No sen illan ateria

oli sitten se konjakki ja napit meni jälkkäriksi. Sitten mä taisin sammua.

Kun mä heräsin, mä olin edelleen sen eläkeläispariskunnan mestoilla. Aurinko paahtoi täysillä sisään, alkoi ihan hikeä pukkaamaan. Lisäksi siellä kämpässä oli jo aika mukava dunkkis, ihan kuin jossain teurastamossa kesähelteellä. 

Mä olisin voinut muina miehinä lähteä Vittuun sieltä jo Mutta Ei. Piti keksiä että keitänpä ensin kahvet ja luen päivän lehden sitten vasta häivyn. 

Tää juttu ja mitä mä sitten seuraavaksi aloin säätää... näin jälkeenpäin tuli ytosta kaikesta mieleen yks leffa minkä mä olin nähnyt aikoinaan...mikä sen nimi nyt olikaan? Ai niin, marttyyrit. Siinä on se ämmä kuka jää sinne taloon säätämääm ja koko ajan on sellainen epämiellyttävä tunnelma et ÄLÄ VITTU SÄÄDÄ ENÄÄ YHTÄÄN SIELLÄ LÄHE JO VITTUUN SAATANA

Vaan Ei. 

Mun piti olla ovela. Saada se viimeinen sana vittu. Että kun ne oli jatkuvalla syötöllä urputtaneet siitä naapurin retkusta kune ei käy töissä ja ei koskaan vie roskia ulos. Urputtaneet siitä niin kauan että mulla paloi sulake päästä ihan totaalisesti.
Niin että on vitun hyvä vitsi et mä pistän niiden maalliset jäännökset pusseihin ja kannan roskikseen. 

Mä kipaisin kellarikomerosta sahan ja jätesäkkejä