyt on vähän huono hetki mutta jos tulen päivänä x aikaan y käymään sun luona niin jutellaan? Juu hyvä, olet rakas, moi.
Niin. Sen neuvomisen ja moralisoinnin sijasta sano hänelle että olet rakas. Olet tärkeä. Sinulla voi olla vaikeaa, en osaa edes kuvitella (koska ylläri! Et osaa). Mutta olet minulle rakas sisko.
Tosin jos sisko ei ole rakas niin ei kyllä kannata alkaavalehtelemaan.
Kun minä lopetin sen kaikkitietävän ylimielisen moralisoinnin ja neuvonnan, suhteemme parani. Valitettavasti siskoni ystävät ja muut sisarukseni jatkoivat sitä iänikuista moralisointia, neuvomista ja vittuilua, eivätkä vaivautuneet kuuntelemaan siskonia. Äitini heltyi vähän, ei enää neuvonut mutta hyvin ikävästi puhui seläntakana. Sisko päätyi päättämään päivänsä 2v sitten 25-vuotiaana. Ja vaikka sisko on jo kuollut, ei ne saatana tajua vieläkään mitä sisko halusi.
Ei neuvoja, ei toimintaa, ei ammattiapua.
Rakkautta, hyväksyntää ja ymmärrystä.
T. Se jolle vastasit
[/quoteIhana teksti! Mulle tuli kyyneleet silmään. Olen itse juuri tuollainen rakkautta lapsuudessa vaille jäänyt, ja kannan siitä katkeruutta vielä tänäkin päivänä. Jos vain joku olisi minulle sanonut, että olen rakas lapsi. Mutta ei. Olin hyljeksitty, inhottu, aina tiellä. Nykyään äiti ihmettelee, miksi en halua pitää yhteyttä, yrittää rahalla lahjoa minua. Olen sanonut hänelle etten tarvitse rahaa, vaan jos jotain haluaa tarjota niin myötätuntoa, rakkautta ja inhimillisyyttä. Mutta ei, sitä en sa edelleenkään. Kaikki eivät vain pysty. Olen varmasti se "narsistinen" vaikea ihminen nyt, mutta minulla on syyni. Asioilla aon katsokaas aina kaksi puolta, ja jokaisella ihmisellä oma versionsa tapahtumista.
Hankalat ihmiset ovat hankalia yhtä kauan kuin opetetaan että se on epämukavaa toisille.