Eron jälkeen elämme niin eri lailla exän kanssa..

Et ole päässyt erosta yli ja olet jotenkin "heikoilla" vieläkin sen jäljiltä. Jättikö exä sinut?

Kaikella hyvällä sanon, että ala elää ja rakentaa omaa elämää. Et tiedä oikeasti mitään exäsi elämästä ja miten hänellä menee, miten asiat on, koska et näe sitä kuin kuvista. Kuvat ei ole yhtä kuin totuus kaikesta. Ja jos ja kun exäsi on jo pitkään omaa elämäänsä elänyt ja rakentanut niin mikset sitä tekisi samoin?

Ei ole mitään syytä roikkua menneissä ja haikailla menneitä, koska ne ovat menneitä. Voihan niitä muistella, mutta sinne ei voi jäädä. Realistisesti sanottuna, että voi päästäkään eteenpäin ja päästä elämässäsi eteenpäin, ellet tee jonkinlaista tietoista ryhtiliikettä nyt. Tämän edelleen sanon kaikella hyvällä, koska se vain on totuus. 

Voit saada uuden parisuhteen, voit tehdä elämästäsi parempaa ja saavuttaa ihan mitä tahansa, mutta et nykyisessä tilanteessasi, jossa kadehdit exääsi ja vertailet omaa elämääsi toisten elämään. Ei semmoisessa ole mitään järkeä, ei elämiä voi eikä kannata vertailla. Parempi elää omaansa ja tehdä siitä aina kulloisessakin tilanteessa niin hyvä kuin mahdollisuus on. Yhtä ainutta elämää ei kannata hukata yllä oleviin, koska se on äkkiä ohi ja sitten seuraavaksi katkeroittaa se, ettei elänyt sitä itselleen hyvin.

Mikä voisi olla parempaa kuin saada elää omien lastensa kanssa ja että he haluavat olla luonasi? Arvosta ja kunnioita sitä! Nyt kuulostaa siltä kuin lapset olisivat joku ylimääräinen riippakivi elämässä ja et " saa mennä ja elää samalla tavalla kuin exäsi". Mietipä sitä, että tilanne voisi olla sellainenkin, että olisit keskellä raastavia elatusriitoja ja exä yrittäisi koko ajan tehdä kaikkensa hankaloittaakseen elämääsi, lasten elämää, manipuloisi mahdollisesti lapsia sinua vastaan, lapset eivät haluaisi olla kanssasi tämän vuoksi tai jostain muusta syystä, kääntyisivät sinua vastaan, eivät kuvvioittaisi tai tottelisi yms. Eikö tilanteesi tuossa valossa ole aika optimaalinen?!

Elämä omien lasten kanssa on paras arvonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sen eksän nyksän eksä vapaa? Ota siitä uusi iskä lapsillenne, niinhän se exäsi nyxä on ottanut exästäsi.

Exän nyxä ottaa nyxän exän? Oksennuksen minä tuosta saan.

Olipa kerran kässänope, jolla oli kolme lasta. Samassa koulussa oli matikanope, kolme lasta myös.

Löysivät toisensa ja jättivät puolisonsa, ja lapsensa.

Hetken päästä nuo jätetyt löysivät toisensa ja heille tuli kerralla 6 lapsen suurperhe.

Yökötti koko kuvio lukioikäisenä.

Yököttää yhä.

Exä joutuu siis elämään uuden puolison lasten kanssa. Ap, enpä kadehtisi sitä. Vaikka miehet onnistuvat sietämään naisen lapsia helpommin kuin naiset miehen lapsia, niin ei se silti mitään aikuista lemmenlomaa siinä perheessä todellakaan ole!

Jos exällä on nyt paljon korkeampi elintaso, niin silloin elarit on mitoitettu väärin, kannattaa selvittää asia. Todennäköisesti hän asuu sen naisen omistusasunnossa eli elää siivellä, on ehkä koko suhteessa vain taloudellisten seikkojen takia ja siksi, että joku muu tekisi kotitöitä ja saisi seksiä.

Sinäkin voit saada seksiä, laita vaikka tinderiin ilmoitus, että kaipaat seksisuhdetta x ehdoilla ja y järjestelyillä. Eiköhän ole miehiä jonossa. Jos kaipaat muutakin, vaikka veneilyä, laita sekin ehtoihin. Luulen ettet nyt täysin tunnista kaikkia mahdollisuuksiasi.

Lisäksi voisit alkaa katsoa elämääsi somettamisen näkökulmasta. Miten saisit kivan kuvan, joka antaisi ihmisille mielikuvan, että nautit elämästä ja sinulla menee hyvin? Mahdollisuuksia on perusarjessakin rajattomasti, kun alat ideoida. Tämä idea siis vain siksi, että ehkä osaisit niiden omien somekuviesi perusteella arvostaa elämääsi enemmän. Olen varma, että se on parempaa kuin tajuatkaan!

Eronneet, miltä teistä tuntuu jos lapset viettävät arkea toisen vanhemman uuden puolison kanssa? Jos 50/50, miltä tuntuu kun omilla lapsilla puolet elämästä on toisessa perheessä? Itse kipuilen tätä. Mielenkiintoisia keskusteluja.

Up

Minulla on juuri noin kun edellä joku kirjoitti, että kun lapset tulivat teini-ikän niin eksän hulppeat puitteet ja pohjaton lompakko ovat vieneet voiton. Unohtunut on miten huolehdin kaikesta yksin ja suojelin heitä isän raivokohtauksilta ja lopulta oli pakko erota. Mutta heille on tehty selväksi mitä minusta ajatellaan ja että reissut ja hupailut loppuu jos ”valitsevat minut”. Isompi poika tulee nykyään luokseni vain pakotettuna ja senkus murjottaa vaan ja on tyly. Liekö kohta nuorempi menee perästä. Antaisin mitä vaan kun saisin elää lasteni kanssa rauhassa.

Olisit kouluttautunut ja edes yrittänyt luoda elintasoa.

Mistä se exäsi sitten rahaa saa, jos vain tekee kaikkea mukavaa? Kai töissä käy? Kyllä taidat olla kateellinen ihan turhaa. Käyt töissä niin kai sinullakin on johonkin kivaan varaa ja jos lapset on välillä isällään kin niin sinulla on omaa aikaa myös.

Itse olen eronnut. Vuokralla asun kahden lapsen kanssa, kolmas on jo muuttanut kotoa. Exällä on uusi vaimo ja uuslapset. Ei kutsu omia lapsia luokseen. On hankkinut talon ja mökin ja elää ihan uutta elämää. Ei minulla kiinnosta koko ihminen ja hänen tekemiset yhtään. Itselläni on mukava seurustelusuhde, mutta parasta on lapset. Välit on lasten kanssa hyvät ja eletään mukavaa elämää minun palkalla. Miesystävän kanssa on omaa aikaa vain muutama kerta vuodessa. Lapset kun on aina tässä minun luona.

Mitä mukavia asioita teette lasten kanssa pienemmillä varoilla? Miltä tuntuu kun lapset ovat exällä?

Vierailija kirjoitti:

Eronneet, miltä teistä tuntuu jos lapset viettävät arkea toisen vanhemman uuden puolison kanssa? Jos 50/50, miltä tuntuu kun omilla lapsilla puolet elämästä on toisessa perheessä? Itse kipuilen tätä. Mielenkiintoisia keskusteluja.

Aluksi se tuntui oudolta, etenkin se, kun exän nyxä lakkasi pienen tyttöni kynnet, leikkasi hänen hiuksensa tai jotenkin muuten teki jotain "näkyvää" jonka sitten näin kun lapset tulivat taas minulle. Kutsuvat myös tuota nyxää puoli-äidiksi mikä joskus tuntuu oudolta mutta siihenkin on tottunut. 

Toisaalta olin alusta asti kiitollinen tuosta nyxästä koska hän tuntui olevan lempeä lapsille ja auttoi exää lastenhoidossa, koska exäni ei oikein ollut tottunut ottamaan vastuuta lapsista ennen eroa.

Nykyisin ei enää haittaa yhtään, mutta olen miettinyt että jos itse joskus olen jonkun exän nyxä niin en lakkaisi lasten kynsiä tai leikkaisi hiuksia ihan hienotunteisuudestaa exää kohtaan. Ihan hyvä kun on nähnyt tämänkin puolen niin ymmärtää varmaankin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Exä joutuu siis elämään uuden puolison lasten kanssa. Ap, enpä kadehtisi sitä. Vaikka miehet onnistuvat sietämään naisen lapsia helpommin kuin naiset miehen lapsia, niin ei se silti mitään aikuista lemmenlomaa siinä perheessä todellakaan ole!

Jos exällä on nyt paljon korkeampi elintaso, niin silloin elarit on mitoitettu väärin, kannattaa selvittää asia. Todennäköisesti hän asuu sen naisen omistusasunnossa eli elää siivellä, on ehkä koko suhteessa vain taloudellisten seikkojen takia ja siksi, että joku muu tekisi kotitöitä ja saisi seksiä.

Sinäkin voit saada seksiä, laita vaikka tinderiin ilmoitus, että kaipaat seksisuhdetta x ehdoilla ja y järjestelyillä. Eiköhän ole miehiä jonossa. Jos kaipaat muutakin, vaikka veneilyä, laita sekin ehtoihin. Luulen ettet nyt täysin tunnista kaikkia mahdollisuuksiasi.

Lisäksi voisit alkaa katsoa elämääsi somettamisen näkökulmasta. Miten saisit kivan kuvan, joka antaisi ihmisille mielikuvan, että nautit elämästä ja sinulla menee hyvin? Mahdollisuuksia on perusarjessakin rajattomasti, kun alat ideoida. Tämä idea siis vain siksi, että ehkä osaisit niiden omien somekuviesi perusteella arvostaa elämääsi enemmän. Olen varma, että se on parempaa kuin tajuatkaan!

"Sinäkin voit saada seksiä, laita vaikka Tinderiin..." Yöks. Sehän se tärkeintä on, saada jotain irtoseksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisit kouluttautunut ja edes yrittänyt luoda elintasoa.

Newsflash for you: koulutus ei enää nykyään takaa elintasoa. Työttömiä korkeakoulutettuja on pilvin pimein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneet, miltä teistä tuntuu jos lapset viettävät arkea toisen vanhemman uuden puolison kanssa? Jos 50/50, miltä tuntuu kun omilla lapsilla puolet elämästä on toisessa perheessä? Itse kipuilen tätä. Mielenkiintoisia keskusteluja.

Aluksi se tuntui oudolta, etenkin se, kun exän nyxä lakkasi pienen tyttöni kynnet, leikkasi hänen hiuksensa tai jotenkin muuten teki jotain "näkyvää" jonka sitten näin kun lapset tulivat taas minulle. Kutsuvat myös tuota nyxää puoli-äidiksi mikä joskus tuntuu oudolta mutta siihenkin on tottunut. 

Toisaalta olin alusta asti kiitollinen tuosta nyxästä koska hän tuntui olevan lempeä lapsille ja auttoi exää lastenhoidossa, koska exäni ei oikein ollut tottunut ottamaan vastuuta lapsista ennen eroa.

Nykyisin ei enää haittaa yhtään, mutta olen miettinyt että jos itse joskus olen jonkun exän nyxä niin en lakkaisi lasten kynsiä tai leikkaisi hiuksia ihan hienotunteisuudestaa exää kohtaan. Ihan hyvä kun on nähnyt tämänkin puolen niin ymmärtää varmaankin paremmin.

Törkeää äitipuolelta kajota tytön hiuksiin ja mennä leikkaamaan ne lupaa kysymättä. Tuossa astutaan jo äidin varpaille.

Tehkää jotain pientä kivaa lasten kanssa.

yhdessä askartelua, rannalla räpiköimistä voileivät mukana.

Ei mitään kallista , luulen jos lapset kertovat isän luona vierailustaan,

he kertovat myös isän luona mitä äidin kotona tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Et ole päässyt erosta yli ja olet jotenkin "heikoilla" vieläkin sen jäljiltä. Jättikö exä sinut?

Kaikella hyvällä sanon, että ala elää ja rakentaa omaa elämää. Et tiedä oikeasti mitään exäsi elämästä ja miten hänellä menee, miten asiat on, koska et näe sitä kuin kuvista. Kuvat ei ole yhtä kuin totuus kaikesta. Ja jos ja kun exäsi on jo pitkään omaa elämäänsä elänyt ja rakentanut niin mikset sitä tekisi samoin?

Ei ole mitään syytä roikkua menneissä ja haikailla menneitä, koska ne ovat menneitä. Voihan niitä muistella, mutta sinne ei voi jäädä. Realistisesti sanottuna, että voi päästäkään eteenpäin ja päästä elämässäsi eteenpäin, ellet tee jonkinlaista tietoista ryhtiliikettä nyt. Tämän edelleen sanon kaikella hyvällä, koska se vain on totuus. 

Voit saada uuden parisuhteen, voit tehdä elämästäsi parempaa ja saavuttaa ihan mitä tahansa, mutta et nykyisessä tilanteessasi, jossa kadehdit exääsi ja vertailet omaa elämääsi toisten elämään. Ei semmoisessa ole mitään järkeä, ei elämiä voi eikä kannata vertailla. Parempi elää omaansa ja tehdä siitä aina kulloisessakin tilanteessa niin hyvä kuin mahdollisuus on. Yhtä ainutta elämää ei kannata hukata yllä oleviin, koska se on äkkiä ohi ja sitten seuraavaksi katkeroittaa se, ettei elänyt sitä itselleen hyvin.

Mikä voisi olla parempaa kuin saada elää omien lastensa kanssa ja että he haluavat olla luonasi? Arvosta ja kunnioita sitä! Nyt kuulostaa siltä kuin lapset olisivat joku ylimääräinen riippakivi elämässä ja et " saa mennä ja elää samalla tavalla kuin exäsi". Mietipä sitä, että tilanne voisi olla sellainenkin, että olisit keskellä raastavia elatusriitoja ja exä yrittäisi koko ajan tehdä kaikkensa hankaloittaakseen elämääsi, lasten elämää, manipuloisi mahdollisesti lapsia sinua vastaan, lapset eivät haluaisi olla kanssasi tämän vuoksi tai jostain muusta syystä, kääntyisivät sinua vastaan, eivät kuvvioittaisi tai tottelisi yms. Eikö tilanteesi tuossa valossa ole aika optimaalinen?!

Naisena ei valitettavasti voi saada enää uutta perhettä, kun on tarpeeksi ikää.