Eron jälkeen elämme niin eri lailla exän kanssa..

Jos elää uuden puolison lasten kanssa niin ehkä ei elä niin onnellisena kuin ajattelet? Sinulla on työ, koti, lapset. Eli perusasiat kunnossa. Voit vanhana miettiä niitä hyvällä. Seurustella ehdit kun lapset isoja.

oletko joku exä riippuvainen, ja putkinon jäänyt auki vai onko vänkä itsensä fuulaus juttu lähtenyt tyhmästä nupista.

Halusitko itse eroa vai karkasiko exä uuden naisen matkaan?

Anna lapset exälle ja ala elää. Ongelmasihan ei ole se, että ex elää nyt elämäänsä vaan se että se sysäsi sinulle koko työmaan ja lähti leikkimään kotia muualle ilman varsinaista vastuuta mistään. Sillä aikaa kun sinä riudut sisältököyhässä elämässäsi eläen robotin elämää niin exäsi elää haluamaansa elämää ja kyllähän sellainen harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapset exälle ja ala elää. Ongelmasihan ei ole se, että ex elää nyt elämäänsä vaan se että se sysäsi sinulle koko työmaan ja lähti leikkimään kotia muualle ilman varsinaista vastuuta mistään. Sillä aikaa kun sinä riudut sisältököyhässä elämässäsi eläen robotin elämää niin exäsi elää haluamaansa elämää ja kyllähän sellainen harmittaa.

Niin, että elämä lasten kanssa ei ole elämää? Minä ainakin nimenomaan haluan elää lasteni kanssa ja nähdä heidän varttuvan. "Elää" ehtii sittenkin kun lapset ovat isoja.

Mieluummin hoidan ja elän lasteni kanssa kuin uuden kumppanin ja tämän lasten. Täyttä elämää on kasvattaa lapsiaan. En haluaisi että vieras kasvattaa ja on heidän kanssaan.

Näin minä ainakin.

Up

Yksin lasten kanssa elämä on ihanaa. Omaa ja vapaata.

Kyllä sinä vielä löydät tasapainon, lasten, työn, harrastusten, ystävien, jne kesken. Olet nyt vaan laamaantunut uuden tilanteen edessä.

Minkä ikäisiä lapsia teillä on?

Mä olen sitä mieltä, että sun ei pitäisi nähdä ainuttakaan kuvaa exäsi elämästä tai tietää siitä yhtään enempää kuin mitä teidän tulee suullisesti juteltua. Poista se sun somesta niin sulla on miljoona kertaa helpompi olla.

Miksi ette jaa edes lastenpitoa tasaisemmin? Ei sun tarvitse omaa elämää lopettaa, koska on lapset. Se ei kiillota sun kruunua mitenkään. Mun miehen eksä varmaan kiroilee samalla tavalla, vaikka meillä miehen lapset 50-50. Lisäksi tehty yhteisiä lapsia. Meillä on okt, matkoja ja harrastuksia. Eksällä kaupungin asunto ja vuorotyö, eikä uutta suhdetta ollut vuosiin ja edelleen katkerana kaataa pa*kaa mieheni niskaan.

Annapa exäsi elää omaa elämäänsä ja keskity sä omaasi.

Lapset isälle 50/50 niin saat sinäkin omaa aikaa, tilaa itsellesi ja harrastaa. Kruunun kiillottelu ja kärsimyksessä rypeminen ei auta ketään. Hyvinvoiva äiti, hyvinvoivat lapset.

Ystävälläni on 4 lasta. Ex halusi monta, ystäväni olisi tyytynyt kahteen.

Ex löysi uuden, kun nuorin oli 1 v. Katsoi lapsia silloin tällöin. Vuoden verran ystävä katsoi tilanbetta ja sitten vei lapset anoppilaan.

Yrittivät siis sopia 50/50, koska ex ei halunnut maksaa elatuksia. Joka toinen pe vei lapset anoppilaan ja ex huusi pää punaisena mulka on töitä, meillä on matka jne.

Kävivät uudestaan puhumassa elatuksista ja oli vielä anoppi jättänyt viestiä hän ei jaksa katsoa lapsia koko ajan.

Sai kunnon elatusmaksut, yh lisän ja osti 3 h ja keittiö asunnon, 2 lasta per huone ja hän nukkuu olohuoneessa.

Onko sen eksän nyksän eksä vapaa? Ota siitä uusi iskä lapsillenne, niinhän se exäsi nyxä on ottanut exästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette jaa edes lastenpitoa tasaisemmin? Ei sun tarvitse omaa elämää lopettaa, koska on lapset. Se ei kiillota sun kruunua mitenkään. Mun miehen eksä varmaan kiroilee samalla tavalla, vaikka meillä miehen lapset 50-50. Lisäksi tehty yhteisiä lapsia. Meillä on okt, matkoja ja harrastuksia. Eksällä kaupungin asunto ja vuorotyö, eikä uutta suhdetta ollut vuosiin ja edelleen katkerana kaataa pa*kaa mieheni niskaan.

Ihankuin sinä tietäisit paskaakaan sen exän elämästä ja tilanteesta.

Ja äitinä on sata kertaa vaikeampaa löytää uutta seuraa kuin isänä. Meidän yhteiskunta on sellainen.

Mutta ap, poista ex somesta jne, poissa silmistä - poissa mielestä. Vaadi että ex ottaa lapsia enemmän, 50/50 sopimus on aivan normaali nykypäivänä. Omalle ajalle voi sitten ottaa vaikka rakastajan, tavata ystäviä ja harrastaa mitä haluaa. Ja sitä voi tehdä vuokrakodistakin käsin. Näin itse olen tehnyt. Käsittele erosi ja tunteesi aivan rauhassa, ei haittaa vaikka siihen menisi viisi vuotta. Lopulta olet vahvempi kuin se ex milloinkaan, joka hyppäs ekan akan selkään mikä teidän suhteen jälkeen eteen tuli ettei tarttis käsitellä omaa likapyykkiä ja opetella ottamaan vastuuta yksin elämästä. Tsemppiä! :)

En seuraa exää mitään kautta, mutta lapset puhuvat ja haluavat näyttää kuvia. Se tuntuu vaikealta ja haikealta, mutta loukkaantuvat jos en ole kiinnostunut. Yritän olla ajattelematta.

Mies asuu sen verran kauempana ettei 50/50 onnistu eivätkä lapset ole halukkaita. Sanovat, etteivät halua viettää pidempiä aikoja kun se ei tunnu kodilta/on toiset lapset (uuden puolison).

Poika päiväkodissa, tyttö ja poika alakoulussa, teini-ikä lähestyy.

Ap

Ihan kuin ne omat lapset tässä olisivat joku riesa ja haittatekijä. Jos itse olisin tuo uuden suhteen löytänyt eksä, kokisin tilanteen varmaan niin, että vaikka elämässä on muuten kaikki hyvin, on omien lasten puuttuminen ja jatkuva ikävöinti merkittävä onnellisuutta vähentävä tekijä. Omituinen ajatus, että uusi kumppani ja tämän lapset korvaisivat omat lapset.

Ap:n ongelma on tuo eksän elämän kadehtiminen ja vertailu. Suosittelen tekemään itse lasten kanssa kivoja asioita sen verran, mitä oma talous kestää (kyllä, kivoja asioita voi tehdä pienelläkin budjetilla) ja nauttimaan perhe-elämästä. Eksähän on menettänyt nyt perhe-elämän omien lastensa kanssa, joten en nyt lähtisi häntä kadehtimaan. Ja ap voi etsiä itselleen kumppania, jos suhdetta kaipaa.

Olen itse eronnut ja lapset ovat käytännössä melkein koko ajan minulla. Teen pikkumatkoja lasten kanssa, menen heidän kanssaan kesällä vanhempieni mökille, vietän arkea ja juhlaa. En todellakaan kadehdi eksää, jolla ei tätä ole. Ja selvyyden vuoksi kerron, että itse en vienyt häneltä lapsia, vaan yritin pitkään sopia vuoroviikoista - en saadakseni omaa aikaa (koska saan vanhemmiltani lastenhoitoapua aina kun tarvitsen), vaan jotta lapsilla olisi mahdollisuus yhteiseen arkeen myös isänsä kanssa. lasten isän elämänhallintaongelmien vuoksi tämä ei kuitenkaan toteutunut. Hänellä on periaatteessa rajattomasti omaa aikaa, minulla pääsääntöisesti lapsiarkea, mutta koen kyllä itse olevani tässä se, joka sai enemmän. Lapset kasvavat, mutta minulle jää yhteiset muistot heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksin lasten kanssa elämä on ihanaa. Omaa ja vapaata.

Lasten kanssa eläminen on kaukana vapaasta ja omasta.

Vierailija kirjoitti:

Onko sen eksän nyksän eksä vapaa? Ota siitä uusi iskä lapsillenne, niinhän se exäsi nyxä on ottanut exästäsi.

Exän nyxä ottaa nyxän exän? Oksennuksen minä tuosta saan.