Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsi sopii OIKEASTI paljon harrastavalle pariskunnalle?
20.07.2021 |
Nyt kun kolmekymmentä iski mittariin, ollaan alettu puhua lapsista. Itseäni varovasti kiinnostaa aihe ja mieskin näyttäisi vihreää valoa ”kun olen valmis”.
Ainoa joka oikesti mietityttää, on se että ollaan oikeasti paljon harrastava ja reissaava pariskunta. Molemmat treenavat lajejaan päivittäin, jopa kahdesti. Lomat ja viikonloput ollaan kisoissa, treenileireillä jne. Arki on jo nyt todella kiireistä eikä fina-puolen työpaikat tässä helpota.
Onko lapsi ihan mahdoton lisä tähän kuvioon? Mies sanoo, että siinähän se lapsi tulee mukana eikä vaikuta mihinkään. Itse taas pelkään että kun äitinä joutuisin luopua paljosta (ura ja harrastus) katkeroituisin kotona. Pelkään jo nyt olevani liian itsekäs ja seikkailuhaluinen äidiksi.
Kommentit (30)
Lapsi on vauva pienen hetken. Kaveriperhe treenaa jo kolmistaan ja kulkee lomat ja viikonloput kisoja kolmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sanottiin, että lapsia saadaan, lapsi on lahja jne.
Ehkä teille se finamaailma sopii tosiaan paremmin kuin lapsi.
Kyllä siinä saa harrastuksia vähentää, tietenkin. Ei kokonaan tarvitse luopua, mutta päivittäisiä treenejä ja joka viikonloppuisia kisareissuja ei tietenkään pysty pikkulapsiarkeen yhdistämään.
Ei niitä lapsia kannata hankkia, jos ei ole yhtään valmis joustamaan.
No ei se oikein meille sohvalla 24/7 makaavillekaan sovi. Siks niitä ei taida enää tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Joskus sanottiin, että lapsia saadaan, lapsi on lahja jne.
Ehkä teille se finamaailma sopii tosiaan paremmin kuin lapsi.
Silloin "joskus" oli myös paljon uhrautuvia marttyyrisieluja katkeroitumassa lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kai ehkä lajista. Isä kilpapurjehti kun olin pieni ja äiti ratsasti. Lopulta koko perhe päätyi ratsastamaan. Olen ekan kerran ollut hevosen selässä 6kk vanhana ja koko lapsuus tuli vietettyä tallilla. Lähes joka ainoa päivä. Kyllä muksut sopeutuu. Veljeni lopetti ratsastuksen teininä kokonaan, mutta me muut harrastetaan edelleen. Hevosia on muutama kappale. Kilpailtiin koko porukka, mutta enää ei. Eli hyvin pystyy harrastuksen ja pikkulapset yhdistämään jos ottaa lapset mukaan. Meidän perhe oli aina menossa. Purjehtimassa kesät ja muuten valmennuksissa ja kisoissa meni kaikki vapaa-aika siihen asti kun olin 23. Sitten mulla tuli stoppi kun 23 vuotta oli vaan menty koko ajan. Lopetin valmentautumisen ja ratsastan nykyään rennolla asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Joskus sanottiin, että lapsia saadaan, lapsi on lahja jne.
Ehkä teille se finamaailma sopii tosiaan paremmin kuin lapsi.
Kylläpäs on kulunutta kommentointia. Yritä laajentaa ajatusmaailmaasi sieltä tynnyristä missä olet kasvanut, ja missä olet edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös miettiä, sopiiko lapsi teidän sisustukseen tai fina-maailmaan lainkaan?
Oikeasti lapsi hankaloittaa kuviota tosi paljon. Ei se vauva oikeasti mene siinä sivussa, vaan vaatii koko ajan jomman kumman huomiota. Vaikka vauva nukkuisi, niin toisen teistä pitää olla valmiudessa vastaamaan lapsen tarpeisiin, jos se herää. Tottakai lenkille voi mennä, lapsi vaan vaunuihin ja itse voi juostessa lykkiä rattaita. Mutta lähtöön menee aiempaa enemmän aikaa, kun ennen sitä pitää varmistua että lapsi on syönyt, vaihtaa vaippa tms.
Ja se oma levon tarve ei tule aina tyydytettyä. Ja koliikkilapsen kohdalla, illat menee ”rattoisasti” huutavaa lasta heijatessa kuulokkeet korvilla.
Mä olen sitä mieltä, että minkä tahansa saa järjestymään. Mutta vaatii vanhemmilta paljon. Ja siksi niin moni jättää lopulta harrastamisen, kun sitä vauvaa ei voi sit palauttaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen on lapsen kanssa ja toinen harrastaa. Sitten vuoronvaihto. Vaatii suunnittelua, mutta onnistuu kyllä.
Me harrastetaan molemmat juoksua, joten on tehty kompromisseja siinäkin, että välillä mennään sitten juoksukärryn kanssa. Kaikkia lenkkejä ei tietenkään voi, ettei tekniikka kärsi liikaa, mutta toisinaan ihan kelpo vaihtoehto.
Ei se kovin hyvin sovi. Tiedän vastaavan tapauksen ja ero tuli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytte töissä ja treenaatte 2 kertaa päivässä. Milloin ajattelitte olla lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin hyvin sovi. Tiedän vastaavan tapauksen ja ero tuli
Miten lapsi sopi elämään eron jälkeen?
Olisi varmaan vaikeaa tehdä lapsi tuohon, jos mies -luulee- ettei lapsi vaikuta mihinkään tai että lapsi haluaisi muka tulla aikuisten menoihin. Oikeasti lapsi on aika paljon kotona ja lapsen ehdoilla menot, myös matkat. Olet melko oikeassa.
No jos harrastukset on tärkeempii ku vauvan tarpeet (jotka tulee jonkun aikaa ekana) niin siin on vastaus :) Ei oo väärin olla hankkimatta lapsia. Nykyään moni asia kilpailee meidän huomiosta ja ajasta. Toisaalta kannattaa miettiä, että mitä elämältään oikeesti haluaa ja mikä on minkäkin asian arvo. Mulla on elukoita ja kyllä ne elämää ”rajoittaa” mutta ilmankaan en haluaisi elää <3 Nuo karvaiset höpönassut on mun elämän suola ja kaiken vaivan ja ajan arvoisia.
Kirjoitin kommentin tuosta ratsastavasta perheestä. Kummeksun sinällään kommenttejä siitä ettei vauvaa/lapsia voisi ottaa mukaan harrastukseen. Me oltiin vauvasta asti joka paikassa mukana. Purjeveneessä ja kentän laidalla. Aina löytyi tallilla joku, joka hetken katsoi perään ja äiti hyppäsi alas hevosen selästä kun olin vauva ja tarvitsin jotakin, ja kun oli itkut kitisty niin äiti meni takaisin hevosen selkään. Toki tämä riippuu lapsesta. Kaikkien lasten kanssa ei voi toimia noin ja silloin ei voi vauvaa ottaa mukaan harrastukseen vaan pitää olla vauvan tai pienen lapsen kanssa kotona. Meillä nyt tuommoinen onnistui ja äidillä ja isällä ei kai edes käynyt mielessä etteikö lapsia voisi ottaa joka paikkaan mukaan.
Tässä kä niin että mies jakaa elämää niin kuin ennekin ja vaimo tekee kaiken vauvan ehdolla. Tilanne tulee olemaan tämä vaikka asiasta kuinka sovittaisiin. Mies tajuaa tilanteen kuitenkin vasta sitten kun vauva on syntynyt ja vaimo joustaa ja joustaa.
Jos oikeasti haluatte lapsen, niin kannattaa testata se miehen kyky harrastusten vähentämiseen jo nyt. Tai sitten vaimo vaan hyväksyy, että hänestä tulee se häviäjä.
Lisäksi pitää miettiä imetyksen tärkeys ja kiintymyssuhdeasiat jne. En tiedä mitä elämää on sellainen, että äiti ja isä aikatauluttaa kaiken elämän ja läpsystä vaihdetaan suorittajaa kotiovella.
Toi fina ei kai vaikuta mitenkään lapsen saantiin, ette varmaan ole ainoita finoja, joilla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin kommentin tuosta ratsastavasta perheestä. Kummeksun sinällään kommenttejä siitä ettei vauvaa/lapsia voisi ottaa mukaan harrastukseen. Me oltiin vauvasta asti joka paikassa mukana. Purjeveneessä ja kentän laidalla. Aina löytyi tallilla joku, joka hetken katsoi perään ja äiti hyppäsi alas hevosen selästä kun olin vauva ja tarvitsin jotakin, ja kun oli itkut kitisty niin äiti meni takaisin hevosen selkään. Toki tämä riippuu lapsesta. Kaikkien lasten kanssa ei voi toimia noin ja silloin ei voi vauvaa ottaa mukaan harrastukseen vaan pitää olla vauvan tai pienen lapsen kanssa kotona. Meillä nyt tuommoinen onnistui ja äidillä ja isällä ei kai edes käynyt mielessä etteikö lapsia voisi ottaa joka paikkaan mukaan.
Olisin kärsinyt lapsena suuresti, jos olisin ollut tuollaisissa menoissa mukana. Lapsia on siis eri tyyppisiä, ei vain yhdenlaisia. Lapsen ehdoilla lomamatka tai kevyempi meno ei ehkä huono asia, mutta kaikki lapset eivät jaksa kovin raskaita, kylmiä tai kuumia paikkoja. Tarha ja koulu jo riepottaa lapsia ties missä.
Kuvio kuulostaa siltä, että mies jatkaa tyytyväisenä ja sinä uhraudut kotiin. Kumpikin joutuu luopumaan, mutta sovitte niin että harrastuksille jää yhtä paljon aikaa molemmilla.