Tykkäisin hirveästi keskustella ihmisten kanssa, mutta en osaa puhua selkeästi.. :(
Harmittaa älyttömästi. Pidän hirveästi ihmisten seurasta ja tykkäisin ottaa osaa esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluihin, mutta pelkään ettei kukaan saa selvää puheestani, koska kärsin lievästä puheviasta, johon mikään ei auta. Ja joudun monesti toistamaan asiani jos jotain sanon. Olen siis aina ihan hiljaa tai vastaan lyhyesti jos joku kysyy minulta jotain. Tämän takia en uskalla soittaa edes mitään virastoasioita..
:( . Mistä voisi olla tähän apua? Onko muilla samanlaista ongelmaa, kuin minulla?
Kommentit (5)
Voisitko keskustella kirjoittamalla?
Itse en tiedä kuinka kauan ääneni kestää,
Vierailija kirjoitti:
On todellakin muita. Mulla on dysfasia ja tulee kyllä usein sönkättyä aika huolella. Nykyään kuitenkin itsevarmuuteni on kasvanut aikuisuuden myötä, niin en sitä niin häpeä. Puhun miten voin. On muiden ongelma, jos ovat vaikeana puheeni vuoksi. N33
Ethän kuitenkaan suutu, jos joku joutuu useaan kertaan kysyä sulta tarkennusta? Yleensä ihmiset on vaikeana, koska alkaa hävettää, kun kysyy jo kolmannen kerran mitä toinen sanoi, eikä vieläkään saanut selvää ja epäselvästi puhuja puhkuu raivosta kun joutuu toistella.
Ihmiset joskus kysyy, että mitä tarkoitan ja haluaa toistoa, mutta useimmiten selitän vain iloisesti jotain ja näen, että ohi taitaa mennä, kun kuuntelija on jotenkin kysyvän näköinen ja ehkä jotenkin hölmistyneen oloinen. Silloin nuorena, kun olin niin ujo ja hiljainen, niin silloin ihmiset tivasi, että "häh, mitä sä selität" ja sitten ohittanut minut. Ihmiset ikävä kyllä ovat välillä aika tuomitsevia ja pitävät helposti outona, eivätkä sitten enää halua enempää tehdä tuttavuutta. Mutta jos on reipas ja myönteinen asenne, eikä jää arkailemaan, niin Ihmiset huomattavasti vähemmän torjuu. Niin se vain menee, vaikka se tuntuu välillä ilkeältä. Kyllä vieläkin mulla on ongelmia solmia hyviä ystävyyssuhteita, koska en kai vain sitten ole ihan samalla tasolla muiden kanssa. Olen nykyään eri porukoissa se ihan kiva nainen, joka on vähän outo ja hassu. Esim. työpaikalla koen, ett olen ihan suht pidetty työntekijä, mutta mua ei silti esim. pyydetä töiden jälkeen vaikka baariin tai haluta vaihtaa puhelinnumeroita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joskus kysyy, että mitä tarkoitan ja haluaa toistoa, mutta useimmiten selitän vain iloisesti jotain ja näen, että ohi taitaa mennä, kun kuuntelija on jotenkin kysyvän näköinen ja ehkä jotenkin hölmistyneen oloinen. Silloin nuorena, kun olin niin ujo ja hiljainen, niin silloin ihmiset tivasi, että "häh, mitä sä selität" ja sitten ohittanut minut. Ihmiset ikävä kyllä ovat välillä aika tuomitsevia ja pitävät helposti outona, eivätkä sitten enää halua enempää tehdä tuttavuutta. Mutta jos on reipas ja myönteinen asenne, eikä jää arkailemaan, niin Ihmiset huomattavasti vähemmän torjuu. Niin se vain menee, vaikka se tuntuu välillä ilkeältä. Kyllä vieläkin mulla on ongelmia solmia hyviä ystävyyssuhteita, koska en kai vain sitten ole ihan samalla tasolla muiden kanssa. Olen nykyään eri porukoissa se ihan kiva nainen, joka on vähän outo ja hassu. Esim. työpaikalla koen, ett olen ihan suht pidetty työntekijä, mutta mua ei silti esim. pyydetä töiden jälkeen vaikka baariin tai haluta vaihtaa puhelinnumeroita.
Tämä kommentti multa, N33.
On todellakin muita. Mulla on dysfasia ja tulee kyllä usein sönkättyä aika huolella. Nykyään kuitenkin itsevarmuuteni on kasvanut aikuisuuden myötä, niin en sitä niin häpeä. Puhun miten voin. On muiden ongelma, jos ovat vaikeana puheeni vuoksi. N33