Teini muuttaa opiskelemaan - mitä tehdä tavaroille ja huoneelleen?
Onko teidän teinit mieluiten tulleet kotona käymään niin, että koko huone on ns ennallaan?
Meillä tilanne on se, että muutimme tämän kesätöissä Helsingissä olevan teinin alakertaan asumaan, koska helteet oli niin kovia. Alakerta on pysynyt viileänä koko ajan.
Nyt en tiedä, että jättääkö hänen tavaransa sinne hänen lähdettyään vaiko palauttaa se hänen huoneensa yläkerrassa hänelle? En halua että hänelle jäisi tunne, että hänet on jotenkin siivottu pois täältä kotoa.
Mitä mieltä?
Kommentit (54)
Mitäpä jos kysyisit siltä teiniltä?
Vierailija kirjoitti:
Kysykää teiniltä mielipidettä.
Hän sanoo, ettei sillä ole väliä, mutta sitten kuitenkin huomaan, että hän hiplailee jo lelujakin ja katselee valokuvia jne. eli ilmeisesti se lähtö kuitenkin herättelee jonkinlaista haikeutta.
Olen pakannut kaikki tärkeimmät lelut, kirjat ja vaatteet jne jo aikaa sitten talteen niin, että niitä ei ole heitetty pois, enkä ole nytkään heittämässä pois mitään.
Minulle tehtiin lapsuudenkodissa niin, että kaikki tavarani jopa jopoa myöten jaeltiin pois eikä minulla ollut enää koskaan siellä edes huonetta, oli vain sänky jossa sai nukkua siellä käydessä. Se tuntui oikeasti mäntiltä!
Onko siellä yläkerrassa vielä jonkun huone? Tarvittaisiinko sitä alakerran huonetta johonkin mihin ei yläkerta sovellu? Jos tarvittaisiin, siirtäisin muualla vakituisesti asuvan takaisin ylös, siellähän hänen huoneensa aiemminkin ilmeisesti on ollut, joten mielestäni ei ole ”pois siivoamista”. Meillä nuoren huone saa olla aluksi ennallaan kun hän muuttaa pois. Aika sitten näyttää kuinka paljon hän sitä jatkossa käyttää, jos ei tule enää kotiin pidemmiksi ajoiksi, niin siinä vaiheessa muutetaan huone vieras- /työhuoneeksi.
Paljoa en ole asialle ajatuksia ehtinyt antamaan, mutta ei hänen huonettaan kuitenkaan ihan uudeksi muuteta, jäähän sinne vielä parvisänkykin ja onhan se pidettävä siellä, kun kotiin tulee visiiteille.
Parven alla pieni pöytä, se ehkä joutaisi roskikseen, koska laatikkoon siinä rikki, mutta isompi pöytä jossa tietokone ja vieressä tulostin, en tiedä, kai ne huoneeseen jää...nuorempi teini tykännee käyttää sitä. Sitten olisi hyllykkö, en tiedä tyhjentääkö sen ja ottaa mukaansa, ei ne tavarat, kirjat ym voi ainakaan ilman sitä huoneeseen jäädä..
Vanhempani muuttivat aina pienempään asuntoon kun lapsi muutti kotoa pois. Se ei ollut hyvä ratkaisu
Jos alakerran huone on ainoa viileä huone, ottaisin sen vanhempien käyttöön. Siirtäisi teinin huoneen tavaroineen yläkertaan, mutta se säilyisi aina hänen huoneenaan. En siis ottaisi muuhun käyttöön. Mutta järjetöntä, että viimein eli mukavin huone olisi suurimman osan aikaa poissa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani muuttivat aina pienempään asuntoon kun lapsi muutti kotoa pois. Se ei ollut hyvä ratkaisu
Edes heille itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Onko siellä yläkerrassa vielä jonkun huone? Tarvittaisiinko sitä alakerran huonetta johonkin mihin ei yläkerta sovellu? Jos tarvittaisiin, siirtäisin muualla vakituisesti asuvan takaisin ylös, siellähän hänen huoneensa aiemminkin ilmeisesti on ollut, joten mielestäni ei ole ”pois siivoamista”. Meillä nuoren huone saa olla aluksi ennallaan kun hän muuttaa pois. Aika sitten näyttää kuinka paljon hän sitä jatkossa käyttää, jos ei tule enää kotiin pidemmiksi ajoiksi, niin siinä vaiheessa muutetaan huone vieras- /työhuoneeksi.
Siellä alakerrassa oli minun työhuoneeni. Nyt vain vaihdoin ne päittäin eli minun työtilani on nyt täällä "teinin huoneessa".
Tämä siirto oli senkin takia välttämätön, että meillä oli kaikki etätöissä ja etäkoulussa kevään ja alkoi rasittaa kaikkia, että meidän kuopus opiskeli siellä mun työtilassa.
Ja nyt kesällä on tosiaan ollut reilusti yli 30 astetta ja tänne ylös paistaa niin, että hiki valui yötä päivää. Ainoa viileänä pysyvä tila on tuolla alhaalla.
Hänellä on osoite edelleen teidän luo? Vai on muuttanut ihan omaan kotiin eikä tarkoitus ole enää palata?
Itse opiskelin toisaalla kolme vuotta. Asuin asuntolassa. Minulla oli huone edelleen kotona. Ihan koskemattomana. Osoitekin oli lapsuudenkotiin edelleen ja lomat ja usein viikonloput olin lapsuudenkodissani.
Kun valmistuin niin muutin takaisin lapsuudenkotiini kunnes sain oman vuokra-asunnon. Tavarat vietiin silloin sinne eikä lapsuudenkodin huoneeseen jäänyt enää mitään.
Ehkä juttelisin teinin kanssa enkä arpoisi täällä.
No kyllä meillä on kotoa pois muuttaneiden huoneet otettu muuhun käyttöön. Toki jos liikaa tilaa on, niin voi pitää ennallaankin, mutta lähtökohtaisesti tila optimikäyttöön talon asukkaille.
Nukkumapaikat meillä löytyy kyllä tarvittaessa ja tavarat mitä eivät ottaneet mukaan pidetään varastossa ja joskus kun muuttavat isompiin koteihin kysytään haluavatko vielä.
Vierailija kirjoitti:
Jos alakerran huone on ainoa viileä huone, ottaisin sen vanhempien käyttöön. Siirtäisi teinin huoneen tavaroineen yläkertaan, mutta se säilyisi aina hänen huoneenaan. En siis ottaisi muuhun käyttöön. Mutta järjetöntä, että viimein eli mukavin huone olisi suurimman osan aikaa poissa käytöstä.
Me on asuttu kesä mökillä. Ei tää ole mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on osoite edelleen teidän luo? Vai on muuttanut ihan omaan kotiin eikä tarkoitus ole enää palata?
Itse opiskelin toisaalla kolme vuotta. Asuin asuntolassa. Minulla oli huone edelleen kotona. Ihan koskemattomana. Osoitekin oli lapsuudenkotiin edelleen ja lomat ja usein viikonloput olin lapsuudenkodissani.
Kun valmistuin niin muutin takaisin lapsuudenkotiini kunnes sain oman vuokra-asunnon. Tavarat vietiin silloin sinne eikä lapsuudenkodin huoneeseen jäänyt enää mitään.Ehkä juttelisin teinin kanssa enkä arpoisi täällä.
Hän muuttaa ulkomaille opiskelemaan joten kovin usein ei kotona käy. Juuri siksi mietinkin, että mahtaako tuntua paremmalta, että "oma huone" odottaa. Lähinnä kyselen muiden tuntemuksia. Minulla ei mitään paikkaa ollut mihin palata ja anoppilassakin me aina nukuttiin vain patjalla olkkarin lattialla. En halua että meidän aikuistuvilla nuorilla on yhtä mäntit fiilikset kuin meillä on ollut.
Laitat tavarat hänen omaan asuntoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on osoite edelleen teidän luo? Vai on muuttanut ihan omaan kotiin eikä tarkoitus ole enää palata?
Itse opiskelin toisaalla kolme vuotta. Asuin asuntolassa. Minulla oli huone edelleen kotona. Ihan koskemattomana. Osoitekin oli lapsuudenkotiin edelleen ja lomat ja usein viikonloput olin lapsuudenkodissani.
Kun valmistuin niin muutin takaisin lapsuudenkotiini kunnes sain oman vuokra-asunnon. Tavarat vietiin silloin sinne eikä lapsuudenkodin huoneeseen jäänyt enää mitään.Ehkä juttelisin teinin kanssa enkä arpoisi täällä.
Hän muuttaa ulkomaille opiskelemaan joten kovin usein ei kotona käy. Juuri siksi mietinkin, että mahtaako tuntua paremmalta, että "oma huone" odottaa. Lähinnä kyselen muiden tuntemuksia. Minulla ei mitään paikkaa ollut mihin palata ja anoppilassakin me aina nukuttiin vain patjalla olkkarin lattialla. En halua että meidän aikuistuvilla nuorilla on yhtä mäntit fiilikset kuin meillä on ollut.
Ei heillä välttämättä olisi ollenkaan samat fiilikset samoista asioista kuin sinulla. Kirjoittelit eilen varmaan tästä aihepiiristä myös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on osoite edelleen teidän luo? Vai on muuttanut ihan omaan kotiin eikä tarkoitus ole enää palata?
Itse opiskelin toisaalla kolme vuotta. Asuin asuntolassa. Minulla oli huone edelleen kotona. Ihan koskemattomana. Osoitekin oli lapsuudenkotiin edelleen ja lomat ja usein viikonloput olin lapsuudenkodissani.
Kun valmistuin niin muutin takaisin lapsuudenkotiini kunnes sain oman vuokra-asunnon. Tavarat vietiin silloin sinne eikä lapsuudenkodin huoneeseen jäänyt enää mitään.Ehkä juttelisin teinin kanssa enkä arpoisi täällä.
Hän muuttaa ulkomaille opiskelemaan joten kovin usein ei kotona käy. Juuri siksi mietinkin, että mahtaako tuntua paremmalta, että "oma huone" odottaa. Lähinnä kyselen muiden tuntemuksia. Minulla ei mitään paikkaa ollut mihin palata ja anoppilassakin me aina nukuttiin vain patjalla olkkarin lattialla. En halua että meidän aikuistuvilla nuorilla on yhtä mäntit fiilikset kuin meillä on ollut.
No mutta odottaahan häntä oma huone vaikka se olisikin siellä yläkerrassa. Se yläkerran huonehan kai pidempään hänen huoneensa on ollut. Tuossa tilanteessa siirtäisin huoneet ennalleen.
En kyllä ihan ymmärrä miksi kotoa pois muuttaneella pitäisi olla lapsuudenkodissa huone, ellei nyt oletus ole, että on vaikka vuoden pois ja palaa takaisin. Suomalaiset asuvat muutenkin ahtaasti noin keskimäärin, ei meillä ainakaan yhtään sellaisia neliöitä ole, mille en keksisi muutakin käyttöä, vaikkapa kunnollinen työhuone, kuntoiluvälineille kunnollinen tila...
Meillä nyt lapset asuvat vielä useita vuosia kotona, mutta sitten kun lähtevät, kyllä saavat ottaa omat tavarat mukaan (jotain voivat pakata laatikoihin ja säilyttää varastossa, jos menevät ahtaisiin opiskelijakämppiin, mutta ei tuota varastotilaakaan ylenpalttisesti ole). Jonkinlainen vuodesohva tai vierassänky varmasti sitten hankitaan, ja kyläillessä voivat sitten sitä käyttää.
En kyllä ymmärrä, miksi kotoa muuttavan huoneesta pitäisi tehdä museo. Mukavaa, että on sänky, jossa nukkua kun käy vierailulla lapsuudenkodissa, mutta en odottanut, että jokainen pölyinen pehmolelu on loputtomiin paikallaan. Haikeutta varmasti on puolin ja toisin, mutta ei sen varjolla tarvitse pysäyttää elämää omassa kodissaan.
Totta kai asiasta kannattaa jutella nuoren kanssa. Ulkomaille muuttavalla tilanne on varmaan vielä vähän erilainen - vanhempien luona käydään harvemmin mutta viivytään kerralla pidempään. Samoin alkuvaiheessa voi tulla jotain takapakkeja, joiden takia palataan ehkä hetkeksi kotiin ottamaan uutta vauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on osoite edelleen teidän luo? Vai on muuttanut ihan omaan kotiin eikä tarkoitus ole enää palata?
Itse opiskelin toisaalla kolme vuotta. Asuin asuntolassa. Minulla oli huone edelleen kotona. Ihan koskemattomana. Osoitekin oli lapsuudenkotiin edelleen ja lomat ja usein viikonloput olin lapsuudenkodissani.
Kun valmistuin niin muutin takaisin lapsuudenkotiini kunnes sain oman vuokra-asunnon. Tavarat vietiin silloin sinne eikä lapsuudenkodin huoneeseen jäänyt enää mitään.Ehkä juttelisin teinin kanssa enkä arpoisi täällä.
Hän muuttaa ulkomaille opiskelemaan joten kovin usein ei kotona käy. Juuri siksi mietinkin, että mahtaako tuntua paremmalta, että "oma huone" odottaa. Lähinnä kyselen muiden tuntemuksia. Minulla ei mitään paikkaa ollut mihin palata ja anoppilassakin me aina nukuttiin vain patjalla olkkarin lattialla. En halua että meidän aikuistuvilla nuorilla on yhtä mäntit fiilikset kuin meillä on ollut.
Sen jälkeen kun olin ihan virallisesti muuttanut pois niin veljeni muutti minun huoneeseeni. Veljen huone jäi vierashuoneeksi jossa nukuin kun tulin lapsuudenkotiini. Kävin siellä usein.
Sitten muutti pikkusiskoni pois ja veljeni vaihtoi vuorostaan hänen huoneeseen 😅
2 makkaria oli sitten tyhjiä ja ns vierashuoneita.
Ehkä ennemmin se fiilis että on aina tervetullut kotiin on huonetta tärkeämpi?
Myöhemmin vanhemmat rakensivat pienemmän talon johon muuttivat kun veli asui vielä kotona.
Kun velikin muutti pois niin veljen huoneesta sisustettiin vierashuone. Ostivat sinne uudet huonekalut.
Kukaan meistä lapsista ei ole ikävöinyt vanhoja huoneitaan.
Käydään viikoittain vanhemmilla edelleen omien lastemme kanssa.
Tuntuisi hassulta jos edelleen olisi kaikilla huoneet koskemattomina.
Ja tosiaan kaikki ottivat ne tavarat mukaan mitä huoneissa oli kun muutettiin.
Huonekalut oli valittu niin että voi ottaa sitten omaan kotiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on osoite edelleen teidän luo? Vai on muuttanut ihan omaan kotiin eikä tarkoitus ole enää palata?
Itse opiskelin toisaalla kolme vuotta. Asuin asuntolassa. Minulla oli huone edelleen kotona. Ihan koskemattomana. Osoitekin oli lapsuudenkotiin edelleen ja lomat ja usein viikonloput olin lapsuudenkodissani.
Kun valmistuin niin muutin takaisin lapsuudenkotiini kunnes sain oman vuokra-asunnon. Tavarat vietiin silloin sinne eikä lapsuudenkodin huoneeseen jäänyt enää mitään.Ehkä juttelisin teinin kanssa enkä arpoisi täällä.
Hän muuttaa ulkomaille opiskelemaan joten kovin usein ei kotona käy. Juuri siksi mietinkin, että mahtaako tuntua paremmalta, että "oma huone" odottaa. Lähinnä kyselen muiden tuntemuksia. Minulla ei mitään paikkaa ollut mihin palata ja anoppilassakin me aina nukuttiin vain patjalla olkkarin lattialla. En halua että meidän aikuistuvilla nuorilla on yhtä mäntit fiilikset kuin meillä on ollut.
Sen jälkeen kun olin ihan virallisesti muuttanut pois niin veljeni muutti minun huoneeseeni. Veljen huone jäi vierashuoneeksi jossa nukuin kun tulin lapsuudenkotiini. Kävin siellä usein.
Sitten muutti pikkusiskoni pois ja veljeni vaihtoi vuorostaan hänen huoneeseen 😅
2 makkaria oli sitten tyhjiä ja ns vierashuoneita.Ehkä ennemmin se fiilis että on aina tervetullut kotiin on huonetta tärkeämpi?
Myöhemmin vanhemmat rakensivat pienemmän talon johon muuttivat kun veli asui vielä kotona.
Kun velikin muutti pois niin veljen huoneesta sisustettiin vierashuone. Ostivat sinne uudet huonekalut.
Kukaan meistä lapsista ei ole ikävöinyt vanhoja huoneitaan.
Käydään viikoittain vanhemmilla edelleen omien lastemme kanssa.
Tuntuisi hassulta jos edelleen olisi kaikilla huoneet koskemattomina.Ja tosiaan kaikki ottivat ne tavarat mukaan mitä huoneissa oli kun muutettiin.
Huonekalut oli valittu niin että voi ottaa sitten omaan kotiin mukaan.
Meillä on iso talo. Sisaruksellaan on jo oma huone.
En ole sanonut että museoisin tai huone olisi koskematon tms vaan että se hänelle varattu huone olisi se entinen "oma huome". Joka tapauksessa hänelle kun varataan huone, koska tavaraa jää niin paljon tänne. Hänhän lähtee vain yhdne matkalaukun kanssa, pakostakin.
ap
Kysykää teiniltä mielipidettä.