Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Eri ”yhteiskuntaluokista” tulevien pariutuminen

Vierailija
20.07.2021 |

Joo tiedetään, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa varsinaisesti ole, mutta puhutaan vaikka taustoista sitten. Onko kellään kokemusta vahvasti työväentaustaisen ja toisaalta akateemisen pariutumisesta. Toisella suvussa ei ole ylioppilaita eikä kukaan ole käynyt yliopistoa, olleet töissä esimerkiksi tehtaissa, hoitotehtävissä ja sahoilla. Henkilö itse on pärjännyt kuitenkin hyvin ja on sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja on käynyt AMK:nkin. Toisella suvussa akateemisia riittää ja toinen henkilö itsekin yliopiston käynyt. Suvussa korkeassa asemassa olevia ja myös taiteilijoita.

Mitä mahdollisia haasteita tällaiseen suhteeseen voi liittyä nimenomaan taustoihin liittyen - rakkautta löytyy puolin ja toisin? Erityisesti omakohtaiset kokemukset ko. tyyppisistä suhteista kiinnostavat.

Kommentit (55)

Vierailija
1/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uppista

Vierailija
2/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suurin osa suomalaisista on keskiluokkaa, joiden taustoissa ei ole kovin paljon eroa, vaikka toinen olisi akateeminen ja toinen amk. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomessa ON yhteiskuntaluokat. Rajat ovat häilyviä ja alakohtaisesti vaihtelevia - mutta rajat niissä on.

Vierailija
4/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on työläistausta, suku ollut tehtaissa ja ties missä hanttihommissa. Olen kuitenkin ponnistanut yliopistoon ja hankkinut akateemisen ammatin. Mies on tohtori kolmannessa sukupolvessa. Kaikki sukulaiset vähintään maistereita ja suku on varsin varakasta koulutuksen ansiosta. Onhan se ollut hieman erilaista käydä hänen sukulaisillaan. On lukaalit hieman eri näköisiä kuin omassa suvussani. Elämänhallintakin parempaa ja maailmaa on nähty enemmän. Hyvin minut on kuitenkin aina otettu vastaan. Miehelle taas minun sukulaisissa käyminen on ollut aina hieman yllätyksellistä. On viihtynyt, mutta selvästi näkee, että ei ole sellaiseen menoon tottunut. Itse parisuhteessa eroja huomaa toisinaan. Miehelle on esim. luontevaa palkata ulkopuolista apua sellaisiin, mitkä omassa suvussani pyritään tekemään vielä itse. Muutenkaan ei pyri pääsemään halvalla, rahaa on aina ollut, joten ei tarvitse miettiä sellaisia. 

Vierailija
5/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei niinkään koulutus vaikuta, vaan elämäntapa. Onko toinen joku seurapiiri-ihminen ja toinen pienistä ympyröistä? Jos, niin ei kannata.

Vierailija
6/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos haluat amiksen, niin siinähän otat. Mutta se, että tällaisia kyselet tarkoittaa, että jollain tasolla asia vaivaa. Tutkimusten mukaan parisuhteet, joissa koulutustaso on sama, ovat kestävämpiä. Mutta ei siinä mitään, jos haluat keskustella yksinkertaisella ja konreettisella tasolla lopun elämääsi. Löytyyhän niitä keskustelukumppaneita muualtakin. Sitten keski-iän kriisissä petät jonkun taiteentutkimusta opiskelevat yliopistopimun kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, yhteiskuntaluokkia ei mielestäni tarvitse panna lainausmerkkeihin, koska se on aika tyypillinen ja neutraali tapa luokitella ihmisryhmiä tulotason, koulutuksen, kulutustottumusten ja elämäntavan tutkimuksessa. Jos toinen on täysin duunari ja toinen sieltä janan toisesta päästä, niin vaikeuksia varmaan tulee aika monessa asiassa elämäntapaan (vapaa-ajan vietto, arvot jne.) liittyen. 

Tästä ollut ollut poliittisesti korrektia puhua maalaisten ja kaupunkilaisten kesken (eikä yhteiskuntaluokkien kesken), vaikka maalla asuu vaikka kuinka paljon muunkinlaista porukkaa kuin se peräkamarin persupoika (josta näyttää olevan ok keskustella hiukan alentuvasti näissä lehtijutuissa). Kulttuurierot ovat suuret, vaikka akateeminen kaupunkilaisnainen matchaisikin Tinderissä. Yhteistä arkea on vaikea kuvitella, vaikka mies olisikin ylioppilas ja amk.

Koulutus on kaikkien ulottuvilla Suomessa, se ei hirveän paljon kerro mitään jos on ylioppilas ja amk kuten ei akateemisuuskaan. Muistaakseni suurin osa pk-seudun naisista (oliko se 60%) on akateemisia, joten kyllä siihen jengiin mahtuu monenlaista sukankuluttajaa.

Vierailija
8/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äidin puolelta kukaan ei ole käynyt yliopistoa ja mun isän puolelta oikeastaan kaikki taas on. Ooks mä sit sekaverinen vai

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat amiksen, niin siinähän otat. Mutta se, että tällaisia kyselet tarkoittaa, että jollain tasolla asia vaivaa. Tutkimusten mukaan parisuhteet, joissa koulutustaso on sama, ovat kestävämpiä. Mutta ei siinä mitään, jos haluat keskustella yksinkertaisella ja konreettisella tasolla lopun elämääsi. Löytyyhän niitä keskustelukumppaneita muualtakin. Sitten keski-iän kriisissä petät jonkun taiteentutkimusta opiskelevat yliopistopimun kanssa.

Antaisitko esimerkkejä tällaisesta ”paremmasta keskustelusta” ? Mistä pitäisi keskustella? Miksi tällainen suosimasi keskustelu on jotenkin tavoiteltavaa? Teetkö uusia keksintöjä, uusia teorioita matematiikkaan, vai mihin pyrit?

Vierailija
10/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen AMK:n käynyt insinööri (no vauva-palstan mukaanhan olen silti duunari) ja suku on muuten röi-ukkoja (ja akkoja) täynnä sekä jutut sen mukaiset. Taustan kyllä huomaa varmasti minun kanssa jutellessa. Tästä syystä en ehkä uskaltaisi yrittää mitään akateemisen naisen kanssa ja tuskinpa kelpaisinkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on työläistausta, suku ollut tehtaissa ja ties missä hanttihommissa. Olen kuitenkin ponnistanut yliopistoon ja hankkinut akateemisen ammatin. Mies on tohtori kolmannessa sukupolvessa. Kaikki sukulaiset vähintään maistereita ja suku on varsin varakasta koulutuksen ansiosta. Onhan se ollut hieman erilaista käydä hänen sukulaisillaan. On lukaalit hieman eri näköisiä kuin omassa suvussani. Elämänhallintakin parempaa ja maailmaa on nähty enemmän. Hyvin minut on kuitenkin aina otettu vastaan. Miehelle taas minun sukulaisissa käyminen on ollut aina hieman yllätyksellistä. On viihtynyt, mutta selvästi näkee, että ei ole sellaiseen menoon tottunut. Itse parisuhteessa eroja huomaa toisinaan. Miehelle on esim. luontevaa palkata ulkopuolista apua sellaisiin, mitkä omassa suvussani pyritään tekemään vielä itse. Muutenkaan ei pyri pääsemään halvalla, rahaa on aina ollut, joten ei tarvitse miettiä sellaisia. 

Meidän suvusta yksi meni aikoinaan naimisiin hyvin erilaisista taustoista tulevan kanssa. Elämäntavoissa on vielä nykyisinkin valtaisa ero, vaikka kyse on jo neljännestä aikuisuuteen tulevasta sukupolvesta eli miehen taustat dominoivat tulevaisuutta (sieltä tuli päihdeongelmaan ja tarkkaavaisuushäiriöön liittyviä geenejä).

Kaikissa suvuissa on pariskuntia, joiden taustoissa on iso ero. Muuten homma menisi turhan sisäsiittoiseksi, mistä itse olen joutunut kärsimään erään perinnöllisen sairauden merkeissä. 

Yleisellä tasolla ei kuitenkaan voi antaa mitään järkevää lausetta siihen mihin ap hakee vastausta, koska elämä menee joka tapauksessa omia latujaan aivan yksilöllisten taipumusten ja mielihalujen mukaisesti. Itse en suosittelisi omille lapsilleni puolisoa, jonka taustat ovat liian erilaiset, koska tilastojen valossa sellaisen suhteen onnistuminen on harvinaista. Eikä siihen tarvita edes tilastoja, jos näyttää siltä, ettei mitään yhteistä ole, harrastukset, vapaa-ajanvietto jne. Tosin ei lapseni kyllä sellaiseen suhteeseen lähtisikään.

Vierailija
12/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse olen AMK:n käynyt insinööri (no vauva-palstan mukaanhan olen silti duunari) ja suku on muuten röi-ukkoja (ja akkoja) täynnä sekä jutut sen mukaiset. Taustan kyllä huomaa varmasti minun kanssa jutellessa. Tästä syystä en ehkä uskaltaisi yrittää mitään akateemisen naisen kanssa ja tuskinpa kelpaisinkaan.

Se että on perustutkinto yliopistosta ei kerro henkilöstä mitään. Maisteritason papereita varten ei vaadita kovin paljon. Tutki netin kautta vaikka graduja, niin huomaat tämän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä puolison perhe akateemista n:teen polveen ja itse koko laajan sukuni ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Onhan tässä ollut totuttelemista, mutta toisaalta olen oppinut häneltä aimo annoksen tervettä itseluottamusta ja hän ehkä saanut minulta hieman paremman näköalan siihen Suomeen, jossa rahaa ei suuremmin ole ja työ on pääsääntöisesti raskasta ja fyysistä.

Kummankaan lähimmillä perheenjäsenillä ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa suhteestamme, mutta molempien sukujen hieman kaukaisemmat haarat ovat melko avoimestikin ilmaisseet paheksuntansa. Onneksi sen on voinut ohittaa pitkälti olankohautuksella.

Kyllä se välillä arjessa nousee esiin, miten erilaiset arvot ja asenteet olemme kotoamme saaneet, mutta niistä tilanteista on selvitty keskustelemalla. Samalla päätimme heti alkuun, että perinnöt ja muut puolisoni suvun rahat eivät minulle kuulu. Välillä on jouduttu sitten vääntämään hieman enemmän rahasta, mutta onneksi minulla on melko hyvät ansiot niin kiistan aiheet ovat jääneet aika vähiin. Tämä ehkä kuitenkin kannattaa huomioida jo alkuun, sillä ainakin meidän suhteessa puolisoni perheen ja suvun omaisuus on monikymmen- ellei monisatakertainen omaani nähden.

Vierailija
14/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei niiden sukulaisten kanssa tarvitse olla paljoa tekemisissä. Jos pari itse on saman tasoinen niin ei ole ongelma. Ei ehkä kannata tehdastyöläistä ja yläluokan rouvaa tuoda samaan kahvipöytään. Vertauksena jos toisen kotona on luettu maalaustaidekirjoja ja toisen kotona Alibia niin onko sillä väliä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse pienviljelijän tytär ja voisin kuvailla perhetaustaa duunari/alempi keskiluokka termein. Mies taas on koulutetusta, ehkä ns. ylemmän keskiluokan perheestä. Olen opiskelun ja hyvän työpaikan avulla "kiipinyt" itse tavalliseksi keskiluokkaiseksi, mutta takaraivossa on aina säästeliäästi eläminen.

Olemme tulleet aina hyvin juttuun ristiin sukulaisten kanssa, sekä vanhempamme keskenään. Miehestä en juuri huomaa luokkaeroa itseeni, paitsi ehkä huolettomampi kulutus. Miehen äiti taas on mielestäni välillä aika snobi, mutta en tätä koskaan miehelle sanoisi. Anoppi on kuitenkin mukava minulle.

Joskus minua ärsyttää, jos mies vaikka ihmettelee, etten lapsena käynyt ikinä ulkomailla tai ravintolassa syömässä. "Täytyyhän lapsen oppia, kuinka ravintolassa käyttäydytään." Juu niin varmaan, mutta jos sellaiseen ei ole ollut ikinä varaa. Tällaisia pieniä asioita huomaan, miten mies ehkä ihmettelee perheeni tapoja. Jos vaikka joulupöydässä on kympin punkku kolmenkympin punkun sijaan.

Miehen puolesta taas häntä saattaa ärsyttää, miksi haluan pitää autona vanhaa romua, vaikka parempaankin olisi varaa. Onneksi meillä on kaksi autoa, mies saa itse maksella komeemmasta menopelistään.

Vierailija
16/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä puolison perhe akateemista n:teen polveen ja itse koko laajan sukuni ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Onhan tässä ollut totuttelemista, mutta toisaalta olen oppinut häneltä aimo annoksen tervettä itseluottamusta ja hän ehkä saanut minulta hieman paremman näköalan siihen Suomeen, jossa rahaa ei suuremmin ole ja työ on pääsääntöisesti raskasta ja fyysistä.

Kummankaan lähimmillä perheenjäsenillä ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa suhteestamme, mutta molempien sukujen hieman kaukaisemmat haarat ovat melko avoimestikin ilmaisseet paheksuntansa. Onneksi sen on voinut ohittaa pitkälti olankohautuksella.

Kyllä se välillä arjessa nousee esiin, miten erilaiset arvot ja asenteet olemme kotoamme saaneet, mutta niistä tilanteista on selvitty keskustelemalla. Samalla päätimme heti alkuun, että perinnöt ja muut puolisoni suvun rahat eivät minulle kuulu. Välillä on jouduttu sitten vääntämään hieman enemmän rahasta, mutta onneksi minulla on melko hyvät ansiot niin kiistan aiheet ovat jääneet aika vähiin. Tämä ehkä kuitenkin kannattaa huomioida jo alkuun, sillä ainakin meidän suhteessa puolisoni perheen ja suvun omaisuus on monikymmen- ellei monisatakertainen omaani nähden.

Miksi ihmeessä raha-asiat ovat teillä noin vaikeita? Oman miehen suku on todella varakkaita, omani eivät. Ei meille silti koskaan ole rahasta ollut sanomista. Avioehtoja ei ole ja rahat ovat yhteisiä. Tienaan itse suht hyvin. 

Vierailija
17/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun isä on tohtori ja äiti maisteri, miehen isä on rakennusalalla yrittäjänä ja äiti oli meidän tavatessa kaupan kassalla, nykyään tosin myymäläpäällikkö. Tämä "luokkaero" ei kyllä missään määrin ole ollut meidän suhteessa ongelma, eikä sitä oikeastaan huomaa juuri mistään. Lapsuusmuistot on hyvin saman tyyppisiä molemmilla, kumpikaan perhe ei ole rahassa kieriskellyt.

Asiaan voi vaikuttaa se, että meidän molempien isovanhemmat on kuitenkin ihan duunareita /pientilallisia, minun vanhempani ovat ensimmäisen polven akateemisia ja suvussa ja tuttavapiirissä on aina ollut ihan kaikenlaista koulutustasoa. Ollaan myös kotoisin pikkukaupungista, ei siellä ollut mahdollista valita tuttavapiiriään yhteiskuntaluokan perusteella, kaupungissa tilanne voisi olla eri.

Erot taustassa huomaa joissain pikkujutuissa, mutta ei missään millä olisi oikeasti merkitystä. Molemmat ollaan avoimia ja ennakkoluulottomia, tosin nykyään tuntuu että mies on meistä se, joka on kiinnostuneempi toisten yhteiskunnallisesta asemasta kuin minä.

Vierailija
18/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen itse pienviljelijän tytär ja voisin kuvailla perhetaustaa duunari/alempi keskiluokka termein. Mies taas on koulutetusta, ehkä ns. ylemmän keskiluokan perheestä. Olen opiskelun ja hyvän työpaikan avulla "kiipinyt" itse tavalliseksi keskiluokkaiseksi, mutta takaraivossa on aina säästeliäästi eläminen.

Olemme tulleet aina hyvin juttuun ristiin sukulaisten kanssa, sekä vanhempamme keskenään. Miehestä en juuri huomaa luokkaeroa itseeni, paitsi ehkä huolettomampi kulutus. Miehen äiti taas on mielestäni välillä aika snobi, mutta en tätä koskaan miehelle sanoisi. Anoppi on kuitenkin mukava minulle.

Joskus minua ärsyttää, jos mies vaikka ihmettelee, etten lapsena käynyt ikinä ulkomailla tai ravintolassa syömässä. "Täytyyhän lapsen oppia, kuinka ravintolassa käyttäydytään." Juu niin varmaan, mutta jos sellaiseen ei ole ollut ikinä varaa. Tällaisia pieniä asioita huomaan, miten mies ehkä ihmettelee perheeni tapoja. Jos vaikka joulupöydässä on kympin punkku kolmenkympin punkun sijaan.

Miehen puolesta taas häntä saattaa ärsyttää, miksi haluan pitää autona vanhaa romua, vaikka parempaankin olisi varaa. Onneksi meillä on kaksi autoa, mies saa itse maksella komeemmasta menopelistään.

Rahan määrä ei aina korreloi koulutustasoon. Matalammin koulutettu voi sopivalla alalla onnistua hankkimaan mukavan toimeentulon jo varsin nuorena, ja akateemisella olla kitkuttamista pätkätutkijana. Siihen, mihin rahaa käytetään ja mitä nähdään tärkeäksi rahankäyttökohteeksi, taas vaikuttaa myös perheen kulttuuri ja asenteet, jotka kytkeytyvät varsin vahvasti yhteiskuntaluokkataustaan. On monia perheitä, joilla ei ole varaa käydä ravintolassa syömässä perheenä, mutta on myös monia perheitä, joiden mielestä ravintolaetiketin opettaminen lapsille ei ole tärkeä asia, vaikka sinänsä rahaa siihen olisikin. Ei se ketjuravintolalounas kahdelle aikuiselle ja lastenannokset lapsille nyt NIIN kalliiksi tule, että olisi pelkästään jonkun yhden prosentin eliitin puuhaa. Mutta ravintolassa käyminen ei ole välttämättä kuulunut koskaan perheen kulttuuriin.

Vierailija
19/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmm, joo. Ensimmäisessä pitkässä avioliitossa tulimme hyvin samanlaisista taustoilta ja olimme kulkeneet samanlaisen polun: vanhemmilla ammatillinen koulutus ja meillä yliopisto. En tullut koskaan ajatelleeksi tätä asiaa, elämämme oli ollut hyvin samanlaista. Nykyisen miesystävän kanssa eron perhetaustassa huomaa vaikka mekin olemme molemmat samalle tasolle koulutettuja, yhtä vaativissa töissä johtavassa asemassa. Siinä missä minä kävin lapsena kesäisin ruotsinlaivalla ja eläintarhassa, hänen kesät kuluivat välimeren rannalla huvilassa. Siinä missä meillä kotona keskusteltiin puutarhasta ja arkisista asioista, hänen lapsuuden perheessään yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta. Siinä missä hän on tottunut käyttämään rahaa melko spontaanisti koska "elämä kantaa ja perintö tulee", minä olen tottunut säästämään ja sijoittamaan kurinalaisesti "jotta on pahan päivän varalle". Esimerkkejä löytyy paljon, selviä eroja on mutta ei se nyt meidän arkeen vaikuta muuten kuin suhtautumisena rahan kulutukseen (emme asu yhdessä, molemmat kustantantavat oman elämänsä haluamallaan elintasolla). Keskustelut onnistuvat ihan samalla tasolla vaikka lapsuuden perheissä oli iso ero.

Vierailija
20/55 |
20.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun isä on tohtori ja äiti maisteri, miehen isä on rakennusalalla yrittäjänä ja äiti oli meidän tavatessa kaupan kassalla, nykyään tosin myymäläpäällikkö. Tämä "luokkaero" ei kyllä missään määrin ole ollut meidän suhteessa ongelma, eikä sitä oikeastaan huomaa juuri mistään. Lapsuusmuistot on hyvin saman tyyppisiä molemmilla, kumpikaan perhe ei ole rahassa kieriskellyt.

Asiaan voi vaikuttaa se, että meidän molempien isovanhemmat on kuitenkin ihan duunareita /pientilallisia, minun vanhempani ovat ensimmäisen polven akateemisia ja suvussa ja tuttavapiirissä on aina ollut ihan kaikenlaista koulutustasoa. Ollaan myös kotoisin pikkukaupungista, ei siellä ollut mahdollista valita tuttavapiiriään yhteiskuntaluokan perusteella, kaupungissa tilanne voisi olla eri.

Erot taustassa huomaa joissain pikkujutuissa, mutta ei missään millä olisi oikeasti merkitystä. Molemmat ollaan avoimia ja ennakkoluulottomia, tosin nykyään tuntuu että mies on meistä se, joka on kiinnostuneempi toisten yhteiskunnallisesta asemasta kuin minä.

Niinpä, tämä tarina on varmasti hyvin tyypillinen Suomessa, jossa yhteiskuntaluokkien erot ovat loppujen lopuksi aika pienet. Eivät ne ainakaan tiivisty välille amk - akateeminen, vaan taustoissa pitää sitten olla jo enemmän eroa.

Vanhemmissa ikäpolvissa on vielä vaikka kuinka paljon niitäkin duunareita, joilla olisi ollut älliä mihin tahansa, mutta ei ollut varaa kouluttautua. Esimerkiksi opintolainat eivät tuolloin 60-70-luvulla olleet valtion takaamia, vaan tarvittiin joku lainaa takaamaan tai omaisuutta. Niistä oloista ponnistivat vain älykkäimmät ja onnekkaimmat vihreälle oksalle (kuten Raimo Sailas, hyvä elämäkerta, kannattaa lukea).